talous

Yrittäjyyden kaikki kukat kukkimaan

Posted on Updated on

Suurten, satoja tai tuhansia työllistävien teollisuuskompleksien aika alkaa olla ohi, ainakin meillä Suomessa. Tai no, palvelusektorin, rahoituksen ja korkeamman teknologian alalla suuri toimijoita on ja syntyy lisää yhdistymisten kautta. Mutta viimeaikaiset huonot uutiset lomautuksineen ja irtisanomisineen on merkki siitä, että on yhä vaikeampi kilpailla suurten toimijoiden työpaikkojen pitämiseksi Suomessa.

Suuri osa uusista työpaikoista syntyy pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Tai työntekijän luodessa itse oman työpaikkansa, ryhtyessä yrittäjäksi. Aina se ei ole täysin vapaaehtoista kun vaikkapa freelance-paikat poistuvat ja työnantaja haluaa ostaa palvelut pienyrittäjältä, tai kun pysyviä työpaikkoja alalla ei vaan ole, kuten esim. taiteen alalla. Mutta toisinaan taas opiskelija, työntekijä, freelancer, taiteilija päättää itse: nyt riittää, haluan olla oman itseni pomo ja tehdä töitä itselleni. Sen sijaan että taistellaan kynsin hampain kehitystä vastaan, mitä jos alettaisiin helpottamaan pienyrittäjän tilannetta – ja isosti?! Poistetaan byrokratiaa ja sääntöjä, vähennetään kuluja ja velvoitteita, parannetaan pienyrittäjän toimeentuloturvaa!

Yksi ihan keskeinen asia on yrittäjän toimeentulo. Ja puhutaan siis pienyrittäjistä, jotka voivat työllistää itsensä mutta myös saada aikaa oheistyöpaikkoja tai ainakin taloudellista toimintaa toisillekin pienyrityksille. Vaikka yrittäjyyteen kuuluu aina riski, on täydelliseen taloudelliseen itsenäisyyteen heittäytyminen usein mahdotonta, etenkin jos on asuntolainaa tai perhettä. Silloin tarvitaan mekanismeja, joilla voidaan auttaa pienyrittäjien toimeentuloa perustamisvaiheessa.

Pienyrittäjälle tulee heti yrityksen perustamisen jälkeen taloudellisia haasteitya. YEL eli Yrittäjien eläkevakuutuksen maksaminen on monelle mikro- tai pienyrittäjälle mahdotonta ainakin alussa. Sairastumisesta ja äitiyslomista saa korvausta YELiin ilmoitetun työtulon perusteella, mikä sitten tuleekin monelle, erityisesti naisyrittäjälle yllätyksenä. ALVin eli arvonlisäverovelvollisuuden alarajaa on juuri nostettu 10,000 euroon mikä on monelle aloittavalle hyvä muutos. Arvonlisävero on muutenkin haasteellinen pienyrittäjille, kun se nostaa työvoimavaltaisilla aloilla, kuten käsityöläisillä ja pienillä palveluyrittäjillä, tuotteen hinnan usein kohtuuttoman kalliiksi.

Myös ennakkoveron maksaminen tulosta etukäteen ennen kuin varoja on välttämättä edes ansaittu saattaa olla monelle vaikeaa. Veron määrän osalta Suomen Yrittäjät on esittänyt yrittäjävähennystä, jossa yrittäjän tulosta 100 prosentin sijasta 95 prosenttia olisi verotettavaa. Myös palkatuista työntekijöistä maksettavien työnantajamaksujen alentaminen kohdistetusti voisi auttaa. Monelle on vaikeaa palkata tarvittavaa lisätyöntekijää kulujen, ja myös heti kuvaan astuvien velvoitteiden vuoksi.

