Blogit

Minun Helsingissäni on tilaa ihmisille

Posted on Updated on

Hyvä helsinkiläinen,

Kiitos kun tulit sivuilleni. Olen ehdolla kuntavaaleissa Helsingissä numerolla 357. Tärkeimpinä vaikuttiminani palata Helsingin kaupunkipolitiikkaan on se, että Helsinki on mahtava kaupunki ja haluan olla mukana tekemässä päätöksiä jotta se pysyy sellaisena – ja jatkaa kehittymistään yhä upeammaksi paikaksi asua!

Luonto- ja virkistysarvot ovat monelle meistä viihtyisän asumisen ehto. Asuinpaikan valinnassa yksi tärkeimmistä vaatimuksista monelle on luonnon läheisyys. Itse asun Paloheinässä, ja meillä on heti ovelta mahtavat viheralueet. Mutta uskallan sanoa että näin on lähes joka puolella Helsinkiä! On meri, puistot, metsät, jokea, niittyjä, peltoa. Kuinka monessa pääkaupungissa voi lähteä melomaan merelle, ratsastamaan useassa paikassa, kilpailemaan vinttikoiraradalla, kitkemään omalle palstalle, golfaamaan, ja mitä kaikkea näitä nyt onkaan! Luonto ja sen läheisyys on kilpailuvaltti asukkaita houkuteltaessa. Mielestäni kuitenkin rannoilla ja metsissä ja puistossa olisi tilaa kahviloille ja ravintoloille, luontoarvoja kunnioittaen. Rakentamisen vaatimukset ajavat vaikeisiin päätöksiin, mistä saa ottaa viheraluetta asuinalueelle tai täydennysrakentamiseen. Itse haluan olla tältä osin kriittinen: vähä vähältä viheralueiden nakertaminen ei voi olla linjana, ajatellen ’ettei kukaan huomaa’. On pidettävä linja, minne rakennetaan ja minne ei, ja miten alueet palvelevat ihmisten hyvinvointia.

Entä kulttuuri? Näin pandemia-aikana ei ole ollut helppoa kulttuurin ammattilaisille saada elantoaan, eikä tietty meille harrastajillekaan, vaikka meillä puute on ollut ennemmin virkistyksellinen. Helsingissä on normaaliaikana hienoja laadukkaita kulttuuritapahtumia ja ruohonjuuritoimintaa. Kirjastojen palvelut ovat ensi luokkaa, tilausmahdollisuuksineen. Itse pidän erityisesti pienempimuotoisista kulttuuritapahtumista, konserteista ja näyttelyistä kuin massatapahtumista, vaikka niitäkin on kiva olla. Mahdollisuuksia erilaiseen kulttuuriin kannattaa lisätä.

Toisaalla tällä sivustolla kirjoitan pitemmin taloudesta. Helsingin kuntaveroprosentti on onneksi pysynyt kohtuullisen ’matalana’, nyt vuonna 2021 se on 18%. Tätä etua kuitenkin mitätöivät korkeat asumisen kulut. Kaupungin asioista päätettäessä on muistettava ettei mikään raha ole automaattista. Kaikkiin menoihin on löydyttävät vastaavat tulot. Haluan painottaa tasapainoa niin ettei kaupungin varoja hassata sinne tänne, ja jokaisen uuden – ja miksei vanhankin – menoerän kohdalla harkitaan: mikä on tämän toiminnan vaikutus ihmisten hyvinvointiin? Onko se niin merkittävä että kulu on perusteltavissa, ja onko vaikutus pysyvämpi, vai lyhytaikainen? Itsekin haluan muistaa ohjenuorana: pidetään järki ja kohtuus kaupungin taloudenpidossa – mutta kaupunki on meitä ihmisiä varten ja sen vuoksi inhimillisyys päätöksenteon perustana.

