kulttuuri

20: Kyldyyriä kansalle!

Posted on Updated on

Kulttuuri nousee harvemmin vaalikeskustelun ykkösaiheisiin. Tai hei – itse asiassa en ole vielä kuullut yhdessäkään vaalikeskustelussa edes mainittavan sanaa kulttuuri!

Kulttuurin harrastajia voi jakaa eri alalajeihin: on korkeakulttuurin (oopperat, baletti, orkesterimusiikki) aktiiviharrastajat, on teatteriin vihkiytyneet, on populäärikulttuurin kuluttajat, on urheiluväki (urheilu katsotaan valtion näkökulmasta myös kulttuuriksi), on kuvataiteesta kiinnostuneet, on tanssiva väki ja tanssivat nuoret, on jazzporukat. Sitten on suuri joukko suomalaisia, jotka ovat aktiivisesti jonkun kulttuurin harrastajia ja tekijöitä.

Em. ryhmät menevät joskus myös limittäin. Ja on erityisesti eläkeväkeä, jotka ovat todellisia suurkuluttajia ja jotka siten oikeasti pitävät kulttuuria pystyssä Suomessa.

Olen itse musiikki-ihmisiä. 11-vuotiaasta olin huilistityttö ja kävin musiikkiopiston soittotunneilla viikottain kahdeksan vuoden ajan. Opiskelijana aloin soittaa saksofonia big bändissä, soitin huilua sinfoniaorkesterissa ja lauloin kuorossa. Ensimmäisen työharjoitteluni aikana soitin soul/funk-bändissä. Mutta työelämän alettua musiikki jäi, niin kuin usein käy.

Nyt, paljon myöhemmin olen saanut musiikin takaisin elämääni, ja millaista iloa se tuottaakaan! Oma harjoittelu, opettajan kanssa oppiminen, bändissä soittaminen, musiikista puhuminen toisten harrastajien kanssa – kaikki tuo tuo elämääni lämpöä, sisältöä, haastetta, ja ystäviä.

Kun puhutaan kulttuurista, puhutaan myös resursseista, kuka saa ja minkä verran. Resursseja on pyrittävä jakamaan eri kulttuurin aloille tasapuolisesti, ottaen huomioon myös tyttöjen ja poikien, eri ikäisten ja erilaisten ihmisten harrastamien kulttuurilajien tasapuolisuus.

Ilman resursseja ei kulttuuriakaan saada kehittymään, kasvamaan ja pysymään ammattitasolla. Kulttuuri voi olla kaupallistakin ja saada rahoituksensa kulttuurin ostajilta, mutta tosiasiassa suuri osa kulttuurista tarvitsee valtiollista tai kunnallista tukea.

Mutta miksipä ei, kysehän on yhtäältä kansalaisten saamasta palvelusta ja toisaalta kansalaisten hyvinvointia ja jopa työkykyä ylläpitävästä toiminnasta. Lisäksi, kulttuuri työllistää niin monin eri tavoin kulttuurin tuotannon ketjussa.

En osaa suoralta kädeltä kertoa mikä kulttuurin laji on yli- tai alituettu, jääkö joku paitsi rahoituksesta. Enkä todellakaan halua määritellä, mikä kulttuuri on parasta tai mikä arvokasta ja mikä ei. Sellainen luokittelu varsinkin poliitikkojen toimesta osoittaa uskomatonta rajoittuneisuutta, joka harvoin on mitenkään hyödyllistä yhteiskunnalle tai kansantaloudelle.

Kirjahylly kertoo…

Posted on Updated on

… enemmän kuin tuhat sanaa, omistajastaan. Tai no, ainakin jotain kaiketi. Hesarin entinen päätoimittaja kolumnoi asialla, joten minäkin listaan kirjahyllyni TOP 5 kirjaa. Tai top ja top, nämä nyt sattuivat ensin silmään….
Romeo Dallaire: Shake Hands with the Devil. – Kertoo Ruandan kansanmurhasta YK:n päällikön silmin. Traaginen maailmanpolitiikan jännäri, joka ikävä kyllä oli totta.

Ryszard Kapuscinski: The Shadow of the Sun. – Tarinoita Afrikasta, hulvatonta, hauskaa, absurdia, kuivaa huumoria. Suomeksi taitaa olle nimeltään Eebenpuu.

Misha Glenny: McMAFIA. – Mafia eri puolilla maailmaa, ja miten järjestäytynyt rikollisuus on kuin hyvin öljytty ylikansallinen organisaatio.

Malcolm Gladwell: Outliers.The Story of Success. – Miksi toiset menestyvät? Ahkeruudella, osaamisella, lahjakkuudella? Se on vain osa totuutta. Pitää olla syntynyt oikeaan aikaan ja oikeisiin maisemiin. Sattumalla ja aikakaudella on paljon tekemistä sen kanssa että vaikkapa Bill Gates ja Steve Jobs kehittyivät it-guruiksi.

Ted Kerasote: Merle’s Door. Lessons from a Freethinking Dog. – Fantastinen kirja koirasta ja miehestä, joita yhdisti vapaa sielu. Koiraihmisille.

Mielenkiintoisiin lukukokemuksiin hyllystäni kuuluvat myös:

Lehtinen & Rautkallio: Kansakunnan sijaiskärsijät. Sotasyyllisyys uudelleen arvioituna. – Miten sotasyylliset tuomittiin ja ketkä olivat prosessin takana.
Michaela Wrong: In the Footsteps of Mr Kurtz. – Kongo ja mitä siellä on tapahtunut vuosien saatossa.
Melissa Muller: Anne Frank. Päiväkirjan salaiset sivut. – Kuvaus Anne Frankista ja hänen päiväkirjoistaan, ja mitä ympärillä tapahtui samaan aikaan.

Ai niin ja onhan siellä: Stieg Larsson: Miehet jotka vihaavat naisia ja pari muuta Larssonia, yksi på svenska.

Niin, en ole fiktiivisen kirjallisuuden ihmisiä. Toki yritän joskus… mutta kun elävä elämä on vaan niin kiinnostavaa..