Eteenpäin, sanoi mummokin

Posted on 8.12.2014 Updated on 9.12.2014

Huolestuttaa. Maamme tila, nimittäin. Ja kyllä maailmankin. On heitä, jotka ovat superpositiivisia, tsemppaavat ja postaavat päivittäin selfieitä kivoissa tilanteissa. Sitten on heitä, joiden mielestä maassamme, Suomessa, ei ole mikään hyvin, eikä toivoa paremmasta ole. Aika kuluu suomi24-sivuilla räyhätessä.

Sanotaan, että jos siltä tuntuu, niin niinhän sen täytyy olla. Toisille positiivisuus on todellisuutta, vaikkei olisikaan björnwahlroos. Mutta toisilla on paha olo, vaikka teoriassa asiat eivät olisi niin huonosti, ainakaan jos vertaa vaikkapa todellisten köyhien maiden asukkaisiin. Mutta kukapa voi sanoa toiselle mikä fiilis on oikein.

Suomalaisena – tai ihmisenä! – olen minäkin taipuvainen pessimismiin, kyynisyyteen ja alakuloonkin. Onneksi olen perinyt myös positiivisuuden geenejä. Uskon siihen, että vaikka kuinka olisi ikävää ja vaikeaakin, siitä voi lähteä eteenpäin. Itse asiassa ihminen on luotu siihen. Aina menemään eteenpäin, löytämään ratkaisut, uskomaan huomiseen. Muutoin ihmiskunnan taru olisi päättynyt kauan sitten.

Eteenpäinmeno voi tarkoittaa jotain pientä, vaatimatonta, omalla kohdalla tapahtuvaa päätöstä tai tekoa. Mitä jos alan suunnitella työpaikan vaihtoa. Tai kirjottaudun uuden asian oppimiseen.

Tai se voi olla hetkestä nauttimista. Musiikin kuuntelua illalla. Kahvikupposta. Lasia viiniä. Hyvää tv-sarjaa. Iltakävelyä. Puutarhan kukkien hoitelua. Koiran tassun tönäisyä. Sen sellaista. Ihmismieli on tarkoitettu menemään eteenpäin, joskus hiljakseenkin.