Pohdintaa

Lyhyesti: Turvallisuus on vaikka mitä

Posted on Updated on

Turvallisuus on kevään vaalien pääteema. Se tarkoittaa niin monia asioita! Ilman turvallisuutta on lähes mahdoton elää hyvää elämää.

Mitä kaikkea se tarkoittaa? Sitä, että saa sanoa mitä ajattelee ilman väkivallan uhkaa. Sitä, että maa ja sen kansalaiset saavat päättää omista asioistaan ilman uhkaa tai painostusta naapurimaista. Sitä, että voi ansaita itselleen ja perheelleen elannon ja jos se ei onnistu/mahdollista, muut eli YHTEISkunta auttavat.

Ja monia muita meille niin oleellisia asioita.

Eteenpäin, sanoi mummokin

Posted on Updated on

Huolestuttaa. Maamme tila, nimittäin. Ja kyllä maailmankin. On heitä, jotka ovat superpositiivisia, tsemppaavat ja postaavat päivittäin selfieitä kivoissa tilanteissa. Sitten on heitä, joiden mielestä maassamme, Suomessa, ei ole mikään hyvin, eikä toivoa paremmasta ole. Aika kuluu suomi24-sivuilla räyhätessä.

Sanotaan, että jos siltä tuntuu, niin niinhän sen täytyy olla. Toisille positiivisuus on todellisuutta, vaikkei olisikaan björnwahlroos. Mutta toisilla on paha olo, vaikka teoriassa asiat eivät olisi niin huonosti, ainakaan jos vertaa vaikkapa todellisten köyhien maiden asukkaisiin. Mutta kukapa voi sanoa toiselle mikä fiilis on oikein.

Suomalaisena – tai ihmisenä! – olen minäkin taipuvainen pessimismiin, kyynisyyteen ja alakuloonkin. Onneksi olen perinyt myös positiivisuuden geenejä. Uskon siihen, että vaikka kuinka olisi ikävää ja vaikeaakin, siitä voi lähteä eteenpäin. Itse asiassa ihminen on luotu siihen. Aina menemään eteenpäin, löytämään ratkaisut, uskomaan huomiseen. Muutoin ihmiskunnan taru olisi päättynyt kauan sitten.

Eteenpäinmeno voi tarkoittaa jotain pientä, vaatimatonta, omalla kohdalla tapahtuvaa päätöstä tai tekoa. Mitä jos alan suunnitella työpaikan vaihtoa. Tai kirjottaudun uuden asian oppimiseen.

Tai se voi olla hetkestä nauttimista. Musiikin kuuntelua illalla. Kahvikupposta. Lasia viiniä. Hyvää tv-sarjaa. Iltakävelyä. Puutarhan kukkien hoitelua. Koiran tassun tönäisyä. Sen sellaista. Ihmismieli on tarkoitettu menemään eteenpäin, joskus hiljakseenkin.

Photo 1.8.2014 19.38.171-henk-kuva-4-vapaalla-tuuli-lahikuva

3: Avoimuus vai sulkeutuneisuus

Posted on Updated on

Helsingin Sanomien vaalimainokseni slogan tänään ja huomenna on: Suomi pärjää vain avoimuudella, dynaamisuudella ja kansainvälisyydellä. Tämä kuvaa Suomen roolia kansainvälisessä yhteistyössä sekä kaupan, diplomatian että globaalien haasteiden voittamisessa, sekä myös siinä, miten me suomalaiset osaamme pitää oman yhteiskuntamme kannustavana ja erilaisuudet voimavaroiksi kanavoivana.

On heitä, joiden mielestä nämä ovat sivuseikkoja ja politiikan pääpaino pitää olla siinä mitä etuisuuksia valtio takaa kansalaisilleen. Minusta vain etuisuuksien ajaminen on lyhytnäköinen ja kestämätön lähestymistapa.

On myös heitä, jopa jokunen omassa puolueessani, joiden kampanjoiden sloganit ovat asioita vastaan, sen sijaan että ottaisivat niistä positiivisen otteen. EI sille, ja EI tälle. Kaiken lisäksi asiat, joita vastaan kampanjoidaan eivät edes ole Suomen kohtalon kysymyksiä. Niillä on kuitenkin mukava kohkata. En kuitenkaan tiedä montaakaan maata, joka olisi menestynyt globaalissa kilpailussa keskittymällä ei-sanaan.

Avoimuus, dynaamisuus ja kansainvälisyys ovat aika laaja-alaisia käsitteitä. Niiden nimeämisen voi sanoa edustavan esittäjän arvomaailmaa. Ja kyllä, olen arvopoliitikko. Minusta kaikki politiikkaa kumpua arvoista – eli siitä, minkälaista maailmaa ja Suomea haluan olla tekemässä.

Joku voi syyttää arvoilla puhujaa konkretian puutteesta. Ymmärrän pointin, mutta ainakin omalla kohdallani konkretia käy ilmi monesta vaalilinjastani, joista olen kertonut blogeistani (ks. kirjoitukset 30 päivän ajalta). Toki voi tehdä listan asioista, joita on saatava aikaa seuraavalla hallituskaudella (ks. omaa listaani alla, ei priorisointijärjestyksessä eikä täydellinen).

Listojakin tärkeämpää on kertoa, minkälaista Suomea haluaa olla rakentamassa, minkälaisin perustein ja ketä varten. Minä haluan rakentaa avointa, dynaamista ja kansainvälisesti uskottavaa Suomea, perustuen vankkaan suomalaiseen osaamiseen ja tekijä-asenteeseen, ja meitä kaikkia suomalaisia varten.

******

Muutama konkreettinen ajamani asia tulevalle hallituskaudelle. Lista ei ole täydellinen…!

