yrittäjyys

Talous, velka ja sopeuttaminen

Posted on

Näissä vaaleissa varmasti suurimpia keskustelun aiheita on ollut talous. Olemme Suomessa heränneet todellisuuteen, ettemme olekaan niin tehokkaassa kisakunnossa kuin kansainvälisessä taloudessa on syytä olla. Sen vuoksi myös hyvinvointiyhteiskuntamme on jollei nyt uhattuna niin suurien haasteiden edessä. On heitä, joiden mielestä valtion velan kasvu 53 miljardista 96 miljardiin alle kymmenessä vuodessa ei ole huolestuttavaa ja joiden mukaan kaikki ratkaistaan runsaalla lisävelalla ilman mitään turhia menojen mukautusmenoja. Heidän mielestä nyt pitää ottaa reilusti lisää lainaa, jotta voimme kuluttaa enemmän, ja sillä talous lähtee pyörimään. Mutta kun maailman talous on muuttunut, taloutemme ei välttämättä lähde pyörimään oman kulutuksemme lisäämisellä velkaa ottamalla. Jokainen lisävelkamiljardi lisää velkataakkaa tuleville työntekijöillemme ja veronmaksajillemme – joita on lukumäärällisesti vähemmän kuin näinä vuosina eläköityneitä ja eläköityviä suuria ikäluokkia.

On totta, ettemme voi ajaa lainaamista heti nolliin. Sopeutustoimia pitää jaksottaa seuraaville vuosille. Siksi lainamääräkin saattaa hieman vielä kasvaa. Mutta on eri asia mitä uudella lainalla tehdään. Kulutetaanko se julkisen hallinnon moniin, niin moniiin menoihin, eli otetaan syömävelkaa. Vähän kuin kotitalouden päivittäismenot katetaan lainalla. Valtion ja kuntien monia tehtäviä ei saada maksetuksi valtion tuloilla ja tarvitaan koko ajan lainarahaa. Mutta sehän on se Kreikan tie.

Vai otetaanko lainaa sellaisiin investointeihin, jotka luovat työpaikkoja ja ennen kaikkea sellaisia työpaikkoja, joissa luodaan jotain uutta. Moni toivoo lisärahaa rakennussektorille, jotta voidaan korjata homekouluja ja terveysasemia. Näitä korjataan ainakin Helsingissä jo nyt. Rakennussektori on tärkeä, mutta lisäinvestoinnit siihen eivät varsinaisesti luo uutta teollisuutta ja pahimmillaan johtavat rakentamisen ja korjaamisen ylikuumenemiseen, jossa rakennusyritykset voivat nostaa hintojaan ja työvoimasta on pulaa.

On selvää kuin pläkki, että julkisia toimintoja on muutettava sellaisiksi joihin meillä on varaa ilman lainarahaakin jo lähitulevaisuudessa. Valtiovarainministeriön laskujen mukaan sopeutustarve on 6 miljardia. Joidenkin puolueiden mielestä vähemmän, ehkä he käyttävät eri laskutapoja. Kokoomuksen puheenjohtaja pääministeri Stubb on esittänyt leikkauslistansa, muitakin leikkauslistoja on. Niissä on esitetty vaikeitakin leikkauskohteita. Helpoimpia esittää ovat olleet varmasti hallintojen päällekkäisyydet, ICT-toiminta tai turhat yritystuet. Kyselyissä suurin osa suomalaisista haluaa tehostaa ja sopeuttaa menoja tuloihin. Mutta kun puhe tulee kohteista, nouseekin suuri haloo juuri niistä mitkä vaikuttavat omaan elämään. Kukaan ei tunnusta olevansa niin hyväosainen tai suurituloinen että juuri heihin kohdistuvia etuisuuksia voisi edes harkita leikattavan. Kaikki palvelut ja etuisuudet, joita on luotu hyvinä vuosina ovat nyt saavutettuja etuja joita ilman ei haluta tulla toimeen. Turha hallinto onkin suosituin karsintakohde. Siinäkin vaan saattaa olla kyse työpaikkojen leikkauksista eikä jostain kuvitteellisista paperipinoista.

Ajan itse järkilinjaa. On säästettävä ja tehostettava, on löydettävä uusia tapoja tehdä asioita. Mikä on turhaa, tai mitä ilman voimme elää. En kannata kaikkein vähäosaisimmilta tinkimistä. Koulutukseen on oltava varoja. Sellaiseen missä suunnataan tulevaisuuteen on satsattava ja sellaiseen missä luodaan uutta.

