Politiikka

Muistellaanpa, vaikkapa Fennovoima-päätöksiä 2014

Posted on

Samaan aikaan kun Fennovoiman hanke on nyt vihdoin pistetty jäihin (vai vieläkö sitä pohditaan), voimme myös hieman muistella miten vuonna 2014 toimittiin ja miksei silloin asiassa voitu tehdä käännöstä.

Kuten muistetaan, tuolloin Venäjä oli jo vallannut Krimin ja liittänyt sen itseensä, samoin itä-Ukrainassa oli aloitettu taistelut ilman maatunnuksia liikkuvien separatistien toimesta, joiden kaikki josta asiaa yhtä tunsivat tiesivät liikkuvan sujuvasti itärajan ylitse.

Se, että nyt sanotaan että ”jälkikäteen on helppo olla viisas” on asian selittämistä parhain päin ja sen hetkisen tiedon unohtamista. 2014 ja 2015 oli jo tietoa Venäjän toimista. Se tieto vain haluttiin jättää huomioimatta koska se olisi tarkoittanut ikävien johtopäätösten tekemistä.

Politiikassa on osattava myös tehdä johtopäätöksiä muuttuneissa tilanteissa. Tuolloin tilanne oli jo täysin muuttunut, ikävästi tähän suuntaan missä nyt ollaan.

Kirjoitin 2014 ja 2015 muun muassa tässä linkkeinä olevat kirjoitukset.

https://ninasuomalainen.fi/2014/09/17/esitetty-ydinvoimalalogiikka-ei-ei-voi-ymmartaa/

https://ninasuomalainen.fi/2014/03/04/lyhyesti-fennovoimasta-uusi-paatos/

2022 ja tästä lähtee

Posted on Updated on

Vuosi 2022 on jo päässyt kunnolla käyntiin, lumimyräkkä Valtteri pistäytyi tammikuun viimeisenä viikonloppuna ja valitettavasti korona kovempana kurittajana pitää meitä yhä otteessaan.

Viime kesänä valittu Helsingin kaupunginvaltuusto sai syksyllä aikaan paljon. Ehkä keskeisin oli kaupungin strategia neljäksi vuodeksi, eli 2022-2024 Kasvun paikka. Strategissa oli monia Helsingin kestävälle kasvulle oleellisia asioita ja monelta kannalta: asukkaiden hyvinvoinnin, lähialueiden, opetuksen, lähiluonnon, yrittämisen, kulttuurin, ja monen muun asian parantamiseen kaupungissamme. Myös talousarvio hyväksyttiin valtuustossa, tällä kertaa uudenlaisella menettelyllä kun pormestari Vartiainen haki ensin suurimmat poliittiset ryhmät mukaan yhteisen budjettiluonnoksen valmisteluun.

Yksi keskeisiä kiistanaiheita Helsingissä on rakentaminen. Kirjoitin siitä äskettäin paikallislehtikolumnin, jonka teksti alla. Lisärakentamisen tarve yhtäältä, ja toisaalta lähiluonto ja asuinalueiden omaleimaisuuden säilyttäminen Helsingissä on dilemma, jonka kanssa moni poliitikko tuskailee. Ja niin tuskailee kansalainenkin. Niin monesti kuulen jonkun sanovan minulle: ”Miksi pitää rakentaa juuri tuonne, kyllähän Helsingissä maata löytyy! Esimerkiksi siellä ja siellä…!” Sitten tulee toinen, joka vaatii ”No ei todellakaan sinne ja sinne voi rakentaa, koska … vaan aivan hyvin sen sijaan tuonne ja tuonne!”

Lisäksi tulee palvelujen, harrastusmahdollisuuksien ja infrastruktuurin tarjoaminen, mikä joskus tarkoittaa rakentamista paikkaan missä muutoin saattaa olla asukkaita miellyttävä metsikkö tai aukea. Tässäkin asetetaan valitettavasti vastakkain tuo vastaansanomaton aihe eli lasten ja nuorten harrastusmahdollisuudet, ja sitten se metsikkö ja koiralenkki.

