talous

Yrittäjyyden kaikki kukat kukkimaan

Posted on Updated on

Suurten, satoja tai tuhansia työllistävien teollisuuskompleksien aika alkaa olla ohi, ainakin meillä Suomessa. Tai no, palvelusektorin, rahoituksen ja korkeamman teknologian alalla suuri toimijoita on ja syntyy lisää yhdistymisten kautta. Mutta viimeaikaiset huonot uutiset lomautuksineen ja irtisanomisineen on merkki siitä, että on yhä vaikeampi kilpailla suurten toimijoiden työpaikkojen pitämiseksi Suomessa.

Suuri osa uusista työpaikoista syntyy pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Tai työntekijän luodessa itse oman työpaikkansa, ryhtyessä yrittäjäksi. Aina se ei ole täysin vapaaehtoista kun vaikkapa freelance-paikat poistuvat ja työnantaja haluaa ostaa palvelut pienyrittäjältä, tai kun pysyviä työpaikkoja alalla ei vaan ole, kuten esim. taiteen alalla. Mutta toisinaan taas opiskelija, työntekijä, freelancer, taiteilija päättää itse: nyt riittää, haluan olla oman itseni pomo ja tehdä töitä itselleni. Sen sijaan että taistellaan kynsin hampain kehitystä vastaan, mitä jos alettaisiin helpottamaan pienyrittäjän tilannetta – ja isosti?! Poistetaan byrokratiaa ja sääntöjä, vähennetään kuluja ja velvoitteita, parannetaan pienyrittäjän toimeentuloturvaa!

Yksi ihan keskeinen asia on yrittäjän toimeentulo. Ja puhutaan siis pienyrittäjistä, jotka voivat työllistää itsensä mutta myös saada aikaa oheistyöpaikkoja tai ainakin taloudellista toimintaa toisillekin pienyrityksille. Vaikka yrittäjyyteen kuuluu aina riski, on täydelliseen taloudelliseen itsenäisyyteen heittäytyminen usein mahdotonta, etenkin jos on asuntolainaa tai perhettä. Silloin tarvitaan mekanismeja, joilla voidaan auttaa pienyrittäjien toimeentuloa perustamisvaiheessa.

Pienyrittäjälle tulee heti yrityksen perustamisen jälkeen taloudellisia haasteitya. YEL eli Yrittäjien eläkevakuutuksen maksaminen on monelle mikro- tai pienyrittäjälle mahdotonta ainakin alussa. Sairastumisesta ja äitiyslomista saa korvausta YELiin ilmoitetun työtulon perusteella, mikä sitten tuleekin monelle, erityisesti naisyrittäjälle yllätyksenä. ALVin eli arvonlisäverovelvollisuuden alarajaa on juuri nostettu 10,000 euroon mikä on monelle aloittavalle hyvä muutos. Arvonlisävero on muutenkin haasteellinen pienyrittäjille, kun se nostaa työvoimavaltaisilla aloilla, kuten käsityöläisillä ja pienillä palveluyrittäjillä, tuotteen hinnan usein kohtuuttoman kalliiksi.

Myös ennakkoveron maksaminen tulosta etukäteen ennen kuin varoja on välttämättä edes ansaittu saattaa olla monelle vaikeaa. Veron määrän osalta Suomen Yrittäjät on esittänyt yrittäjävähennystä, jossa yrittäjän tulosta 100 prosentin sijasta 95 prosenttia olisi verotettavaa. Myös palkatuista työntekijöistä maksettavien työnantajamaksujen alentaminen kohdistetusti voisi auttaa. Monelle on vaikeaa palkata tarvittavaa lisätyöntekijää kulujen, ja myös heti kuvaan astuvien velvoitteiden vuoksi.

Pieniä yrittäjiä edustavat järjestöt ovat todenneet, että erityisesti pääomaveron korotukset ovat muuttaneet elinkeinonharjoittajien verotusta epäkannustavaksi. Yhteisöveron laskeminen ei auta elinkeinonharjoittajia ja henkilöyhtiöitä, joita on noin puolet pk-yrityksistä kun niihin ei edes sovelleta yhteisöveroa. Elinkeinonharjoittajien –  ja henkilöyhtiöiden verotusta voitaisiinkin  keventää yrittäjävähennyksellä.

Sääntely on ollut huonossa huudossa, ja monesti syystä. Järkevä sääntely on rehellisen yrittäjän ystävä. Mutta liika on liikaa. Pitäisikin saada yhden luukun palvelut: mitä tahansa lupia tarvitsee yritystoimintaansa varten, ne pitäisi saada yhdestä paikasta, nopeasti.

Lisäksi lainsäädännön pitäisi olla ennakoitavissa. Ei yritystoimintaa voi perustaa, jos tänä vuonna säädökset ovat näin, ja ensi vuonna ehkä toisin. Kotitalousvähennys on tästä esimerkki. Sen avulla on luotu uusi toimiala, joka tuo työpaikkoja monelle. Epävarmuus vähennyksen suuruudesta ja jopa poistamisesta luo epävarmuutta kuluttajissa ja yrittäjissä.

Yrittäjissä on Suomen talouden nousun tulevaisuus. Mitä jos annettaisiin kaikkien kukkien kukkia, ja raivataan risukkoa siitä ympäriltä?