Säästäminen itsessään ei ole se ratkaisu vaan se, että luodaan systeemi mihin meillä on varaa mutta myös vahvistetaan mahdollisuuksia luoda talouskasvua. Pienistä ja keskisuurista yrityksistä talouden starttaajina olen kirjoittanut aiemmassa blogissani Yrittäjyyden kaikki kukat kukkimaan.

https://ninasuomalainen.fi/2015/03/31/yrittajyyden-kaikki-kukat-kukkimaan/

Talous, vienti, yrittäminen – ministeri Vapaavuori vastaa kiperiin kysymyksiin

Posted on Updated on

Puhuin eilen elinkeinoministeri Jan Vapaavuoren kanssa suorassa radio-ohjelmassa Suomen taloudesta, yrityksistä ja viennistä. Kysyin häneltä muun muassa, tarvitaanko konsensusta. Ja miksi Suomen vienti sakkaa niin pahasti? Mistä saadaan uusia nokioita, vai voiko niin edes kysyä? Ja vielä, miksi Talvivaarassa on ympäristökatastrofi.

Kuuntele tästä keskustelumme ja ministeri Vapaavuoren vastaukset näihin kiperiin kysymyksiin:

Tästä voit vielä katsoa myös Ylen vaaligallerian haastatteluni:

http://vaalikone.yle.fi/eduskuntavaalit2015/vaaligalleria?emer%5Bpn%5D=suomalainen&emer%5Bpd%5D=&emer%5Bpp%5D=&emer%5Bpg%5D=&emer%5Bpar%5D=18_90&emer%5Bpk%5D=a_asc&emer%5Bpo%5D=#5659

Ja Nykypäivän vaalihaastatteluni:

https://www.youtube.com/watch?v=PIvgGSXB-_4&feature=youtu.be

Asioita seuraavan hallituksen ohjelmaksi, ja heti

Posted on Updated on

Pienten ja keskisuurten yrityksien toiminnan tukemiseksi hallitus tekee kuukauden sisällä listan asioista, joissa yrittäjien ja yritysten toimintaa voidaan helpottaa. Alv-rajaa ylös, ennakkovero-mekanismi poistetaan ja vähintäänkin järkeistetään, yrityspalvelut yhdelle luukulle, ensimmäisen työntekijän palkkaamiseen helpotuksia, työeläkemaksuihin helpotuksia, skriinataan hygienia- ja muut säädökset ja poistetaan turhia. Esimerkiksi elintarvikealalla tuottajien tila- ja kotimyyntiä helpotetaan. Luvat ja hygieniapassit minimiin ja helpoksi hankkia.

Puhtaan energian tuotanto: hallitus poistaa esteet puhtaan energian pientuotannolta, esimerkeiksi aurinkopaneelein ja  maalämmöllä. Pientuotannon lisääntyminen luo myös työpaikkoja – asennusfirmoja, neuvontaa, kenties vientiäkin.

Veroparatiisiongelma otetaan vakavasti. Luodaan lainsäädäntöä heti, jotta suuryritykset eivät voi laistaa yhteiskunnallisista velvoitteistaan kuten veroista, joita muut pienemmät yritykset joutuvat maksamaan. Luodaan mekanismi ja velvoite luotettavaan makohtaiseen raportointiin yrityksille, jossa verot maksetaan siellä missä toimitaan.

Opetuksessa minimoidaan leikkaukset, mutta lisätään luovuuden, kommunikaation ja yhteistyön roolia opetuksessa sekä digitalisaation eri aiheiden opetusta, sekä tekniikassa mutta myös digi-välineiden käyttämisessä uusiin ideoihin.

Luonnonsuojelua tarkennetaan ja vahvistetaan niin, ettei Talvivaaran kaltaisia ympäristökatastrofeja saada aikaan. Ely-keskusten mahdolliset sidonnaisuudet teollisuuden toimijoihin eliminoidaan.

Fennovoiman ydinvoimalaa en kannattanut, ei ole järkevää tässä turvallisuustilanteessa. Nyt seurattava miten jo päätetty asia etenee ja onko mahdollista laittaa projekti jäihin. Jos ei, on varmistettava suomalaisen omistajuuden osuus yli puolesta osakkeista.

Eläinten oikeuksia vahvistetaan esimerkiksi niin että tuotantoeläinten olosuhteet saadaan lajinmukaisiksi.

Tästä voi katsoa Ylen vaaligallerian haastatteluni, jossa vastaan joihinkin kysymyksiin:

Yrittäjyyden kaikki kukat kukkimaan

Posted on Updated on

Suurten, satoja tai tuhansia työllistävien teollisuuskompleksien aika alkaa olla ohi, ainakin meillä Suomessa. Tai no, palvelusektorin, rahoituksen ja korkeamman teknologian alalla suuri toimijoita on ja syntyy lisää yhdistymisten kautta. Mutta viimeaikaiset huonot uutiset lomautuksineen ja irtisanomisineen on merkki siitä, että on yhä vaikeampi kilpailla suurten toimijoiden työpaikkojen pitämiseksi Suomessa.