En voi sanoa että minulla on asiaan yksinselitteinen ratkaisu, sillä sitä ei ole olemassa. Tai itse asiassa olisi, ja se olisi tämä: pääkaupunkiseudun kunnat yhdistetään, jolloin Helsinginkin suuri tarve asukkaiden haalintaan voisi laantua kun veronmaksajia on yhteensä enemmän ja silloin koko suurelle alueelle (Helsinki, Vantaa, Espoo). Tuolloin tilaakin olisi enemmän, eikä asukkaita, siis helsinkiläisiä veronmaksajia tarvitsisi ahtaa tiukkaan rajattulle Helsingin niemen alueelle. No, tämänkin projektin taloudellisen kannattavuuden voi moni varmasti laskea eri tavoin.

Kunnes helppo yhden sloganin ratkaisu löydetään asiaan, aion itse pyrkiä luovimaan myrskyisellä maapoliittisella merellä parhaani mukaan järjellä ja tasapuolisella harkinnalla. Se tarkoittaa monesti sitä, ettei kaikissa yksittäisissä ratkaisuissa tehdä samanlaista päätöstä, eli että päätös on kategorisesti että ’ei rakenneta mihinkään jos yksikin puu pitää kaataa’, tai ’aina harrastuspaikka ensin’, tai ’yritystoiminnalle pitää aina taata paikka’.

Päätöksien horisontissa pidän siis kiintopisteenä miten kukin asia ja päätös edistää kaupunkilaisten hyvinvointia, kaupungin houkuttelevuutta asuinpaikkana sekä elinkeinotoiminnalle, ja miten helsinkiläisten alueiden erityispiirteet otetaan huomioon ja pystytään säilyttämään – tai peräti vahvistamaan – päätöksistä johtuen tai niistä huolimatta. Ja tietenkin kuunnellen näkemyksiä helsinkiläisiltä. Niin, tämä kokonaisuus ei ole helppo. Mutta rehellisesti asioita arvioiden ja perustaen ratkaisuni järkiperäiseen pohtimiseen sydän ja empatia mukana on ainakin itselleni ainoa tapa tehdä päätöksiä.

*****

Kolumni tammikuu 2022

Helsingissä rakennetaan jatkuvasti. Joitain vuosia sitten pilvenpiirtäjät olivat Helsinginkin tulevaisuus. Nyt on pilviä kertynyt taivasta raapivien projektien tielle. Keski-Pasilaan pitkään suunniteltu Helsingin ensimmäinen jopa 200-metrinen pilvenpiirtäjä peruuntuu. Koronapandemian vaikutukset kiinteistömarkkinoihin ja rakennuskustannusten nousu saivat grynderit räknäämään tämänkin hankkeen kannattavuuden uudelleen.

Korkeita asuinkerrostaloja voi rakentaa Helsinkiin, mutta on harkittava minne, ja minkälaisia. Suomen tai Helsingin demografian rakenne ei ole sellainen että meillä riittää väkeä tai investointikapasiteettia kymmeniin laadukkaisiin asuinpilvenpiirtäjiin. Lasiseinäiset asunnot salamannopean hissimatkan päässä merinäkymällä ovat upeita. Tosiasia on ettei niistä tule sijoittajille tarpeeksi suurta tuottoa jos ei löydy käypää hintaa pulittavia vuokralaisia.

Myös täydennysrakentaminen nostaa monella karvat pystyyn. Joku paikka on sopiva uusille liikerakennuksille ja pienkerrostaloille jos rata on vieressä ja alueella jo korkeampaa rakennusta. Sen sijaan pien- ja rivitaloalueelle suunniteltu kerrostalokompleksi on märkä rätti vasten viihtyisyyttä vaalivia asukkaita. Tontin lihoiksi pistävä omistaja tai grynderi ei jää paikalle katselemaan rakentamaansa kerrostaloa.

Kaupunkikuvan ja alueiden kehittäminen on ymmärrettävää, mutta perinteen ja omaleimaisuuden tuhoaminen lyhytnäköistä. Alueilla, joissa perinteitä ja omaleimaisuutta vaalitaan on potentiaalia tuottaa merkittäviä verotuloja kaupungille, ei ainoastaan kantakaupungissa vaan myös pien- ja rivitaloalueilla. Omille kotikulmilleni Paloheinään on muuttanut 15 vuoden aikana uusia asukkaita ja alueen hinnat ovat nousseet. On myös rakennettu jonkun verran. Liian asukastiheyden kasvattaminen saattaa taas laskea hintoja ainakin kantakaupungin ulkopuolella.

