Vuosina 2018 – 2023

Heinäkuusta 2023 lähtien työskentelen CMI Martti Ahtisaari Peace Foundationissa Senior Managerina, jossa toimialaani kuuluu Länsi-Balkan, Etyj ja muita Eurasia-alueen tehtäviä. Olen myös Pohjoismaisen naisrauhanvälittäjäverkoston Suomen verkoston puheenjohtaja.

Vuonna 2023 toimin Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön vaalitarkkailuoperaation päällikkönä Montenegron parlamenttivaaleissa ja 2022 johdin Etyjin vaalitarkkailuoperaatiota Bulgariassa.

Vuosina 2018 – 2022 toimin Genevessä sijaitsevan Justice Rapid Response – järjestön toiminnanjohtajana. Justice Rapid Response eli JRR on valtioiden perustama mekanismi, joka lähettää asiantuntijoita kansainvälisiin tutkintamissioihin tutkimaan ja keräämään todisteita vakavista ihmisoikeusloukkauksista ja sotarikoksista mahdollisia syytteitä ja oikeudenkäyntejä varten. Yhteistyökumppaneitamme olivat mm. YK:n ihmisoikeuskomissaarin toimisto, Kansainvälinen rikostuomioistuin, UN Women, useat valtiot ja kansainväliset sekä kansalaisjärjestöt.

Tehtäväni 2012 – 2018

Syyskuusta 2015 aina huhtikuuhun 2018 työskentelin Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön Skopjen kenttäoperaation päällikkönä Pohjois-Makedoniassa, jossa johdin 150 henkilön operaatiota turvallisuustilanteen, etnisten kysymysten ja maan vakauden seuraamisessa. Keväästä 2012 kevääseen 2015 toimin Etyjin kenttäoperaation varapäällikkönä Sarajevossa, Bosnia-Hertsegovinassa. Tätä ennen työskentelin Kirkon Ulkomaanavun tehtävissä vuodesta 2005, ollen ulkomaan tehtävien ajan toimivapaalla.

Valmistuin joulukuussa 2012 musiikkiteknologiksi Orimattilan toimipisteessä koulutuskeskus Salpauksessa. Kyseessä on musiikkiteknologian ammattitutkinto musiikin koulutusalalla.

2007-2012

Kesällä 2005 aloitin työt kehityspolitiikan ja vaikuttamistyön koordinaattorina Kirkon Ulkomaanavussa, josta siirryin kehityspolitiikan yksikön päällikön tehtävään. Työskentelin kehityspolitiikan johdonmukaisuuden, rauhan ja ihmisoikeuskysymysten ja naisten oikeuksien parissa, tavoitteena vaikuttaa sekä Suomen että EU:n poliittiseen päätöksentekoon tällä saralla. Vuoden 2009 alusta toimin Kirkon Ulkomaanavussa vanhempana kehityspolitiikan asiantuntijana.

Vuoden 2008 ajan olin virkavapaalla ja toimin Suomen ulkoministeriön lähettämänä Etyj-tehtävässä Haagissa, Etyjin vähemmistövaltuutetun neuvonantajana Suomen vuoden 2008 Etyj-puheenjohtajuuden ajan.

Toimin vuosina 2007-2011 Valtioneuvostonnimittämän Kehityspoliittisen toimikunnan puheenjohtajana, ja 2011-2012 kevääseen uuden toimikunnan varapuheenjohtajana.

Vuoden 2010 syksystä olin opintovapaalla Kirkon Ulkomaanavun toimestani ja opiskelin musiikkiteknologiaa Koulutuskeskus Salpauksessa Orimattilassa.

Ulkomailla EU:ssa ja Etyj-maissa 1993 – 2002

Valmistuessani 1993 valtiotieteiden maisteriksi Åbo Akademista pääsin harjoittelijaksi Euroopan yhteisön komissioon Brysseliin. Harjoittelujakson jälkeen jäin Brysseliin, ensin brittiläisen eurokansanedustajan Andrew Turnerin avustajaksi, Suomi ei tuolloin ollut vielä EU:n n jäsen. Tämän jälkeen työskentelin lobbausta tekevässä amerikkalaisessa kauppakamarissa American Chamber of Commercessa toimittamassa Eurooppa-politiikkaa koskevia julkaisuja, hollantilaisessa konsulttifirmassa Van Spaendonck-Wissenraetissa ja lopulta palasin takaisin Euroopan komissioon.

