Politiikka

Suomen turvallisuus ja tonttikaupat

Posted on

Ajoimme yhdistykseni kanssa pari vuotta sitten Kokoomuksen puoluekokouksessa aloitetta EU:n ulkopuolisten tahojen tonttikauppojen rajoittamiseksi Suomessa. Kuten näille aloitteille viime vuosina on käynyt, se ei mennyt läpi, puoluehallituksen perustellessa, ettei sille ole mitään tarvetta. Viime kesänä puoluehallitus totesi että ”Puolustusvoimien mukaan ulkomaalaisten lisääntyneellä maanomistuksella ei ole vaikutusta maanpuolustuksellisiin tai strategisiin intresseihin”.

Johtavista poliitikoistamme suurin osa on huitaissut kysymyksen sivuun sanoen ’ei näistä nyt mitään uhkaa ole’ ja ’maanomistajan tulee voida myydä tonttinsa kenellä haluaa’ ja ’kauppa se on joka kannattaa’. Itä-Suomen poliitikoille on naureskeltu, kun tuollaista NIMBY eli Not In My Back Yard- ideologiaa kannattavat.

Tarvittiin iltapäivälehden tutkivaa ja räväkkääkin journalismia Porkkalan sekä  suomalaisten strategisesti tärkeiden infrastruktuurikohteiden läheltä hankituista tonteista, joissa joissa omistajia ovat Kremlin valtaapitävät sekä jotta asia otettiin vakavasti. Carl Haglund, jota tuskin itäsuomalaisten toteama trendi kiinnosti aiemmin, nousi myös vaatimaan kartoitusta ja päätöstä strategisten alueiden lähelle perustettavista suojavyöhykkeistä.

Nyt Norjassa havahduttiin huomaamaan, että salainen sukellusvenetukikohta on myyty venäläisille. Kremlin omistukset Euroopassa lisääntyvät. Taas iltapäivälehti tekee tutkimusta, kun poliitikkopuolella on hiljaista. Kaikki keskittyvät ehkä soteen. Tässä Iltalehden juttu asiasta: http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2015040519471168_ul.shtml

Jos demokratiakehitys olisi Venäjällä mennyt kuten maailmalla toivottiin, kiinteistöjen omistus puolin ja toisin voisi olla normaalia. Mutta jos suomalainen ei saa ostaa tonttia Karjalasta, miksi ihmeessä, ja toistan miksi ihmeessä Venäjän kansalaisilla voi olla oikeus ostaa tontteja Suomesta? Ja jos eurooppalainen businessmies ei voi olla varma, milloin hänen yhtiönsä otetaan valtion haltuun naapurissa, tai häneltä estettään tulo Venäjälle, miksi ihmeessä EU:n alueeln business- ja kiinteistöomistukset annetaan vapaaksi riistaksi?

Keskittyykö Suomi todella tuijottamaan vain omaan napaansa kun turvallisuusympäristö ympärillä muuttuu päivä päivältä? Seuraavan hallituksen on otettava asia vakavasti, ja vähintään tehtävä arvio strategisten kohteiden lähellä olevista maista ja niiden omistuksesta ja laadittava rajoittavat lakimuutokset tarpeen mukaan. Myös yksityisten tonttien osto tulee sitoa vastavuoroisuuteen. On hölmöläisen hommaa olla niin tekemättä.

Yrittäjyyden kaikki kukat kukkimaan

Posted on Updated on

Suurten, satoja tai tuhansia työllistävien teollisuuskompleksien aika alkaa olla ohi, ainakin meillä Suomessa. Tai no, palvelusektorin, rahoituksen ja korkeamman teknologian alalla suuri toimijoita on ja syntyy lisää yhdistymisten kautta. Mutta viimeaikaiset huonot uutiset lomautuksineen ja irtisanomisineen on merkki siitä, että on yhä vaikeampi kilpailla suurten toimijoiden työpaikkojen pitämiseksi Suomessa.