Pieniä yrittäjiä edustavat järjestöt ovat todenneet, että erityisesti pääomaveron korotukset ovat muuttaneet elinkeinonharjoittajien verotusta epäkannustavaksi. Yhteisöveron laskeminen ei auta elinkeinonharjoittajia ja henkilöyhtiöitä, joita on noin puolet pk-yrityksistä kun niihin ei edes sovelleta yhteisöveroa. Elinkeinonharjoittajien –  ja henkilöyhtiöiden verotusta voitaisiinkin  keventää yrittäjävähennyksellä.

Sääntely on ollut huonossa huudossa, ja monesti syystä. Järkevä sääntely on rehellisen yrittäjän ystävä. Mutta liika on liikaa. Pitäisikin saada yhden luukun palvelut: mitä tahansa lupia tarvitsee yritystoimintaansa varten, ne pitäisi saada yhdestä paikasta, nopeasti.

Lisäksi lainsäädännön pitäisi olla ennakoitavissa. Ei yritystoimintaa voi perustaa, jos tänä vuonna säädökset ovat näin, ja ensi vuonna ehkä toisin. Kotitalousvähennys on tästä esimerkki. Sen avulla on luotu uusi toimiala, joka tuo työpaikkoja monelle. Epävarmuus vähennyksen suuruudesta ja jopa poistamisesta luo epävarmuutta kuluttajissa ja yrittäjissä.

Yrittäjissä on Suomen talouden nousun tulevaisuus. Mitä jos annettaisiin kaikkien kukkien kukkia, ja raivataan risukkoa siitä ympäriltä?

11: Talousvakaus Euroopassa, meidänkin asiamme

Posted on Updated on

Kuka olisi uskonut, että Euroopan talous on Suomen eduskuntavaalien kuumin puheenaihe. Mutta Euroopan talous on yhtä kuin Suomenkin talous, halusimme sitä tai emme. Tietenkin vaihtoehtona on Pohjois-Korean tie, jolloin maa voi ihan itse päättää ihan kaikista talouteen liittyvistä näkökulmista. Olisihan sekin tietenkin valinta sinänsä. Mutta ei ehkä Suomen tie kuitenkaan?

Vuoden 2008 syksyllä seurasin tarkkaan CNN:n kautta (olin tuon vuoden pääosin Haagissa Etyj-tehtävässä, joten CNN:ää tuli katsottua) Yhdysvalloissa käytyä keskustelua, kun Lehman Brothers- pankki oli kaatumassa.

Ennen sitä siellä oli jo otettu valtion valvontaan muita rahoituslaitoksia miljardeilla dollareilla. Lehman Brothersin annettiin kaatua, ja kerrannaisvaikutukset valuivat meillekin. Vuonna 2008 laman uhka Euroopassa vaan tuntui kovin kaukaiselta, vaikka USAn tapahtumien globaalista vaikutuksesta varoiteltiin. Ei sitä voinut uskoa, että yhdellä pankilla olisi niin paljon väliä, ja tietenkin muutamalla muulla rahoituslaitosten haltuunotolla.

Mutta niinhän siinä kävi, lama tuli, Suomen vienti pysähtyi täysin ja samoin rakentaminen noin puoleksi vuodeksi. Talouden kasvu oli miinusmerkkistä noin yhdeksän prosenttia vuoden ajan. No nyt ollaan päästy kasvu-uralle, vuoden alun talouskasvu on meillä jo yli kolmea prosenttia. Sen takia en toivoisi toista eurooppalaista tai suomalaista romahdusta heti perään.

Valtiovarainministeri Jyrki Katainen kirjoitti eilen blogissaan vakausvälineestä ja takauksista Portugalille näin:
******
7.4.2011

Olen saanut todella paljon sähköpostia ja yhteydenottoja Euroopan talousvakauteen liittyen. Asia on entistä ajankohtaisempi nyt, kun Portugali aikoo pyytää lainaa EU:lta, euromaiden vakausvälineeltä ja IMF:ltä.Monissa kysymyksissä ihmetellään, miksi meidän pitäisi lainata tai taata hommansa huonosti hoitaneita maita. Se ei tunnukaan oikealta. Niin tehdään vain, jos se on Suomen, suomalaisten työpaikkojen ja hyvinvoinnin etu – vain siksi ja vain silloin.

