Pohdintaa

10: Onko oikeustajua? Rikos ja rangaistus

Posted on Updated on

Kun kansalaisilta kysyy mitkä ovat tärkeimpiä poliittisia kysymyksiä, kuulee suoria vastauksia. Facebookissa tekemääni pikakyselyyn tuli nopeasti vastauksia siihen, mistä viimeiset vaaliblogini pitäisi kirjoittaa.

On niitä asioita, joista suurin osa kansaa on samaa mieltä, mutta joista jostain syystä ei eduskunnassa ole saatu aikaan kunnon päätöstä, vaikka kyse ei olisi edes vaikeasta ratkaisusta. Tällainen asia on eläinten kaltoin kohtelu, jota kansa myös eläinten rääkkäämiseksi kutsuu. Ja joka sitä usein myös on. Nyt on saatu siihen tiukemmat rangaistukset ja selkeämpi laki, mutta silti kansan oikeustajun mielestä (eikä omastani) tarpeeksi tiukat.

Toinen, vakavampi asia, jossa kansan syvät rivit ovat yhtenä rintamana on pedofilien rangaistukset. Tässä tuskin kansa voisi olla yhtenäisempi. Halutaan äärimmäisen tiukat rangaistukset ja seuraamismenettelyt, ettei rikoksen uusiminen olisi mahdollista. Ja onkin totta, parin vuoden vankeus (tai pahimmillaan ehdollinen vankeus, jos tuomarin mielestä tuotettu haitta ei ole tarpeeksi vakava) tuntuu naurettavan pieneltä rangaistukselta alaikäisen, puolustuskyvyttömän lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä.

Mitkä olisivat oikeat rangaistustasot, en tiedä, mutta ainakin olisi huolehdittava siitä, etteivät paikalliset oikeusistuimet käytä tuomioskaalaa ihan oman pään mukaan lieventäen, tehden siten pilkkaa uhrien oikeuksista.

En tiedä miksi on niin vaikeaa saada aikaan kunnon rangaistuksia törkeistä teoista. Myös perheväkivalta ja pahoipitelyt ja väkivalta yleensä tuntuvat olevan kohtuullisen lievästi rangaistavaa. Tapot ovat myös asia tällä listalla. Muutama vuosi vankeutta ihmisen hengen riistämisestä, muutama tuhat euroa korvauksia?

Tässä kaiketi rangaistusskaalojen laatijat luottavat oikeusoppineisiin, jotka jossain laskevat, että vapauden riisto – siis vankeus – on jo tarpeeksi paha rangaistus, ja siksi sitä tehdään vain vakavissa rikoksissa ja silloinkin kohtuullisen kaavan mukaan.

Jos olen oikein oikeustieteen perusteita ymmärtänyt, rangaistuksissa on ainakin kolme teoreettista tarkoitusta: ne parantavat ihmisen käytöksen, jottei tämä tulevaisuudessa hairahdu, ne rankaisevat yhteiskunnan sääntöjen rikkomisesta, ja ne toimivat peloitteena mahdollisille tulevilla rikollisille.

En ole varma käytetäänkö ja jos niin miten paljon yleistä oikeustajua (kansan mielipidettä) perusteena rangaistusten suuruuden määrittämisessä. Jossain määrin pitäisi, mielestäni. On kai kansan mielipiteellä merkitystä siinä missä oikeustieteen asiantuntijoillakin. Kai? Mutta haasteena on miten ja mistä yleisen oikeustajun pointit ’löydetään’. Netistäkö? Hmm.

Nyt ajauduin niin filosofisille poluille, että parempi lopettaa. Summa summarum, mielestäni pedofiliasta langetettujen rangaistusten tulisi olla suurin piirtein kansan oikeustajun suuntaisia. Muutoin kansa ihmettelee, mitä ihmeen hyötyä oikeuslaitoksesta ja laeista oikein on ja luottamus niihin menee miinukselle. Ja sama pätee eläinten rääkkäyksiin.

30: Mitä minä voin antaa Suomelle?

Posted on Updated on

Eduskuntavaalit lähestyvät. Nyt on tosi kyseessä ja olemme päättämässä Suomen suunnasta. Kansalaiset miettivät kuka parhaiten edustaa juuri heitä ja kuka olisi kelvoin, tehokkain ja tuloksellisin kansanedustaja.

Aloitan tänään 30 kirjoituksen sarjan, jossa joka päivä aina vaalipäivään 17.4 asti kirjoitan jostain keskeisestä teemasta Suomelle ja suomalaisille.

