Nina Suomalainen

Vaalit 2023: Kulttuuripolitiikka kaipaa tahtotilaa

Posted on 21.3.2023 Updated on 21.3.2023

Kulttuuri on tärkeä osa suomalaisten elämää. Kulutamme kulttuuria ja taidetta lähes joka päivä. Kuuntelemme musiikkia, luemme kirjaa ja käymme kirjastossa, katsomme tai striimaamme elokuvia ja sarjoja, menemme konserttiin, teatteriin, oopperaan, tanssiesitykseen, taidegalleriaan tai museoon. Moni harrastaa musiikkia soittamalla itse, lapset ehkä käyvät musiikkikoulua, joku maalaa.

Näissä vaaleissa on puhuttu kulttuurista kovin vähän. Itse olen päässyt osallistumaan kahteen kulttuuriaiheiseen keskusteluun, mikä on molemmilla kerroilla ollut virkistävä ja opettavainen kokemus. Puhuttiin asiasta, ei nälvitty toisiamme ja puolueitamme, opin uutta.

Kulttuurialan kasvu tukee koko yhteiskuntaa vahvistaen sen hyvinvointia, luovuutta, turvallisuutta ja kestävyyttä. Oma puolueeni Kokoomus kantaa huolta kulttuurialan kestävyydestä.

Kulttuurilla on vahva työllistävä merkitys. Luovan alan osuus BKT:stä on päälle kolme prosenttia, mutta tavoitteena olisi nostaa se yli neljään joka on Euroopan maiden keskiarvo. 135,00 suomalaista työskentelee kulttuurin parissa.

Kulttuuri on valtava potentiaalisen kasvun sektori. Tuntuu kuitenkin että kulttuuripolitiikan tahtotila on lässähtänyt. Kulttuurin mahdollisuuksia ja haasteita tuleekin suunnitella kulttuuripoliittisen selonteon kautta, ja sille luoda oma poikkihallinnollinen kasvustrategia. Kokoomus on linjannut pitkän aikavälin tavoitteeksi kulttuurin rahoituksen nostamisen prosenttiin valtion talousarviosta. Kyseessä ei olisi vain kulu, vaan suunnitelma kulttuurin työllistämisen vaikutuksen ja luovan alan kasvuun, ja myös viennin edistämiseen. Yksityisen rahoituksen lisääminen on myös tärkeä tavoite, siksi yksityishenkilöiden lahjoituksien verovähennysoikeus voitaisiin laajentaa taiteeseen ja kulttuuriin.

Keskeinen ongelma on alan tekijöiden sosiaali- ja työttömyysturva, jossa alan tyypilliset työnteon ja korvausten eri muodot, pirstaleisuus ja kausiluonteisuus rajoittavat ammatin harjoittamista ja tulon hankintaa. Taiteen vapauteen tarvitaan tekijöiden hyvinvointia, osaajien riittävyyttä ja työmarkkinan toimivuutta. Lainsäädännössä pitää paremmin tunnistaa kulttuuri- ja tapahtuma-ala elinkeinona jotta voidaan vahvistaa alan elinvoimaisuutta. Pitää jatkaa tarpeettoman sääntelyn/normien purkamista, jotta ammatin harjoittaminen helpottuu ja alan kasvumahdollisuudet vahvistuvat.

Myös julkisen rahoituksen roolia on pohdittava. Valtionosuusjärjestelmä on osa kulttuurin rahoitusta. Joidenkin mielestä liian suuri osa menee suurille kulttuurilaitoksille kun nk. vapaa kenttä jää ulkopuolelle. Voisiko vaikkapa VOS-rahoituksen edellytyksiä tarkastella uudelleen, niin että edellytyksenä voisi olla yhteistyö jollain tasolla vapaan kentän toimijoiden kanssa.

Myös suomalaisen taiteen ja luovien alojen yritysten kansainvälistymisen edellytyksiä on parannettava ja vahvistettava kulttuurin roolia maakuvatyössä. Pitäisi tunnistaa kulttuuri- ja tapahtuma-ala lainsäädännössä elinkeinona, jotta vahvistetaan alan elinvoimaisuutta.

Luova ala ja kulttuurin sektori on Kokoomukselle valtavan tärkeä monesta syystä. Kulttuuri tuottaa tärkeitä elämyksiä suurelle osalle suomalaisia; kulttuuri opettaa ja kouluttaa; kulttuurin avulla käydään vuoropuhelua; lapset ja nuoret oppivat tärkeitä taitoja taideaineiden avulla. Lisäksi kulttuuripalvelut ovat olennainen osa elinkeinoelämäämme ja yrittäjien toimintaa ja potentiaali on valtava sekä suurien että pienten toimijoiden kautta. Kulttuurialan vientimahdollisuudet ovat kuitenkin suurelta osin vielä hyödyntämättä.

Kulttuuripolitiikkamme kaipaa vahvempaa tahtotilaa. Se tarvitsee visiota, suuntaa ja toimenpiteitä. Ei riitä että kopioidaan vanha ja lisätään vähän rahaa. Om tehtävä uusi kulttuuripoliittinen selonteko ja siihen kasvustrategia toimenpiteineen.

Me Kokoomuksessa uskomme, että sivistys kasvaa kulttuurista. Kokoomuksen visio taiteen ja kulttuurin tulevaisuudesta löytyy täältä: https://www.kokoomus.fi/sivistys-kasvaa-kulttuurista/

***

Pari sanaa minusta ja kulttuurista. Olen aktiivinen musiikinharrastaja yksitoistavuotiaasta, jolloin äiti pisti minut musiikkiopistoon ja aloin soittaa huilua. Kahdeksantoistavuotiaana suoritin musiikkiopiston päästötutkinnon ja huilussa nk. ’ison ykkösen’ tutkinnon. Opiskeluaikoina aloin soittaa alttosaksofonia, mikä harrastus jatkunut näihin päiviin, soitan joskus jazzleireillä, jameissa, jopa harrastaja-big bandissa. Jazzlauluakin olen harrastanut ja nyt opettelen pianonsoittoa pianotunneilla, vaikka kahden käden ja kymmenen sormen koordinaatio tuntuu aikuiselle kovin haastavalle. Kymmenen vuotta sitten opiskelin musiikin ammattitutkinnon pääaineena musiikkiteknologia eli äänittäminen ja äänen käsitteleminen. Huomasin pian kuitenkin, että alan vaihtaminen vaatisi valtavaa omistautumista, joten musiikki pysyi rakkaana harrastuksena.

Harrastan myös luovaa kirjoittamista. Lähestyin asiaa ensin oppimisen kautta, kun koronakeväästä aloin suorittaa avoimessa yliopistossa luovan kirjoittamisen perusopintoja ja nyt minulla on viittä vaille valmiit aineopinnot. Kirjoitan proosaa, ja yksi näytelmäkässäri on valmiina. Aloin pitää tietokirjapodcastia.

Harrastaminen on tietenkin aivan eri asia kuin ammattilaisuus ja elannon saaminen kulttuurin alalla. Ihailen suuresti alan ammattilaisia ja heidän osaamistaan mikä on aivan eri tasolla, kun tällaisen harrastajan, sekä heidän omistautumistaan. Ja olen huomannut, että kulttuurialan ihmisten kanssa on vain miellyttävää olla ja keskustella.

Tarvitsemme kulttuuripolitiikkaan vahvempaa tahtotilaa, visiota, kunnianhimoisempaa suunnitelmaa. Haluankin siksi poliittisessa työssäni olla tukemassa luovan ja kulttuurialan kehittymistä yhä vahvemmaksi.