Vanhustenhoivalaki säädettävä, vanhuksille turvattava tarpeellinen ja laadukas hoiva.

Ansiotuloveron laskeminen kaikissa luokissa jos valtion budjetti sen sallii, tai vähintään pitäminen ennallaan, en kannata ansiotuloveron nostoa.

Aloittavien yrittäjien sosiaaliturva paremmaksi.

Äitiyden kustannukset tasaisemmin jaettavaksi yhteiskunnassa.

Ylen rahoitus valtion budjettiin.

Investointeja puhtaaseen uusiutuvaan teknologiaan.

Maahanmuuttajien kielikoulutusta lisää.

Parempaa tukea maahanmuuttajien kotoutumiseen ja työn saamiseen.

Kehitysyhteistyön tuloksellisuutta pitää parantaa, parempia seurantamekanismeja.

Suomi mukana YK:n ja EU:n kriisinhallintaoperaatioissa.

VR:n junalähiliikenteen luotettavuutta on parannettava.

Vajaakuntoisten, kuten vammaisten työllistyminen mahdollistettava tukemalla sitä paremmin.

Opintotukeen indeksikorotus.

******

8: Ajattelu, aikamme aliarvostettu toiminto

Posted on Updated on

Joitakin vuosia sitten kun olin nuori, minulla (ja ilmeisesti monella muullakin) oli tapana lukea silloin tällöin kirjaa, vaikkapa romaania tai kirjaa maailmanpolitiikasta tai milloin mistäkin. Toisinaan kirjassa tuli kiinnostava kohta, niin, että piti keskeyttää lukeminen ja jäädä pohtimaan lukemaansa. Tällöin kesken pohtimiseen hiljentymisen saattoi myös käydä niin, että päähän pälkähti aivan uusia ajatuksia, jostain hiljaisuudesta.

Joskus tuli ahaa-elämyksiä: Tästähän tässä on kyse! Tai: Niinhän asia onkin! Ja saattoipa saada konkreettisen idea jonkun uuden luomiseen. Piti kirjoittaa itse, laittaa muutoin toimeksi ja saada ajatus teoiksi. Tuntui mahtavalta kun oikein tunsi, että ajatusten virta pörräsi päässä ja syntyi jotain uutta ja luovaa!

Onko ajattelu, pohtiminen ja luominen nyt ihan passee? Tänä päivänä suurin osa omasta (ja muidenkin) ajasta menee reagointiin: luetaan uutisia Suomesta, kaupungista, maailmalta, hömppäasioista ja kommentoidaan ja reagoidaan. Notkutaan sosiaalisessa mediassa, ja reagoidaan. Katsotaan televisiota, reagoidaan. Kaikki mitä tehdään tapahtuu jonkun saadun signaalin puitteissa, reagointina johonkin, ja yleensä kiireessä.

Mitä luovuudellemme tapahtuu? Mitä tapahtuu ajattelullemme? Kaikki asiat pitää tehdä niin tehokkaasti, että ne tehdään vain olemassaolevia malleja mukaellen, jättämättä turhaa aikaa pohtimiseen.

Olen alkanut ihailla luovia ihmisiä yhä enemmän. Monet heistä seuraavat kyllä aikaansa, mutta vain sen verran, ettei kaikki olemisen keskeisin energia menee epäoleellisuuksiin. Sen sijaan he hiljentyvät ja keskittyvät vaikkapa musiikin luomiseen tai soittamisen harjoitteluun, kirjoittamiseen, maalaamiseen, uuden rakennuksen ulkoasun hiomiseen, jonkun pienen yksityiskohdan tutkimukseen.

Olen kuullut, että joissain firmoissa harrastetaan kävelykokouksia. Kokouspöydän ympärillä istumisen sijaan ja kävellen ruumis saa uutta virikettä, aivot happea ja ajatus lähtee toimimaan paremmin ja luovemmin. Tietty jos kysymys on tehokävelystä silloin yritetään saada ikään kuin tehostarttina ajatus luovaksi, ilman, että aidosti ajatuksenlennolle jätetään sijaa. Mutta pointti on joka tapauksessa selvä. Ajatus lentää paremmin ja luovemmin jossain muualla kuin pakotetussa ympäristössä.

Lentokonematkustaminen on luovuuden kannalta hyvää aikaa. Internet eikä puhelin toimi. Pitää vain istua ja lueskella tai syödä ja juoda. Ainakin itselleni alkaa tulla kaikenlaisia ajatuksia, mitkä eivät normaalipäivinä edes ehdi tietoisuuteen aivolohkon syvyyksistä. Lomailu, mökkeily, kaikenlainen vapaa-aika toimii samoin. Silloin keksii järkevät ratkaisut kaikkiin ongelmiinsa, uuden tulevaisuudensuunnitelman, ja koko maailma näyttää valoisalta ja ratkaistavalta yhtälöltä.

Tästä tuli mieleen sellainen kerettiläinen ajatus, että eikös Suomi tarvitse työpaikoillaan luovaa ajattelua? Teollisuus, kauppa, ja muut: kaikkien tehokkaiden suorittajien lisäksi, olisivatko luovuus, uudet ajatukset ja raikkaat ratkaisut jotenkin olennaisia Suomen tulevaisuuden kannalta? Sen sijaan, että luotamme vain hiki hatussa reagoimiseen siihen mitä muut tekevät.

Eli siis: eihän ajattelu ole kai ihan eilispäivää ja kai luovuutta tarvitaan tänäänkin? Ja jos näin on, pitäisi funtsia, mitkä ovat otollisimmat olosuhteet suomalaisen luovuuden herättämiseen eri puolilla yhteiskuntaamme.