Jatkuuko koronapandemian jälkeen rakennusideologia kuten aiemmin? Tuskin aivan samanlaisena. Ihmiskunta on saanut kolhun kasvuideologiaansa ja monet heränneet siihen, että muunlaisiakin suunnitelmia voisi olla.  

Helsingin kaupunkistrategia toteaa ”Kaupunkirakennetta kehitetään kestävästi, ensisijaisesti uudistamalla ja täydentämällä olemassa olevaa rakennettua ympäristöä huomioiden alueiden erityispiirteet.

Alueilla on erityispiirteensä. Rakennetaan niitä kunnioittaen eikä niiden yli jyräten.

Kiitos helsinkiläiset äänestäjäni!

Posted on

Tulin valituksi Helsingin kaupunginvaltuustoon 758:lla äänellä. Suurkiitos äänestäjäni, tukijani ja kaikki tsemppaajani!

Lähdin kisaan nopealla päätöksellä ja aikataululla. Päätös syntyi 1.3.2021 kun alkuperäiseen vaalipäivään oli kuusi viikkoa ja kun mediassa ja somessa Kokoomusta syyteltiin patakonservatiiviseksi. Vaikka tiesin että väite on täysin väärä, ja tunsin itsekin monia monia sekä liberaaleja että kokoomuslaisia talousteesejä kannattavia puolueen edustajia sekä valtuustossa että eduskunnassa, yhtäkkiä syntyi päätös: minäkin haluan tuoda taas korteni kekoon, ensin kampanjassa ja sitten politiikan teossa. Tosin mietin, että onko mahdollisuuksia edes tulla valituksi, olinhan ollut poissa politiikan väittelyistä kuuden vuoden ajan, työskennellessäni kansainvälisissä kriisinhallintaoperaatioissa. Että muistaako kukaan enää aiempaa poliittista aktiivisuuttani. Silti, päätin että lähden mukaan, tiimihengessä vähintään.

Ja ilmeisesti joku sentään muisti! Ja jakoi uudelleen esiintuomani tavoitteeni: säilytetään lähiluonto Helsingissä, pidetään järki taloudessa, annetaan kulttuurille mahdollisuus – ja tehdään Helsingistä hyvä asua ja elää.

Annoin Ylen vaalikoneessa vaalilupaukseni:

  1. Puolustan ja edesautan liberaalia, suvaitsevaista ja ihmisläheistä arvomaailmaa.
  2. Edistän järkevää taloudenpitoa, kohtuullisuuden periaatetta ja kestävää ja pitkäjänteistä kaupunkipolitiikkaa.
  3. Edesautan toimia luonnonsuojelun ja eläinten hyvinvoinnin puolesta ja ilmaston lämpenemisen pysäyttämiseksi.

Joten tästä se taas lähtee, tuhannet kiitokset! Nähdään ja ollaan yhteyksissä!

Minun Helsingissäni on tilaa ihmisille

Posted on Updated on

Hyvä helsinkiläinen,

Kiitos kun tulit sivuilleni. Olen ehdolla kuntavaaleissa Helsingissä numerolla 357. Tärkeimpinä vaikuttiminani palata Helsingin kaupunkipolitiikkaan on se, että Helsinki on mahtava kaupunki ja haluan olla mukana tekemässä päätöksiä jotta se pysyy sellaisena – ja jatkaa kehittymistään yhä upeammaksi paikaksi asua!

Luonto- ja virkistysarvot ovat monelle meistä viihtyisän asumisen ehto. Asuinpaikan valinnassa yksi tärkeimmistä vaatimuksista monelle on luonnon läheisyys. Itse asun Paloheinässä, ja meillä on heti ovelta mahtavat viheralueet. Mutta uskallan sanoa että näin on lähes joka puolella Helsinkiä! On meri, puistot, metsät, jokea, niittyjä, peltoa. Kuinka monessa pääkaupungissa voi lähteä melomaan merelle, ratsastamaan useassa paikassa, kilpailemaan vinttikoiraradalla, kitkemään omalle palstalle, golfaamaan, ja mitä kaikkea näitä nyt onkaan! Luonto ja sen läheisyys on kilpailuvaltti asukkaita houkuteltaessa. Mielestäni kuitenkin rannoilla ja metsissä ja puistossa olisi tilaa kahviloille ja ravintoloille, luontoarvoja kunnioittaen. Rakentamisen vaatimukset ajavat vaikeisiin päätöksiin, mistä saa ottaa viheraluetta asuinalueelle tai täydennysrakentamiseen. Itse haluan olla tältä osin kriittinen: vähä vähältä viheralueiden nakertaminen ei voi olla linjana, ajatellen ’ettei kukaan huomaa’. On pidettävä linja, minne rakennetaan ja minne ei, ja miten alueet palvelevat ihmisten hyvinvointia.