Olen toiminut vuosina 2009-2012 kaupunginvaltuutettuna, kiinteistölautakunnan varapuheenjohtajana ja kaupunginhallituksen varajäsenenä. 2012 jälkeen olin poissa Suomen politiikasta intensiivisen ulkomailla työskentelyni vuoksi (toimin Bosnian Etyjin kriisinhallintaoperaation varapäällikkönä ja sen jälkeen Pohjois-Makedonian Etyj-operaation päällikkö). Kotini on ollut jo 16 vuoden ajan Helsingin Paloheinässä. Nyt kun ulkomaan työskentelyni on vähemmän intensiivistä, ja päättyy joka tapauksessa alkuvuodesta, haluan lähteä uudelleen mukaan kuntapolitiikkaan.

Eräässä vaalikoneessa pyydettiin kolmea vaalilupausta. Nämä ovat lupaukseni:

  1. Puolustan ja edesautan liberaalia, suvaitsevaista ja ihmisläheistä arvomaailmaa.
  2. Edistän järkevää taloudenpitoa, kohtuullisuuden periaatetta ja kestävää ja pitkäjänteistä kaupunkipolitiikkaa.
  3. Edesautan toimia luonnon ja luonnonsuojelun ja eläinten hyvinvoinnin puolesta ja ilmaston lämpenemisen pysäyttämiseksi.

Toisessa vaalikoneessa kysyttiin esikuvia. Minulle esikuvia ovat Minna Canth, Rosa Parks, Jane Goodall, Marie Curie, ja Winston Churchill. He olivat kukin aikansa visionäärejä ja toimivat vankkumatta omien tavoitteidensa ja arvojensa edistämiseksi, usein huolimatta valtavista esteistä tiellään tai suoranaisesta vastustuksesta. He kaikki pitivät ohjenuorinaan ihmisarvoa, oikeuden toteutumista ja visionäärisiä tavoitteita.

Jatketaan työtä viihtyisän oman kaupunkimme puolesta, jotta se on tulevaisuudessakin oikea ihmisten kaupunki!

Minun Helsingissäni…

Posted on

Respect kulttuurialan mielenilmaukselle

Posted on

Uskomaton ja vaikuttava mielenosoitus kulttuurialan työntekijöiltä tällä viikolla. Järjestelmällisesti he seisoivat eduskuntatalon edessä, pitäen turvavälit.

https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000008020204.html

Kulttuurin harrastajan on vaikea täysin ymmärtää ahdinkoa, joka on heillä jotka saavat kulttuurista elantonsa – ja nimenomaan esittävästä kulttuurista. Kyse ei ole vaan siitä ettei ’pääse’ soittamaan, laulamaan, tanssimaan, näyttelemään toisten kanssa, se on ollut meidän harrastajien ikävyys jo puolentoista vuoden ajan. Mutta ammattilaisilla se on koko elanto, elinehto. Olla puolitoista vuotta ’pausella’: ei painettu stoppia, ei forwardia vaan epämääräinen olotila jossa kaikki pysähtyneenä, vaikka levy pyörii tyhjää koneessaan, ja se jatkuu ja jatkuu ja jatkuu ilman tietoa päättymisestä.

Kikkakolmoset monella jo käytetty, voisiko hallitus, ihan sitä pääministeriä myöten (eikä vaan suunnata syyttävä sormi keskustaministeriin tai muutoinkin epäsuosittuun peruspalveluministeriin) alkaa miettiä miten alan tilannetta voi helpottaa ja auttaa, tasa-arvoisesti muiden alojen kanssa. Olisiko jo aika?

Helsingin talousasioita

Posted on Updated on

Kuntavaalipäivä lähestyy. Vaalikoneissa kysyttiin monenlaisia talouteen liittyviä kysymyksiä. Monet kysymykset olivat kovin yksinkertaistettuja. Seuraavassa käsittelen joitain keskeisiä talouteen liittyviä näkemyksiäni.