Suomen hyvinvointi ja rikkaus perustuu vientiin. Siksi jos talous muualla pysähtyy, on se myös meidän ongelmamme. Kun Lehman Brothers -pankin annettiin kaatua syksyllä 2008 Yhdysvalloissa ja ”sijoittajat kärsivät vastuunsa”, menetti Suomi seuranneessa finanssikriisissä ja lamassa verotuloja Suomen pankin laskelmien mukaan 40 miljardia euroa.
Sijoittajilla pitää ilman muuta olla riskinsä ja heidän pitää kantaa vastuunsa.

Mutta eivät Kreikalle, Irlannille tai Portugalille 5 ja 10 vuotta sitten rahaa lainanneet pankit ja eläkeyhtiöt – suomalaisetkaan – ottaneet ylisuuria riskejä pikavoittojen toivossa. Päinvastoin, euroalueen valtion velkakirjat olivat matalan riskin tuotteita, joista sai pientä korkoa. Tänä päivänä näemme, että tuo riski ja korko olivat liian pieniä. Sääntömuutoksista on nyt päätetty ja riski menettää rahansa tulee mukaan euroalueen valtionlainoihin jatkossa.

Eurovaltion maksukyvyttömyys ja hallitsematon velkajärjestely viime vuonna ja nykyisessä tilanteessa johtaisi joka tapauksessa suuriin ja kalliisiin seurannaisvaikutuksiin. Riski jopa syvempään lamaan olisi olemassa – juuri kun taloutemme on päässyt kovaan vauhtiin viennin vetämänä.

Jos voimme estää uuden finanssikriisin ja laman riskin vakauttamalla euroalueen lainoin ja takauksin, niin se on tehtävä. Mutta ei minkään yhteisvastuun nimissä, vaan ainoastaan suomalaisen työntekijän, veronmaksajan ja hyvinvoinnin puolesta.

Kun asettaa tuon konkreettisen 40 miljardin verotulojen menetyksen rinnakkain huomattavasti pienempien tiukan ehdollisten lainojen ja takausten kanssa, voi ymmärtää, miksi on toimittu niin kuin on toimittu. Emme ole auttaneet niinkään saksalaisia tai ranskalaisia pankkeja tai edes ongelmiin ajautuneita kriisimaita. Olemme ennen kaikkea auttaneet itseämme eli Suomea turvaamaan viennin, talouskasvun, työpaikat, verotulot ja suomalaisen hyvinvoinnin.

Koko kirjoitus löytyy täältä:

http://www.kokoomus.fi/jyrkin_sivut/paivakirja/?x206056=4047419

******

26: Me tarvitsemme yrittäjyyttä

Posted on Updated on

Suomi tarvitsee yrityksiä ja yrittäjyyttä. Niistä saamme työpaikkamme, ja ne rahoittavat palvelumme suurelta osin verojen maksun kautta. Siksi ei ole ollenkaan sama, millaista yrittämisen kulttuuria Suomessa edistetään ja millaiset edellytykset yrittämiselle on.

Itse olen suunnitellut toiminimen perustamista, ja joskus kauempana tulevaisuudessa voisin kuvitella työllistäväni itseni itsenäisenä yrittäjänä. Muidenkin kuin vain itsensä työllistäminen yrittäjyyden kautta on kuitenkin haastava ja kunnioitettava laji, johon ei tuosta vain lähdetä.

Kokoomuksen talouspolitiikan perusteesinä on kannustava verotus. Verotuksen tulee kannustaa työnteon lisäksi myös työllistämään ja yrittämään. Verotuksen tarkoituksena ei pidä olla yritysten kasvun tai uusien työpaikkojen syntymisen estäminen.