Suuri osa uusista työpaikoista syntyy pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Tai työntekijän luodessa itse oman työpaikkansa, ryhtyessä yrittäjäksi. Aina se ei ole täysin vapaaehtoista kun vaikkapa freelance-paikat poistuvat ja työnantaja haluaa ostaa palvelut pienyrittäjältä, tai kun pysyviä työpaikkoja alalla ei vaan ole, kuten esim. taiteen alalla. Mutta toisinaan taas opiskelija, työntekijä, freelancer, taiteilija päättää itse: nyt riittää, haluan olla oman itseni pomo ja tehdä töitä itselleni. Sen sijaan että taistellaan kynsin hampain kehitystä vastaan, mitä jos alettaisiin helpottamaan pienyrittäjän tilannetta – ja isosti?! Poistetaan byrokratiaa ja sääntöjä, vähennetään kuluja ja velvoitteita, parannetaan pienyrittäjän toimeentuloturvaa!

Yksi ihan keskeinen asia on yrittäjän toimeentulo. Ja puhutaan siis pienyrittäjistä, jotka voivat työllistää itsensä mutta myös saada aikaa oheistyöpaikkoja tai ainakin taloudellista toimintaa toisillekin pienyrityksille. Vaikka yrittäjyyteen kuuluu aina riski, on täydelliseen taloudelliseen itsenäisyyteen heittäytyminen usein mahdotonta, etenkin jos on asuntolainaa tai perhettä. Silloin tarvitaan mekanismeja, joilla voidaan auttaa pienyrittäjien toimeentuloa perustamisvaiheessa.

Pienyrittäjälle tulee heti yrityksen perustamisen jälkeen taloudellisia haasteitya. YEL eli Yrittäjien eläkevakuutuksen maksaminen on monelle mikro- tai pienyrittäjälle mahdotonta ainakin alussa. Sairastumisesta ja äitiyslomista saa korvausta YELiin ilmoitetun työtulon perusteella, mikä sitten tuleekin monelle, erityisesti naisyrittäjälle yllätyksenä. ALVin eli arvonlisäverovelvollisuuden alarajaa on juuri nostettu 10,000 euroon mikä on monelle aloittavalle hyvä muutos. Arvonlisävero on muutenkin haasteellinen pienyrittäjille, kun se nostaa työvoimavaltaisilla aloilla, kuten käsityöläisillä ja pienillä palveluyrittäjillä, tuotteen hinnan usein kohtuuttoman kalliiksi.

Myös ennakkoveron maksaminen tulosta etukäteen ennen kuin varoja on välttämättä edes ansaittu saattaa olla monelle vaikeaa. Veron määrän osalta Suomen Yrittäjät on esittänyt yrittäjävähennystä, jossa yrittäjän tulosta 100 prosentin sijasta 95 prosenttia olisi verotettavaa. Myös palkatuista työntekijöistä maksettavien työnantajamaksujen alentaminen kohdistetusti voisi auttaa. Monelle on vaikeaa palkata tarvittavaa lisätyöntekijää kulujen, ja myös heti kuvaan astuvien velvoitteiden vuoksi.

Pieniä yrittäjiä edustavat järjestöt ovat todenneet, että erityisesti pääomaveron korotukset ovat muuttaneet elinkeinonharjoittajien verotusta epäkannustavaksi. Yhteisöveron laskeminen ei auta elinkeinonharjoittajia ja henkilöyhtiöitä, joita on noin puolet pk-yrityksistä kun niihin ei edes sovelleta yhteisöveroa. Elinkeinonharjoittajien –  ja henkilöyhtiöiden verotusta voitaisiinkin  keventää yrittäjävähennyksellä.

Sääntely on ollut huonossa huudossa, ja monesti syystä. Järkevä sääntely on rehellisen yrittäjän ystävä. Mutta liika on liikaa. Pitäisikin saada yhden luukun palvelut: mitä tahansa lupia tarvitsee yritystoimintaansa varten, ne pitäisi saada yhdestä paikasta, nopeasti.

Lisäksi lainsäädännön pitäisi olla ennakoitavissa. Ei yritystoimintaa voi perustaa, jos tänä vuonna säädökset ovat näin, ja ensi vuonna ehkä toisin. Kotitalousvähennys on tästä esimerkki. Sen avulla on luotu uusi toimiala, joka tuo työpaikkoja monelle. Epävarmuus vähennyksen suuruudesta ja jopa poistamisesta luo epävarmuutta kuluttajissa ja yrittäjissä.

Yrittäjissä on Suomen talouden nousun tulevaisuus. Mitä jos annettaisiin kaikkien kukkien kukkia, ja raivataan risukkoa siitä ympäriltä?