Suuri osa uusista työpaikoista syntyy pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Tai työntekijän luodessa itse oman työpaikkansa, ryhtyessä yrittäjäksi. Aina se ei ole täysin vapaaehtoista kun vaikkapa freelance-paikat poistuvat ja työnantaja haluaa ostaa palvelut pienyrittäjältä, tai kun pysyviä työpaikkoja alalla ei vaan ole, kuten esim. taiteen alalla. Mutta toisinaan taas opiskelija, työntekijä, freelancer, taiteilija päättää itse: nyt riittää, haluan olla oman itseni pomo ja tehdä töitä itselleni. Sen sijaan että taistellaan kynsin hampain kehitystä vastaan, mitä jos alettaisiin helpottamaan pienyrittäjän tilannetta – ja isosti?! Poistetaan byrokratiaa ja sääntöjä, vähennetään kuluja ja velvoitteita, parannetaan pienyrittäjän toimeentuloturvaa!

Yksi ihan keskeinen asia on yrittäjän toimeentulo. Ja puhutaan siis pienyrittäjistä, jotka voivat työllistää itsensä mutta myös saada aikaa oheistyöpaikkoja tai ainakin taloudellista toimintaa toisillekin pienyrityksille. Vaikka yrittäjyyteen kuuluu aina riski, on täydelliseen taloudelliseen itsenäisyyteen heittäytyminen usein mahdotonta, etenkin jos on asuntolainaa tai perhettä. Silloin tarvitaan mekanismeja, joilla voidaan auttaa pienyrittäjien toimeentuloa perustamisvaiheessa.

Pienyrittäjälle tulee heti yrityksen perustamisen jälkeen taloudellisia haasteitya. YEL eli Yrittäjien eläkevakuutuksen maksaminen on monelle mikro- tai pienyrittäjälle mahdotonta ainakin alussa. Sairastumisesta ja äitiyslomista saa korvausta YELiin ilmoitetun työtulon perusteella, mikä sitten tuleekin monelle, erityisesti naisyrittäjälle yllätyksenä. ALVin eli arvonlisäverovelvollisuuden alarajaa on juuri nostettu 10,000 euroon mikä on monelle aloittavalle hyvä muutos. Arvonlisävero on muutenkin haasteellinen pienyrittäjille, kun se nostaa työvoimavaltaisilla aloilla, kuten käsityöläisillä ja pienillä palveluyrittäjillä, tuotteen hinnan usein kohtuuttoman kalliiksi.

Myös ennakkoveron maksaminen tulosta etukäteen ennen kuin varoja on välttämättä edes ansaittu saattaa olla monelle vaikeaa. Veron määrän osalta Suomen Yrittäjät on esittänyt yrittäjävähennystä, jossa yrittäjän tulosta 100 prosentin sijasta 95 prosenttia olisi verotettavaa. Myös palkatuista työntekijöistä maksettavien työnantajamaksujen alentaminen kohdistetusti voisi auttaa. Monelle on vaikeaa palkata tarvittavaa lisätyöntekijää kulujen, ja myös heti kuvaan astuvien velvoitteiden vuoksi.

Pieniä yrittäjiä edustavat järjestöt ovat todenneet, että erityisesti pääomaveron korotukset ovat muuttaneet elinkeinonharjoittajien verotusta epäkannustavaksi. Yhteisöveron laskeminen ei auta elinkeinonharjoittajia ja henkilöyhtiöitä, joita on noin puolet pk-yrityksistä kun niihin ei edes sovelleta yhteisöveroa. Elinkeinonharjoittajien –  ja henkilöyhtiöiden verotusta voitaisiinkin  keventää yrittäjävähennyksellä.

Sääntely on ollut huonossa huudossa, ja monesti syystä. Järkevä sääntely on rehellisen yrittäjän ystävä. Mutta liika on liikaa. Pitäisikin saada yhden luukun palvelut: mitä tahansa lupia tarvitsee yritystoimintaansa varten, ne pitäisi saada yhdestä paikasta, nopeasti.

Lisäksi lainsäädännön pitäisi olla ennakoitavissa. Ei yritystoimintaa voi perustaa, jos tänä vuonna säädökset ovat näin, ja ensi vuonna ehkä toisin. Kotitalousvähennys on tästä esimerkki. Sen avulla on luotu uusi toimiala, joka tuo työpaikkoja monelle. Epävarmuus vähennyksen suuruudesta ja jopa poistamisesta luo epävarmuutta kuluttajissa ja yrittäjissä.

Yrittäjissä on Suomen talouden nousun tulevaisuus. Mitä jos annettaisiin kaikkien kukkien kukkia, ja raivataan risukkoa siitä ympäriltä?