10: Onko oikeustajua? Rikos ja rangaistus
Kun kansalaisilta kysyy mitkä ovat tärkeimpiä poliittisia kysymyksiä, kuulee suoria vastauksia. Facebookissa tekemääni pikakyselyyn tuli nopeasti vastauksia siihen, mistä viimeiset vaaliblogini pitäisi kirjoittaa.
On niitä asioita, joista suurin osa kansaa on samaa mieltä, mutta joista jostain syystä ei eduskunnassa ole saatu aikaan kunnon päätöstä, vaikka kyse ei olisi edes vaikeasta ratkaisusta. Tällainen asia on eläinten kaltoin kohtelu, jota kansa myös eläinten rääkkäämiseksi kutsuu. Ja joka sitä usein myös on. Nyt on saatu siihen tiukemmat rangaistukset ja selkeämpi laki, mutta silti kansan oikeustajun mielestä (eikä omastani) tarpeeksi tiukat.
Toinen, vakavampi asia, jossa kansan syvät rivit ovat yhtenä rintamana on pedofilien rangaistukset. Tässä tuskin kansa voisi olla yhtenäisempi. Halutaan äärimmäisen tiukat rangaistukset ja seuraamismenettelyt, ettei rikoksen uusiminen olisi mahdollista. Ja onkin totta, parin vuoden vankeus (tai pahimmillaan ehdollinen vankeus, jos tuomarin mielestä tuotettu haitta ei ole tarpeeksi vakava) tuntuu naurettavan pieneltä rangaistukselta alaikäisen, puolustuskyvyttömän lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä.
Mitkä olisivat oikeat rangaistustasot, en tiedä, mutta ainakin olisi huolehdittava siitä, etteivät paikalliset oikeusistuimet käytä tuomioskaalaa ihan oman pään mukaan lieventäen, tehden siten pilkkaa uhrien oikeuksista.
En tiedä miksi on niin vaikeaa saada aikaan kunnon rangaistuksia törkeistä teoista. Myös perheväkivalta ja pahoipitelyt ja väkivalta yleensä tuntuvat olevan kohtuullisen lievästi rangaistavaa. Tapot ovat myös asia tällä listalla. Muutama vuosi vankeutta ihmisen hengen riistämisestä, muutama tuhat euroa korvauksia?
Tässä kaiketi rangaistusskaalojen laatijat luottavat oikeusoppineisiin, jotka jossain laskevat, että vapauden riisto – siis vankeus – on jo tarpeeksi paha rangaistus, ja siksi sitä tehdään vain vakavissa rikoksissa ja silloinkin kohtuullisen kaavan mukaan.
Jos olen oikein oikeustieteen perusteita ymmärtänyt, rangaistuksissa on ainakin kolme teoreettista tarkoitusta: ne parantavat ihmisen käytöksen, jottei tämä tulevaisuudessa hairahdu, ne rankaisevat yhteiskunnan sääntöjen rikkomisesta, ja ne toimivat peloitteena mahdollisille tulevilla rikollisille.
En ole varma käytetäänkö ja jos niin miten paljon yleistä oikeustajua (kansan mielipidettä) perusteena rangaistusten suuruuden määrittämisessä. Jossain määrin pitäisi, mielestäni. On kai kansan mielipiteellä merkitystä siinä missä oikeustieteen asiantuntijoillakin. Kai? Mutta haasteena on miten ja mistä yleisen oikeustajun pointit ’löydetään’. Netistäkö? Hmm.
Nyt ajauduin niin filosofisille poluille, että parempi lopettaa. Summa summarum, mielestäni pedofiliasta langetettujen rangaistusten tulisi olla suurin piirtein kansan oikeustajun suuntaisia. Muutoin kansa ihmettelee, mitä ihmeen hyötyä oikeuslaitoksesta ja laeista oikein on ja luottamus niihin menee miinukselle. Ja sama pätee eläinten rääkkäyksiin.
4 thoughts on “10: Onko oikeustajua? Rikos ja rangaistus”
Kommentointi on suljettu.
Nina Suomalainen 
10.4.2011 10:22
Ehkä näissä asioissa pitäisi myös katsoa, onko lainsäädäntöprosessissa jäänyt tekemättä jotain sellaista joka sitten heijastuu oikeuskäytäntöön. Pykälien elinkaari on pitkä, löytyyhän Suomen lainsäädännöstä yhä ainakin kolme keisarin säätämää lakia. Kun tuomiovalta ja lainsäätämisvalta on eriytetty, kansanedustajat eivät voi jälkikäteen sanella edes Itä-Suomen hovioikeudelle miten pitäisi tuomita.
Sen sijaan kansanedustajat voisivat kuitenkin huolehtia siitä, että lakeja hyväksyttäessä hallituksen esitykset ja valiokuntien mietinnöt ovat niin kattavia, ettei tuomarille jää epäselvyyksiä siitä mitä lainsäätäjä on tarkoittanut. Viimeisen parinkymmenen vuoden aikana on usein myös puhuttu siitä, että ministeriöt valmistelevat lakiesityksiä liian hätäisesti kun koneisto ei ole kasvanut (tai tehostunut) samassa tahdissa säädettävien lakien määrän kanssa. Kiireen ei pitäisi olla peruste huonosti muotoillun lain hyväksymiselle. Jos virheitä on tehty, niihin pitää nopeasti myös palata ja korjata pykälät ja perustelut.
10.4.2011 10:38
Hyvä kirjoitus. On todella ongelmallista kartoittaa kansalaisten oikeustajua – jos netissä kysyttäisiin, niin monet olisivat varmaan kuolemantuomionkin kannalla. Netissä kun on hyvä huudella. Silti lakien tulisi ehä paremmin heijastaa kansan oikeustajua – miksi muuten meillä olisi lait säätävä Eduskunta täynnä kansanedustajia?
75% eduskuntaehdokkaista (oliko nyt Iltalehdessä viime viikolla) on muuten sitä mieltä, että lapsen fyysinen rankaiseminen tukistamisella on ok. Minun mielestä fyysinen tai henkinen alistaminen ja nöyryyttäminen on aina väärin, ja kävin siitä keskustelua mm Iltiksen keskustelupalstalla. Olin järkyttynyt siitä, että niin monet on sitä mieltä että heistä kasvoi tukistamisen ja remmin ansiosta _niin_ hyviä kansalaisia, ja että käyttävät samaa menetelmää myös lapsiinsa. Se on paitsi laitonta, myös ainakin minun oikeustajuni vastaista. Kuten on myös kuolemantuomio, btw.
Mitäs mieltä olet tukistamisesta ym pienestäkin fyysisen voimannäytöstä lapsia kohtaan?
10.4.2011 21:42
Mirjami, en kannata tukistamista. On paljon muitakin keinoja joilla pointit saadaan perille vaikkapa uhmaikäisellekin lapselle joka ei suostu rauhoittumaan. Niitä esitellään vaikkapa telkkuohjelmissa SuperNanny…
10.4.2011 21:44
Timo, totta. Joskus tuntuu, että lainsäätäjät eivät uskalla tehdä kunnollisia päätöksiä, kun arkaillaan erilaisia lobbaus-ja asiantuntijaryhmiä.