Yksi yrittämiseen lähtemisen kannustimista on yrittäjän sosiaaliturvan parantaminen. Yrittäjäkin on ihminen ja jos asiat menevät pieleen, hänelläkin pitää olla mahdollisuus turvaverkkoon oman ja perheensä toimeentulon osalta. Jos turvaverkko on kunnossa ja toimiva, yrittäjä voi pistää likoon itsensä, tietäen, että hänen koko elämänsä ei kaadu siihen, jos asiat eivät menekään toivotulla tavalla.

Siksi yrittäjän työttömyysturvaa on parannettava. On kohtuutonta, että yrittäjä joutuu työttömänä ja työttömyysturvan saamiseksi käytännössä lopettamaan yrityksensä ja odottamaan neljän kuukauden karenssin ajan ennen kuin voi saada työttömyysturvaa. Tiedän itse henkilöitä, joilla olisi mahdollisuus osittain työllistää itseään yrittäjänä, mutta joita pelottaa ajatus siitä, että jos ei töitä onnistukaan saamaan tarpeeksi mahdollisuus hakea työttömyysturvaa sulkeutuu pois. Sen sijaan, yrittäjän tulisi voida työttömäksi tullessaan asettaa yrityksen lepäämään ilmoituksellaan ja saada työttömyysturvaa välittömästi. Voisi tehdä kuten Ruotsissa, että pankkien tiliotteista voidaan esimerkiksi todentaa, että yritys todella on paussilla, jos varmennusta asiaan tarvitaan.

Lisäksi konkurssin tehneellä yrittäjällä pitää olla mahdollisuus aloitta alusta. Velkajärjestelyt tulee mahdollistaa ja yrittäjän oma koti tulee suojata vaikka muiden velkojen maksuohjelman olisikin päällä.

Suomen kaikkiaan noin 250,000 yrityksestä 160,000 on yhden ihmisen yrityksiä. Yrittäjyyteen liittyvistä riskeistä eräs on työllistämisen riski. Ensimmäisen työntekijän palkkaamista pitää tukea ja tuen piirissä oleviin työsuhteisiin tulisi myös sallia pidempi koeaika, jotta työllistämisen riskiä voitaisiin madaltaa.

Lisäksi vanhemmuuden kustannukset pitää jakaa tasaisemmin yhteiskunnassa. Tämä voi helpottaa naisvaltaisten alojen yrittäjien työllistämistä ja parantaa nuorten naisten työllistymismahdollisuuksia. Se voi myös pidentää työuria sieltä keskeltä käsin.

Yrittämisen edellytysten luomiselle tarvitaan varmasti paljon muitakin toimenpiteitä. Edellä niistä vain muutama keskeinen.

Elämä on verotusta

Posted on Updated on

Hetemäen verotyöryhmän raportilta odotettiin esitystä verotuksen täysremontiksi. Teoriassa esityksen pääpointit kuulostavat hyvälle: työntekoa kannustetaan ansiotuloverotusta keventämällä ja kulutusta hillitään verottamalla. Käytännössä kuitenkin nyt julkaistussa esityksessä on perustavaa laatua oleva ongelma.

Yhdessä kesän väliraportin esityksen kanssa remontti rikastuttaisi keskiarvoa enemmän ansaitsevia, joilla on paljon työsuhde-etuja, ja rankaisisi pieni- ja keskituloisia, asuntovelkaisia ja omalla autollaan liikkuvia. Rankaisu kohdistuisi ylipäänsä heihin, joiden tuloista suuri osa menee peruskulutukseen ja jotka itse maksavat erilaiset menonsa, ilman ’firman piikkiä’ tai työsuhde-etuja.