Vuonna 1995 sain apulaisasiantuntijapaikan YK:n kehitysohjelman (UNDP) Latvian toimistossa. Vuonna 1995 Latvia oli vielä neuvostoajan muistojen tunnelmissa ja suomalaisellekin eksoottinen paikka Volga-takseineen, neuvostohenkisine ruokakauppoineen ja hämärine katuineen. Latvia oli ensimmäinen nk. kenttätyöpaikkani ja säilyy siksi aina lämpimänä mielessäni. Sain siellä monia hyviä ystäviä ja opin paljon sekä YK:n toiminnasta että demokratia- ja ihmisoikeuskysymyksistä käytännön tasolla.

Vuoden 1998 alussa siirryin Suomen ulkoministeriön lähettämänä erityisasiantuntijana Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (Etyj) kenttäoperaatioon Bosnia-Hertsegovinaan, jossa koordinoin koko maan kattavaa poliittisten puolueiden kehittämisohjelmaa Sarajevosta käsin. Daytonin rauhansopimus oli solmittu pari vuotta aiemmin ja sotaan liittyvää turvattomuutta ei enää ollut. Kansainvälisten avustustyötekijöiden seuraelämä olikin rankan työn ja pitkien päivien vastapainona vilkasta. Kesällä ajettiin viikonloppuisin Adrianmeren rannikolle ja talvisunnuntaisin laskettelemaan serbitasavallan puolelle Jahorinaan.

Vuoden 2000 keväällä jatkoin Etyjin palveluksessa Etyjin ihmisoikeustoimistossa Varsovassa, toimiston johtajan sveitsiläisen suurlähettilään erityisavustajana. Työ oli haastavaa ja mielenkiintoista ja minun oli oltava perillä toimistomme ei tehtävistä koko Etyj-alueella sekä pääpiirteissään myös koko Etyj-alueen poliittisesta ja demokratiakehityksen tilanteesta. Sain matkustaa johtajan mukana mielenkiintoisiin paikkoihin ja olla mukana tapaamisissa Etyj-alueen valtionpäämiesten, poliitikkojen ja silmäätekevien kanssa. Myös kansainvälisen politiikan ja diplomatian salat alkoivat avautua, kun sai seurata diplomaattisia kädenvääntöjä eri maiden edustajien kanssa.

Lopetin pestini Etyjissä vuoden 2002 syksyllä toimiston johtajan kauden loppuessa. En halunnut jatkaa enää kiertolaisen elämää ja päätin tällöin toteuttaa mielessäni pitkää kyteneen ajatuksen palata Suomeen, lähes kymmenen vuoden ulkomailla työskentelyn jälkeen.

Työura Suomessa 2002 – 2005

Suomeen paluu syksyllä 2002 oli haastavaa lähes kymmenen vuoden jälkeen, enhän ollut aiemmin työskennellyt Suomessa oman alani tehtävissä. Opintoni olin suorittanut ruotsiksi ja työkokemukseni oli englanniksi. Verkostoa Suomessa minulla ei paljoa ollut suomalaisten kansalaisjärjestöjen, yksityissektorin saatikka politiikan parissa. Kotimaahan palaaminen on usein erityisen haastavaa kansainvälisissä tehtävissä pitkään työskennelleille.

Toimin aluksi jonkin aikaa suomalaisessa konsulttifirmassa, mutta keväällä 2003 sain ulkoministeriöltä tarjouksen työskennellä Elisabeth Rehnin erityisavustajana Kaakkois-Euroopan vakaussopimuksen palveluksessa. Vakaussopimuksen päämaja sijaitsi Brysselissä, mutta sekä Elisabeth että minä toimimme Helsingistä käsin ja matkustimme usein Balkanin alueelle ja Brysseliin.

Syksyllä 2004 pääsin Elisabeth Rehnin avustajana mukaan lyhytaikaiseen tehtävään Palestiinassa, jossa arvioimme YK:n kehitysohjelman toimintaa palestiinalaisalueilla. Elisabethin luovuttua vakaussopimuksen tehtävästään jatkoin itse parin kuukauden ajan Helsingistä ja osin Brysselistä käsin. Toivomuksenani oli kuitenkin siirtyä laaja-alaisempien kehityskysymysten ja Afrikan asioiden free lance-asiantuntijana tai jopa oman toiminimen alla.

Vuoden 2005 keväällä arvioin UNDP:n toimeksiannosta Ruandan ihmisoikeusohjelmaa entisen amerikkalaisen kollegani kanssa. Ruandan myötä Afrikan suurten järvien alue alkoi kiinnostaa minua yhä enemmän ja kesällä 2005 olin EU:n lyhytaikaisena vaalitarkkailijana Burundissa.