11: Talousvakaus Euroopassa, meidänkin asiamme

Posted on Updated on

Kuka olisi uskonut, että Euroopan talous on Suomen eduskuntavaalien kuumin puheenaihe. Mutta Euroopan talous on yhtä kuin Suomenkin talous, halusimme sitä tai emme. Tietenkin vaihtoehtona on Pohjois-Korean tie, jolloin maa voi ihan itse päättää ihan kaikista talouteen liittyvistä näkökulmista. Olisihan sekin tietenkin valinta sinänsä. Mutta ei ehkä Suomen tie kuitenkaan?

Vuoden 2008 syksyllä seurasin tarkkaan CNN:n kautta (olin tuon vuoden pääosin Haagissa Etyj-tehtävässä, joten CNN:ää tuli katsottua) Yhdysvalloissa käytyä keskustelua, kun Lehman Brothers- pankki oli kaatumassa.

Ennen sitä siellä oli jo otettu valtion valvontaan muita rahoituslaitoksia miljardeilla dollareilla. Lehman Brothersin annettiin kaatua, ja kerrannaisvaikutukset valuivat meillekin. Vuonna 2008 laman uhka Euroopassa vaan tuntui kovin kaukaiselta, vaikka USAn tapahtumien globaalista vaikutuksesta varoiteltiin. Ei sitä voinut uskoa, että yhdellä pankilla olisi niin paljon väliä, ja tietenkin muutamalla muulla rahoituslaitosten haltuunotolla.

Mutta niinhän siinä kävi, lama tuli, Suomen vienti pysähtyi täysin ja samoin rakentaminen noin puoleksi vuodeksi. Talouden kasvu oli miinusmerkkistä noin yhdeksän prosenttia vuoden ajan. No nyt ollaan päästy kasvu-uralle, vuoden alun talouskasvu on meillä jo yli kolmea prosenttia. Sen takia en toivoisi toista eurooppalaista tai suomalaista romahdusta heti perään.

Valtiovarainministeri Jyrki Katainen kirjoitti eilen blogissaan vakausvälineestä ja takauksista Portugalille näin:
******
7.4.2011

Olen saanut todella paljon sähköpostia ja yhteydenottoja Euroopan talousvakauteen liittyen. Asia on entistä ajankohtaisempi nyt, kun Portugali aikoo pyytää lainaa EU:lta, euromaiden vakausvälineeltä ja IMF:ltä.Monissa kysymyksissä ihmetellään, miksi meidän pitäisi lainata tai taata hommansa huonosti hoitaneita maita. Se ei tunnukaan oikealta. Niin tehdään vain, jos se on Suomen, suomalaisten työpaikkojen ja hyvinvoinnin etu – vain siksi ja vain silloin.

Suomen hyvinvointi ja rikkaus perustuu vientiin. Siksi jos talous muualla pysähtyy, on se myös meidän ongelmamme. Kun Lehman Brothers -pankin annettiin kaatua syksyllä 2008 Yhdysvalloissa ja ”sijoittajat kärsivät vastuunsa”, menetti Suomi seuranneessa finanssikriisissä ja lamassa verotuloja Suomen pankin laskelmien mukaan 40 miljardia euroa.
Sijoittajilla pitää ilman muuta olla riskinsä ja heidän pitää kantaa vastuunsa.

Mutta eivät Kreikalle, Irlannille tai Portugalille 5 ja 10 vuotta sitten rahaa lainanneet pankit ja eläkeyhtiöt – suomalaisetkaan – ottaneet ylisuuria riskejä pikavoittojen toivossa. Päinvastoin, euroalueen valtion velkakirjat olivat matalan riskin tuotteita, joista sai pientä korkoa. Tänä päivänä näemme, että tuo riski ja korko olivat liian pieniä. Sääntömuutoksista on nyt päätetty ja riski menettää rahansa tulee mukaan euroalueen valtionlainoihin jatkossa.

Eurovaltion maksukyvyttömyys ja hallitsematon velkajärjestely viime vuonna ja nykyisessä tilanteessa johtaisi joka tapauksessa suuriin ja kalliisiin seurannaisvaikutuksiin. Riski jopa syvempään lamaan olisi olemassa – juuri kun taloutemme on päässyt kovaan vauhtiin viennin vetämänä.

Jos voimme estää uuden finanssikriisin ja laman riskin vakauttamalla euroalueen lainoin ja takauksin, niin se on tehtävä. Mutta ei minkään yhteisvastuun nimissä, vaan ainoastaan suomalaisen työntekijän, veronmaksajan ja hyvinvoinnin puolesta.

Kun asettaa tuon konkreettisen 40 miljardin verotulojen menetyksen rinnakkain huomattavasti pienempien tiukan ehdollisten lainojen ja takausten kanssa, voi ymmärtää, miksi on toimittu niin kuin on toimittu. Emme ole auttaneet niinkään saksalaisia tai ranskalaisia pankkeja tai edes ongelmiin ajautuneita kriisimaita. Olemme ennen kaikkea auttaneet itseämme eli Suomea turvaamaan viennin, talouskasvun, työpaikat, verotulot ja suomalaisen hyvinvoinnin.

Koko kirjoitus löytyy täältä:

http://www.kokoomus.fi/jyrkin_sivut/paivakirja/?x206056=4047419

******