Helsingin kuntaveroprosentti on onneksi pysynyt kohtuullisen ’matalana’, nyt vuonna 2021 se on 18%. Tätä etua kuitenkin ’kompensoivat’ ylöspäin suuret asumiskulut, kuten asuntojen ja vuokrien korkeat hinnat yhtenä. Tiedetään, että kuntien talous on yleisesti melko huonolla tolalla. Helsingissäkin kaupungin menot ovat massiiviset ja useana vuonna vyötä on saatu kiristää jotta pysytään järkevissä menokehyksissä. Tänä vuonna oltiin kuitenkin hyvin positiivisella tuloksella. Miksikö – siksi koska valtion koronaan liittyvä lisävelanotto jakoi rahaa anteliaasti kaikkiin kuntiin, jopa pyytämättä ja yllätyksenä. Oliko se aivan järkevää? Nyt odotusarvo nousi niin että valtion velkarahalla rahoitetun budjetin taso voi olla vaikea pitää tulevina vuosina.

Kuntataloudesta puhuttaessa ehdotetaan monesti veron korottamista ’helppona’ keinona sovittaa tulot ja menot yhteen. Se on kovin lyhytnäköinen ratkaisu. Lisätulot valuvat nopeasti kaikkeen hyödylliseen ja kun puskuria on, menoja on helpompi lisätä hieman siellä, hieman täällä, sen sijaan että mietitään onko kaikki tarpeen. Verot eivät ole vain jotain neutraalia yhteistä omaisuutta, pohjatonta kassaa mistä valtio ammentaa kauhalla. Verot ovat niitä rahoja joita ihmiset ja yritykset ovat ensin ansainneet. Siksi pitää olla tarkkana ettei sosialisoida näitä varoja tuosta vaan valtiolle, ajatellen että ne nyt ovat lähtökohtaisesti valtion joka tapauksessa. Eivät ne ole.

Vaalikoneessa oli väittämä:

Veronkorotus on parempi vaihtoehto kuin palvelujen karsiminen.

Olin täysin eri mieltä. Vastasin myös: Ei kukaan halua karsia palveluja, mutta veronkorotukset ovat hetkellinen ratkaisu ongelmaan silloin kun menot ovat pysyvästi suuremmat kuin tulot. Usein veronkorotuksen tuoma lisä häviää nopeasti kuluihin, palveluihin ja pohjattomaan pussiin, ja kohta tarvitaan taas uusi veronkorotus. Kuntaveron korotus vaikuttaa kaikkiin ja on pysyvä lisämeno kaikkien lompakkoon, eli pois perheiltä, yksinasuvilta, vanhuksilta. Siksi on pyrittävä tarkkailemaan kaupungin menoja ja päättämään ovatko kaikki todella aina tarkoituksenmukaisia. Myös uusia menoja pitää harkita aina erityisen kriittisellä silmällä.

Palvelujen osalta puhutaan usein yksityistämisestä, kilpailuttamisesta, ulkoistamisesta. Tavoitteena on paitsi kulujen pitäminen aisoissa, myös palvelujen parantaminen ja kohdistaminen tarkoituksenmukaisesti. Vaalikoneessa esitettiin väittämä:

Kuntani palveluja pitää siirtää entistä enemmän yksityisten yritysten tuotettaviksi.

Mielestäni voidaan pyrkiä mahdollistamaan yksityisten yritysten tuotanto myös palvelujen osalta, milloin se on järkevää ja tarkoituksenmukaista ja voi vahvistaa valinnanvapautta ja helpottaa palvelujen saantia. Mutta kilpailuttamisessakin on pidettävä järki kädessä: yksityisten palveluntuottajien ottaminen mukaan ei saa tarkoittaa palvelujen kallistumista eikä myöskään huononemista. Kilpailuttamisessa otettava mukaan tarkat laatukriteerit! Ei kilpailla vain hinnalla vaan myös tarkoituksenmukaisella palvelulla kussakin tilanteessa. Joskus lähipalvelu voi olla tarkoituksenmukaisin.

