talous

Luotetaan toisiimme, luotetaan suomalaiseen

Posted on

Vakiokysymys ehdokkaille on, miksi haluat eduskuntaan. Olen saanut tehnyt työtä monien tärkeiden ja arvokkaiden asioiden eteen yli 22 vuoden ajan kansainvälisissä kriisinhallinta- tai ihmisoikeustehtävissä. Nyt haluan tehdä työtä mitä tärkeimmän ja arvokkaimman asian eteen – nimittäin suomalaisten hyvinvoinnin ja Suomen tulevaisuuden. Monella ehdokkaalla on siviilivirka- tai muita työtehtäviä joissa jatkaa jos ei pääse eduskuntaan ja itsekin löydän varmasti tärkeitä asioita joiden puolesta toimia tulevaisuudessakin. Mutta nyt on niin että meillä on vain tämä yksi Suomi. Sen vuoksi haluaisin käyttää osaamiseni, tarmoni, visioni ja energiani meidän kaikkien yhteiseksi hyväksi seuraavan neljän vuoden ajan.

Viime vaaleissa 2011 sain yli 4330 ääntä. Sitä edellisissä vaaleissa, joissa myös olin ehdolla se olisi riittänytkin läpimenoon, mutta viimeksi ei. Sain kuitenkin niin valtavasti tukea, että koin minunlaiselleni poliitikolle olevan tarvetta ja toivetta. Tavallinen ihminen, joka yrittää mennä elämässään eteenpäin ja tukea ja auttaa toisia. Poliitikko, joka ei hyväksy mistään päin valmiiksi saneltuja mielipiteitä ja poliitikko, joka ei ole kenenkään talutusnuorassa. Poliitikko, joka jaksaa ajatella luovasti ja kaivaa esiin ratkaisuja. Poliitikko, joka kuuntelee niitä toisia tavallisia ihmisiä ja joka ajattelee yhteistä parasta, heikommatkin huomioon ottaen. Poliitikko, joka näkee kokonaisuuksia, mutta ymmärtää, että pienet asiat ovat joskus hyvinkin merkityksellisiä. Poliitikko, jonka toimintaa ohjaavat sellaiset arvot kuten välittäminen, eteenpäin pyrkiminen, inhimillisyys, kannustavuus, erilaisuuden hyväksyminen. Poliitikko, joka osaa ja uskaltaa ajatella, sanoa ja toimia itsenäisesti.

Kampanjassani olen kirjoittanut ja puhunut ulkopolitiikasta, taloudesta, pienten ja keskisuurten yritysten toiminnan helpottamisesta, luovan talouden merkityksestä, luonnon ja eläinten suojelusta, puhtaan energian ja ympäristönsuojelun asioista. Niistä löytyy kirjoituksiani ja mielipiteitäni tästä blogista, vaalikoneiden videoissa ja joidenkin kampanjoiden yhteydessä. (Eläinten edustaja 2015-2019, Energiaremontti, Ei vihapuheelle.) Olen arvoliberaali, talousasioissa liberaali, mutta sosiaalisella vastuunkannolla. Ulkopolitiikka on erityisosaamisalaani työn kautta, talouden ja yrittäjyyden kysymyksissä olen pätevöitynyt poliittisissa toimissa, työelämässäkin, aiemmin kansantaloustieteen opinnoissa sekä kunnallisessa päätöksenteossa, jossa  olen ollut mukana useita vuosia valtuutettuna ja lautakunnissa.

Ohjenuorani on eteenpäin ja tulevaisuuteen katsominen, ei menneeseen jumittautumista. Tarvitsemme älyllistä, innovatiivista visiota ja toimia joiden kautta uuden teknologian mallit ja tuotteet saadaan käyttöön, vaikkapa energiantuotannossa, mutta myös koulutuksessa, sairaanhoidossa, vanhustenpalveluissa. Tarvitsemme yhteiskuntaa jossa talous perustuu ihmisen osaamisen ja mahdollisuuksien esiinsaamiseen. Tarvitsemme aiempien itsestäänselvyyksien haastamista, ympäristössämme ja meissä itsessämme. Tarvitsemme työtä, yhteistyötä ja uskoa tulevaisuuteen.

Meillä on vain tämä yksi Suomi. Uskotaan siis itseemme, luotetaan toisiimme ja luotetaan suomalaiseen.