Kokoomuslaisena kannatan tietenkin sitä, että työtulosta jää käteen enemmän. Verotuksen tulee kannustaa työntekoon. Työstä saa ansaita hyvää palkkaa, ja hyvätuloisten verotuksen ei tarvitse viedä kaikkea tekemällä ansaittua rahaa valtiolle. Mutta, uudet arviot osoittavat, että tietyn tulotason jälkeen työntekijä arvostaa enemmän vapaa-aikaa kuin pitkää lisätuloja tuovaa työpäivää. Kannustaako marginaaliveron laskeminen 2-3%:lla yli 100,000 e/vuosi ansaitsevaa tekemään töitä, vai eikö? Mielelläni näkisin, että tuokin vero voisi olla tuon pari prosenttia alempi, mutta sitten tullaan seuraavaan kohtaan eli: miten palkkaveron alentaminen ehdotuksen mukaan rahoitettaisiin?

Ja sehän rahoitettaisiin nykyisen poliittisen vihreän mantran mukaan: verotetaan kulutusta! Kulutuksen verottamisella on usein kehuttu, ylevä tavoite: vähentää kulutusta. Epäilen kuitenkin, että oikea tavoite on kerätä rahaa. Hetemäen työryhmän ehdotuksen mukaan, veroa nostettaisiin lämmityksen, sähkön, kiinteistöveron, ajoneuvoveron kautta, ja jos oikein olen ymmärtänyt, aiempi ehdotus esittää myös arvonlisäveron nostamista eli käytännössä ruoan, tavaroiden ja palveluiden hinnan nousua. (En muuten ymmärrä mistä aiemman esityksen osuuden löytää uudesta kokonaispaketista, muuta kuin lukemalla Hesaria. Onko se tarkoituksella piilotettu?) Eniten on kohistu asuntolainan korkovähennyksen astettaisesta poistumasta.

Veronnostokohteita katsoessa on helppo nähdä, että useimmilla lapsiperheillä ja sinkuilla on mainittuja kuluja. Olipa perhe minkälainen hyvänsä, voi olettaa että keskimääräisen perheen välttämättömät perusmenot mainittuihin kohtiin ovat suurin piirtein samat: vaikka kuinka pihistäisi, peruskuluja tulee. On asuttava jossain, käytettävä sähköä, lämmitettävä, useimpien on autoiltava ainakin vähän (monikaan keskituloinen huvikseen maksa autokuluja ilman auton tarvetta), ruokaa on ostettava lapsille ja ehkä itsellekin, vaikka makeiset ja alkoholin karsisi minimiin (joiden verotus nousisi myös, puhumattakaan pipareista ja pullasta).

Jokin esitetyssä yhtälössä ei täsmää. Kun korkeapalkkainen ansaitsee vaikkapa 5000 euroa/kk netto ja tuloveron laskun jälkeen ehkäpä 5200 e/kk, 2000 euroa ansaitseva saa veroedun jälkeen ehkä 2100 e/kk. Molemmat kuitenkin maksavat perusruoka- ja kulutuskorista saman verran lisäkuluja, vuodessa ajoneuvoveroa lisää 80 euroa, bensasta lisää 70 euroa, sähkölämmityksestä lisää 50 euroa, välttämättämien ruoka- ja tavaramenojen hinnat nousisivat +2%. Suurituloisen virkamiehen tai poliitikon hyvä heristellä buffalomozzarellansa ja australialaisen shiraz’n ääreltä pienituloiselle, että ’kulutusta on karsittava!’ (ja ilmastoa säästettävä), juuri ennen kuin hyppää Thaimaan lomalennolle. (Tällaisia poliitikkoja löytyy useista puolueista, mutta ehkä vihreiden tämänkaltaiset edustajat pistävät ensin silmään, nimiä nyt mainitsematta.)

Verotusta uudistavien olisi muistettava, että kaikki eivät pysty ansaitsemaan enemmän vaikka heitä kuinka siihen tuloverotuksella kannustettaisiin. Eikä mielestäni valtiota paljon hyödytä, että heidät verotetaan kuoliaaksi.