Entäpä maahanmuutto? Mikä rooli sillä on taloudessa, vai kuten perussuomalaiset väittävät, ei juuri mikään, ei ainakaan positiivinen. Vaalikoneen väittämä oli tämä:

Olisi hyvä, että kuntaani tulisi lisää ulkomaalaista työvoimaa.

Ulkomaalainen työvoima on elinehto monella tavalla, esim palvelusektorilla, julkisen liikenteen palveluissa, hoitoalalla. Ilman ulkomaista työvoimaa emme yksinkertaisesti enää pärjää, ei riitä tekijöitä monellekaan edellä mainitulla alalla. Myös koulutettua ulkomaista työvoimaa tarvitaan jotta yritykset voivat kansainvälistyä ja kilpailukyky säilyy. 

Lisäksi vaalikoneessa kysyttiin mitä mieltä ollaan ympäristön tilasta ja taloudesta. Väittämä oli:

Päätöksenteossa ympäristö pitäisi asettaa talouskasvun ja työpaikkojen luomisen edelle silloin kun nämä ovat keskenään ristiriidassa.

Vastasin kyllä. Eli mielestäni ympäristö pitää asettaa asettaa talouskasvun ja työpaikkojen luomisen edelle silloin kun nämä ovat keskenään ristiriidassa. Kyllä! Miksikö? Vaikka talouskasvu ja työpaikat ovat elintärkeitä meille kaikille, niiden tuottaminen ympäristön pilaamisen kautta on erittäin lyhytnäköinen reitti. Vanha sanonnan mukaan, se on kuin pissaisi housuihin pakkasella. Hetken se lämmittää, mutta sitten…

On totta että joskus on järkevää arvioida ja verrata kyseisen tapauksen mahdollista talouskasvua ja mahdollista ympäristöhaittaa, eli onko haitta tarpeeksi pieni ja rajattu hyötyyn suhteutettuna. Onko hyöty esim. tarpeeksi suurelle osalle kansaa, ja haitta rajattu tai lyhytkestoinen tai lievä. Mutta kaivostoiminnan haitat kuitenkin ylittävät talouskasvun tai työpaikkojen edut: hyödyt valuvat ulkomaisille monikansallisille yrityksille, kun taas haitat ovat pysyviä, laaja-alaisia, yrityksiä ei saada niistä vastuuseen, ja työpaikat tilapäisiä ja alueellisesti rajattuja. Tosin Helsingissä ei puhuta kaivostoiminnasta, mutta täälläkin pitää seurata mitkä ovat mahdollisen taloudellisen toiminnan ympäristöhaitat.

Vaalikoneissa väitettiin myös näin, ja vastasin näin:

Kunnallisissa ruokapalveluissa (esim. kouluissa) tulee painottaa lähituotteita, vaikka muualta ostaminen olisi halvempaa.

Osin näin voidaan ja tulee tehdä, mutta ei toki mihin hintaan tahansa.

Kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen osuutta tulee kasvattaa ja vähentää kovan rahan omistusasuntojen määrää

Tavoite on hyvä eli kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen osuutta kasvattaa. Se ei välttämättä tarkoita että ne ovat kaikki kaupungin vuokra-asuntoja vaan myös eri tavoin tuotetut asunnot voivat olla kohtuuhintaisten asuntojen kategoriassa.

Kaiken kaikkiaan kannatan järkeä ja pitkäjänteistä suunnittelua kaupungin taloudenhoidossa. Lyhytnäköiset, nopeat ratkaisut harvoin kannattavat pitkään. Pysyvien menojen lisääminen voi joskus olla tarkoituksenmukaista, mutta ei ilman vankkaa harkintaa siitä mitä kuluilla saadaan, mikä on niiden vaikutus ja mistä kulut pystytään keräämään pysyvästi kaupungin kassaan.