Entä kulttuuri? Näin pandemia-aikana ei ole ollut helppoa kulttuurin ammattilaisille saada elantoaan, eikä tietty meille harrastajillekaan, vaikka meillä puute on ollut ennemmin virkistyksellinen. Helsingissä on normaaliaikana hienoja laadukkaita kulttuuritapahtumia ja ruohonjuuritoimintaa. Kirjastojen palvelut ovat ensi luokkaa, tilausmahdollisuuksineen. Itse pidän erityisesti pienempimuotoisista kulttuuritapahtumista, konserteista ja näyttelyistä kuin massatapahtumista, vaikka niitäkin on kiva olla. Mahdollisuuksia erilaiseen kulttuuriin kannattaa lisätä.

Toisaalla tällä sivustolla kirjoitan pitemmin taloudesta. Helsingin kuntaveroprosentti on onneksi pysynyt kohtuullisen ’matalana’, nyt vuonna 2021 se on 18%. Tätä etua kuitenkin mitätöivät korkeat asumisen kulut. Kaupungin asioista päätettäessä on muistettava ettei mikään raha ole automaattista. Kaikkiin menoihin on löydyttävät vastaavat tulot. Haluan painottaa tasapainoa niin ettei kaupungin varoja hassata sinne tänne, ja jokaisen uuden – ja miksei vanhankin – menoerän kohdalla harkitaan: mikä on tämän toiminnan vaikutus ihmisten hyvinvointiin? Onko se niin merkittävä että kulu on perusteltavissa, ja onko vaikutus pysyvämpi, vai lyhytaikainen? Itsekin haluan muistaa ohjenuorana: pidetään järki ja kohtuus kaupungin taloudenpidossa – mutta kaupunki on meitä ihmisiä varten ja sen vuoksi inhimillisyys päätöksenteon perustana.

Olen toiminut vuosina 2009-2012 kaupunginvaltuutettuna, kiinteistölautakunnan varapuheenjohtajana ja kaupunginhallituksen varajäsenenä. 2012 jälkeen olin poissa Suomen politiikasta intensiivisen ulkomailla työskentelyni vuoksi (toimin Bosnian Etyjin kriisinhallintaoperaation varapäällikkönä ja sen jälkeen Pohjois-Makedonian Etyj-operaation päällikkö). Kotini on ollut jo 16 vuoden ajan Helsingin Paloheinässä. Nyt kun ulkomaan työskentelyni on vähemmän intensiivistä, ja päättyy joka tapauksessa alkuvuodesta, haluan lähteä uudelleen mukaan kuntapolitiikkaan.

Eräässä vaalikoneessa pyydettiin kolmea vaalilupausta. Nämä ovat lupaukseni:

  1. Puolustan ja edesautan liberaalia, suvaitsevaista ja ihmisläheistä arvomaailmaa.
  2. Edistän järkevää taloudenpitoa, kohtuullisuuden periaatetta ja kestävää ja pitkäjänteistä kaupunkipolitiikkaa.
  3. Edesautan toimia luonnon ja luonnonsuojelun ja eläinten hyvinvoinnin puolesta ja ilmaston lämpenemisen pysäyttämiseksi.

Toisessa vaalikoneessa kysyttiin esikuvia. Minulle esikuvia ovat Minna Canth, Rosa Parks, Jane Goodall, Marie Curie, ja Winston Churchill. He olivat kukin aikansa visionäärejä ja toimivat vankkumatta omien tavoitteidensa ja arvojensa edistämiseksi, usein huolimatta valtavista esteistä tiellään tai suoranaisesta vastustuksesta. He kaikki pitivät ohjenuorinaan ihmisarvoa, oikeuden toteutumista ja visionäärisiä tavoitteita.

Jatketaan työtä viihtyisän oman kaupunkimme puolesta, jotta se on tulevaisuudessakin oikea ihmisten kaupunki!