Talous, velka ja sopeuttaminen

Posted on

Näissä vaaleissa varmasti suurimpia keskustelun aiheita on ollut talous. Olemme Suomessa heränneet todellisuuteen, ettemme olekaan niin tehokkaassa kisakunnossa kuin kansainvälisessä taloudessa on syytä olla. Sen vuoksi myös hyvinvointiyhteiskuntamme on jollei nyt uhattuna niin suurien haasteiden edessä. On heitä, joiden mielestä valtion velan kasvu 53 miljardista 96 miljardiin alle kymmenessä vuodessa ei ole huolestuttavaa ja joiden mukaan kaikki ratkaistaan runsaalla lisävelalla ilman mitään turhia menojen mukautusmenoja. Heidän mielestä nyt pitää ottaa reilusti lisää lainaa, jotta voimme kuluttaa enemmän, ja sillä talous lähtee pyörimään. Mutta kun maailman talous on muuttunut, taloutemme ei välttämättä lähde pyörimään oman kulutuksemme lisäämisellä velkaa ottamalla. Jokainen lisävelkamiljardi lisää velkataakkaa tuleville työntekijöillemme ja veronmaksajillemme – joita on lukumäärällisesti vähemmän kuin näinä vuosina eläköityneitä ja eläköityviä suuria ikäluokkia.

On totta, ettemme voi ajaa lainaamista heti nolliin. Sopeutustoimia pitää jaksottaa seuraaville vuosille. Siksi lainamääräkin saattaa hieman vielä kasvaa. Mutta on eri asia mitä uudella lainalla tehdään. Kulutetaanko se julkisen hallinnon moniin, niin moniiin menoihin, eli otetaan syömävelkaa. Vähän kuin kotitalouden päivittäismenot katetaan lainalla. Valtion ja kuntien monia tehtäviä ei saada maksetuksi valtion tuloilla ja tarvitaan koko ajan lainarahaa. Mutta sehän on se Kreikan tie.

Vai otetaanko lainaa sellaisiin investointeihin, jotka luovat työpaikkoja ja ennen kaikkea sellaisia työpaikkoja, joissa luodaan jotain uutta. Moni toivoo lisärahaa rakennussektorille, jotta voidaan korjata homekouluja ja terveysasemia. Näitä korjataan ainakin Helsingissä jo nyt. Rakennussektori on tärkeä, mutta lisäinvestoinnit siihen eivät varsinaisesti luo uutta teollisuutta ja pahimmillaan johtavat rakentamisen ja korjaamisen ylikuumenemiseen, jossa rakennusyritykset voivat nostaa hintojaan ja työvoimasta on pulaa.

On selvää kuin pläkki, että julkisia toimintoja on muutettava sellaisiksi joihin meillä on varaa ilman lainarahaakin jo lähitulevaisuudessa. Valtiovarainministeriön laskujen mukaan sopeutustarve on 6 miljardia. Joidenkin puolueiden mielestä vähemmän, ehkä he käyttävät eri laskutapoja. Kokoomuksen puheenjohtaja pääministeri Stubb on esittänyt leikkauslistansa, muitakin leikkauslistoja on. Niissä on esitetty vaikeitakin leikkauskohteita. Helpoimpia esittää ovat olleet varmasti hallintojen päällekkäisyydet, ICT-toiminta tai turhat yritystuet. Kyselyissä suurin osa suomalaisista haluaa tehostaa ja sopeuttaa menoja tuloihin. Mutta kun puhe tulee kohteista, nouseekin suuri haloo juuri niistä mitkä vaikuttavat omaan elämään. Kukaan ei tunnusta olevansa niin hyväosainen tai suurituloinen että juuri heihin kohdistuvia etuisuuksia voisi edes harkita leikattavan. Kaikki palvelut ja etuisuudet, joita on luotu hyvinä vuosina ovat nyt saavutettuja etuja joita ilman ei haluta tulla toimeen. Turha hallinto onkin suosituin karsintakohde. Siinäkin vaan saattaa olla kyse työpaikkojen leikkauksista eikä jostain kuvitteellisista paperipinoista.

Ajan itse järkilinjaa. On säästettävä ja tehostettava, on löydettävä uusia tapoja tehdä asioita. Mikä on turhaa, tai mitä ilman voimme elää. En kannata kaikkein vähäosaisimmilta tinkimistä. Koulutukseen on oltava varoja. Sellaiseen missä suunnataan tulevaisuuteen on satsattava ja sellaiseen missä luodaan uutta.

Säästäminen itsessään ei ole se ratkaisu vaan se, että luodaan systeemi mihin meillä on varaa mutta myös vahvistetaan mahdollisuuksia luoda talouskasvua. Pienistä ja keskisuurista yrityksistä talouden starttaajina olen kirjoittanut aiemmassa blogissani Yrittäjyyden kaikki kukat kukkimaan.

https://ninasuomalainen.fi/2015/03/31/yrittajyyden-kaikki-kukat-kukkimaan/