Olen kansainvälisen kriisinhallinnan ja ihmisoikeuksien asiantuntija yli 25 vuoden kokemuksella eri puolilta maailmaa. Tällä hetkellä teen lyhytaikaisia kriisinhallinnan tehtäviä kotipaikastani Helsingistä käsin. Helsingin Paloheinä on ollut pysyvä kotini jo 18 vuoden ajan, mutta olen asunut työni vuoksi myös Brysselissä, Haagissa, Varsovassa, Sarajevossa, Skopjessa ja Genevessä.

Olen nyt myös Helsingin kaupunginvaltuutettu (kok) toista kautta ja kulttuuri- ja vapaa-ajan lautakunnan varapuheenjohtaja.

Minulla on valtiotieteiden maisterin tutkinto (Politices magister) Åbo Akademista 1993, pääaineenani oli kansainvälinen oikeus, sivuaineina kansantaloustiede ja talousmaantiede. Minulla on myös musiikin ammattitutkinto, pääaineena musiikkiteknologia.

Asun Helsingin Paloheinässä koirani Leian kanssa. Harrastan ulkoilua, mökkeilyä, luovaa kirjoittamista ja musiikkia.

Vuosina 2018 – 2022 toimin Genevessä sijaitsevan Justice Rapid Response- järjestön toiminnanjohtajana. Justice Rapid Responsen tehtävänä oli lähettää asiantuntijoita kansainvälisiin tutkintamissioihin tutkimaan ja keräämään todisteita vakavista ihmisoikeusloukkauksista ja sotarikoksista mahdollisia syytteitä ja oikeudenkäyntejä varten. Yhteistökumppaneitamme ovat mm. YK:n ihmisoikeuskomissaarin toimisto, Kansainvälinen rikostuomioistuin, UN Women, useat valtiot ja kansainväliset sekä kansalaisjärjestöt.

Toimin tätä ennen Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön Skopjen kenttäoperaation päällikkönä 2015 – 2018. Vuosina 2012 – 2015 toimin Ety-järjestön Bosnia-Hertsegovina -operaation varapäällikkönä toimipaikkana Sarajevo (Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö eli OSCE). Tätä ennen olin töissä Kirkon ulkomaanavussa ja mm. Etyjissä muissa tehtävissä.

Taustaani vähän pitemmin

Ulkoilu ja luonnossa liikkuminen on minulle tärkeä ja rentouttava harrastus. Olen opetellut sienestämään ja marjastaminen on ihanaa. Harrastuksiani ovat mökkeily ja puutarhanhoito. En olisi nuorempana voinut kuvitella itseäni kaivamassa kukka- ja salaattipenkkejä, mutta näkemykset näköjään muuttuvat. Puutarhassa puuhailu on mitä rentouttavin harrastus, suosittelen kaikille!

Kotini on Paloheinässä vehreissä maisemissa. Olen eläinrakas, Sarajevosta kotiini muutti löytökoira prinsessa Leia ja kissaystävykset Tommi ja Annika, jotka asuvat nykyisin äitini luona Myllykoskella. Aiempia eläinystäviäni ovat novascotiannoutaja Tuuli, joka tuli kotiini vuonna 2002 ja eli lähes 14-vuotiaaksi, sekä Balkanin löytökoirat Lotta, Luka, Max, Raksu, Hilla, Lucy, Maya ja Alli, joilla kaikilla on nykyään omat kivat kodit. Nautin kovasti ulkoilusta ja pihatöistä sekä Paloheinässä että mökilläni Hirvensalmella.

Harrastan liikkumista eri muodoissa säännöllisen epäsäännöllisesti. Joogaa harjoitan välillä ohjatusti, usein itsekseni kotona. Talvilajinani ovat laskettelu ja murtsikkahiihto.

Opinnot

Valtiotieteen opinnot olivat minulle itsestäänselvä valinta, mutta ensimmäisellä pyrkimisellä vuonna 1984 en päässytkään Helsingin valtiotieteelliseen tiedekuntaan. Hyvällä todistuksella ja Porvoon Svenska Folkakademissa petraamalla ruotsinkielellä pääsin kuitenkin vuonna 1985 Åbo Akademihin lukemaan valtiotiedettä. Suunnitelmissa oli pyrkiä uudelleen Helsinkiin seuraavana vuonna, mutta loppujen lopuksi viihdyin Turussa niin hyvin, että lähdin sieltä vasta keväällä 1993.

Turussa hauskinta olivat opiskelijariennot. Atiivisimmin olin mukana Axelbandet-teekkariorkesterissa. Musiikkiharrastus on aina ollut tärkeä osa elämääni, vuosien klassisen huilun soitosta vaihdoin ensin tenorisaksofoniin, sitten alttosaksofoniin. Olin mukana myös Florakören kuorossa, mutta Axelbandetin hulvaton meininki vei mukanaan konserttimatkoineen, soittokeikkoineen ja opiskelijajuhlineen. Axelbandet soitti big band-tyylistä musiikkia opiskelijaorkesterin rennolla otteella.

Opiskelija-aikanani ansaitsin opinto- ja matkarahoja tarjoilijana Turussa ja Ruotsin-laivoilla. Olen tarjoillut sekä Silja Linen että Viking Linen useilla linjoilla niin baarissa, seisovassa pöydässä kuin ravintoloissa. Laivatarjoilijan työt eivät olleet kaikista kevyimpiä, mutta niitä oli tarjolla aina kun rahapula iski ja opiskelijalle palkka oli runsas. Matkustelin myös paljon lähinnä interreilaamalla. Saatoin lähteä usein matkalle ympäri Eurooppaa jopa itsekseni. Vuonna 1990 matkustimme opiskelukaverin kanssa Siperian halki junalla Kiinaan, jossa reppumatkailimme useiden viikkojen ajan.

Lopulta oli pakko satsata opintoihin toden teolla, sillä aikaa oli jo vierähtänyt. Valmistuin valtiotieteiden maisteriksi (Politices magister) Åbo Akademista vuoden 1993 keväällä.

Koti

Olen kotoisin Valkealasta Utista kylästä. Perheeni oli perin tavallinen, isäni ammatiltaan toimiupseeri ja äitini osuuskaupan myymälänhoitaja. Erikoisempaa lienee ollut se, että vaikka olin perheen ainoa lapsi, kasvoin 8-vuotiaasta lähtien kahden kasvattisisaren kanssa. Itse koin asian normaalina, minulla olikin siis kaksi siskoa, enkä muutenkaan ajatellut että tilanteessa olisi jotain erikoista. En ole myöskään varma, olisiko minusta tullut erilainen ihminen mikäli olisin kasvanut ainoana lapsena. Oma taustani on kuitenkin saanut minut vakuuttuneeksi siitä, mikä merkitys perheen tuella ja kannustuksella on lapsen kehitykselle ja tulevaisuudelle. Olemme vieläkin tekemisissä sisarteni kanssa kuten biologiset siskot ainakin.

Menin kouluun kuusivuotiaana, kun äidin sanojen mukaan en suostunut enää menemään päivähoitopaikkaan vanhempieni ollessa töissä.

Pidin aina koulusta, etenkin kielistä ja historiasta. Teini-ikäisenä päätin, että minusta tulee joko diplomaatti tai poliitikko. Vaihtoehtoisina toiveammatteina häämöttivät arkkitehti tai ammattihuilisti, mutta innostus molempiin hävisi vähitellen. En tainnut olla tarpeeksi motivoitunut tai lahjakas näille aloille. Onneksi kansainvälisestä työstä tuli oma alani, ja tulikin siis jonkinlainen diplomaatin ja poliitikon yhdistelmä!