Sarja alkaa itsetutkiskelulla. Miksi juuri minä pyrin eduskuntaan ja mitä juuri minä voin antaa Suomelle?

Mitä minulla on annettavaa? Koen, että olen erityisesti arvopoliitikko. Arvot ohjaavat tekojani, päätöksiäni ja sanojani. Kokoomuksen arvot ovat totta myös minulle: suvaitsevaisuus, sivistys, kannustavuus, välittäminen. Merkitystä on myös sillä, minkälaista maailmankatsomusta edustaa. Oma maailmankatsomukseni on kansainvälinen, erilaisia tapoja ja taustoja kunnioittava ja kaikenlaisia ihmisiä eteenpäin kannustava.

Me olemme erilaisia ja tulemme eri lähtökohdista, mutta uskon, että jokainen voi oppia uusia asioita ja kehittää itseään työssä, harrastuksissa, ihmissuhteissa.

Poliitikkoja on viime aikoina syytetty elitimistä ja tärkeilystä. Itse koen, että se ei voisi olla kauempana minusta. Olen tavallisesta perheestä, kasvanut kahden kasvattisisaren kanssa, en ole perinyt maita ja mantuja, sen sijaan olen saanut hyvän koulutuksen ja mahdollisuuden opiskella suomalaisessa ilmaisessa koulu- ja yliopistojärjestelmässä. Olen päässyt kiinnostaviin työpaikkoihin ja saanut mahdollisuuden luoda omalle elämälleni hyvät edellytykset. Olen onnekas, sillä tänäkin päivänä saan oppia uutta ja olla mukana erilaisissa kiinnostavissa asioissa niin työssä, politiikassa, opiskelun maailmassa kuin sosiaalisissa suhteissa.

Arvostan elämän pieniä asioita: ulkoilua luonnossa koiran kanssa, illanviettoa ystävien seurassa, askeettista mökkielämää, kahvihetkeä vanhempien seurassa, sienimetsässä samoilua, hyvän musiikin kuuntelua.

Olen yksi niistä poliitikoista, joita ajaa eteenpäin vilpitön kiinnostus paremman maailman tekemiseen ja asioiden hoitamiseen. Politiikka on mahdollisuuksien taidetta, sanotaan. Minusta se on vain niin mahdottoman kiinnostavaa. Eikä politiikka ole koskaan valmista, aina tulee uutta tehtävää ja päätettävää – ja opittavaa.

Politiikassa saa olla tekemisissä ihmisten kanssa. Se on mahtavaa, vaikkei aina helppoa, varsinkin jos kuvittelee olevansa kaiken paremmin tietävä poliitikko. Olen usein ollut tilanteissa, joissa kansalainen on kovasti kiihdyksissään jostain asiasta. Kuunneltuani hetken olen lähes aina huomannut, että kyllä, asiat ovat miltä ne näyttävät tai tuntuvat. Jos ihmisellä on omakohtainen huono kokemus, se on totta juuri hänelle, vaikka kuinka voisin osoittaa, että tilastoissa asia ei ole näin. Kuuntelu ja empatia ovat niin tärkeitä. Ilman niitä poliitikko on huono poliitikko.

Hyvä poliitikko erottaa pienet ja suuret asiat toisistaan. Se ei tarkoita, etteivätkö pienet asiat ole tärkeitä. Usein ne ovat, ne ovat näkyviä ja jäävät ihmisten mieleen. Mutta suuret asiat, vaikka usein monimutkaisia, vaikeaselkoisia, joskus ikäviäkin, vaikuttavat lähes kaikkeen. Niin kuin esim. talous ja Euroopan unioni. On helppo olla sitä mieltä, että viis EUsta ja viis eurosta, mutta ratkaisut Euroopan talouden vakauttamisessa vaikuttavat Suomen talouteen, yrityksien toimintamahdollisuuksiin, verokertymäämme ja siten sosiaalisiin etuuksiimme.

Eduskunta on Suomen yli päättävä taho, siellä tehdään politiikan suuntaviivoja ja päätetään lakeja. On merkitystä keitä siellä on, ja mitä arvoja he edustavat. Uskon, että itseni kaltaiset ihmiset tekevät tulevaisuuteen suuntaavia päätöksiä ajatellen kaikkien suomalaisten etua. Siksi toivon vilpittömästi olevani mukana seuraavassa eduskunnassa.