8: Ajattelu, aikamme aliarvostettu toiminto

Posted on Updated on

Joitakin vuosia sitten kun olin nuori, minulla (ja ilmeisesti monella muullakin) oli tapana lukea silloin tällöin kirjaa, vaikkapa romaania tai kirjaa maailmanpolitiikasta tai milloin mistäkin. Toisinaan kirjassa tuli kiinnostava kohta, niin, että piti keskeyttää lukeminen ja jäädä pohtimaan lukemaansa. Tällöin kesken pohtimiseen hiljentymisen saattoi myös käydä niin, että päähän pälkähti aivan uusia ajatuksia, jostain hiljaisuudesta.

Joskus tuli ahaa-elämyksiä: Tästähän tässä on kyse! Tai: Niinhän asia onkin! Ja saattoipa saada konkreettisen idea jonkun uuden luomiseen. Piti kirjoittaa itse, laittaa muutoin toimeksi ja saada ajatus teoiksi. Tuntui mahtavalta kun oikein tunsi, että ajatusten virta pörräsi päässä ja syntyi jotain uutta ja luovaa!

Onko ajattelu, pohtiminen ja luominen nyt ihan passee? Tänä päivänä suurin osa omasta (ja muidenkin) ajasta menee reagointiin: luetaan uutisia Suomesta, kaupungista, maailmalta, hömppäasioista ja kommentoidaan ja reagoidaan. Notkutaan sosiaalisessa mediassa, ja reagoidaan. Katsotaan televisiota, reagoidaan. Kaikki mitä tehdään tapahtuu jonkun saadun signaalin puitteissa, reagointina johonkin, ja yleensä kiireessä.

Mitä luovuudellemme tapahtuu? Mitä tapahtuu ajattelullemme? Kaikki asiat pitää tehdä niin tehokkaasti, että ne tehdään vain olemassaolevia malleja mukaellen, jättämättä turhaa aikaa pohtimiseen.

Olen alkanut ihailla luovia ihmisiä yhä enemmän. Monet heistä seuraavat kyllä aikaansa, mutta vain sen verran, ettei kaikki olemisen keskeisin energia menee epäoleellisuuksiin. Sen sijaan he hiljentyvät ja keskittyvät vaikkapa musiikin luomiseen tai soittamisen harjoitteluun, kirjoittamiseen, maalaamiseen, uuden rakennuksen ulkoasun hiomiseen, jonkun pienen yksityiskohdan tutkimukseen.

Olen kuullut, että joissain firmoissa harrastetaan kävelykokouksia. Kokouspöydän ympärillä istumisen sijaan ja kävellen ruumis saa uutta virikettä, aivot happea ja ajatus lähtee toimimaan paremmin ja luovemmin. Tietty jos kysymys on tehokävelystä silloin yritetään saada ikään kuin tehostarttina ajatus luovaksi, ilman, että aidosti ajatuksenlennolle jätetään sijaa. Mutta pointti on joka tapauksessa selvä. Ajatus lentää paremmin ja luovemmin jossain muualla kuin pakotetussa ympäristössä.

Lentokonematkustaminen on luovuuden kannalta hyvää aikaa. Internet eikä puhelin toimi. Pitää vain istua ja lueskella tai syödä ja juoda. Ainakin itselleni alkaa tulla kaikenlaisia ajatuksia, mitkä eivät normaalipäivinä edes ehdi tietoisuuteen aivolohkon syvyyksistä. Lomailu, mökkeily, kaikenlainen vapaa-aika toimii samoin. Silloin keksii järkevät ratkaisut kaikkiin ongelmiinsa, uuden tulevaisuudensuunnitelman, ja koko maailma näyttää valoisalta ja ratkaistavalta yhtälöltä.

Tästä tuli mieleen sellainen kerettiläinen ajatus, että eikös Suomi tarvitse työpaikoillaan luovaa ajattelua? Teollisuus, kauppa, ja muut: kaikkien tehokkaiden suorittajien lisäksi, olisivatko luovuus, uudet ajatukset ja raikkaat ratkaisut jotenkin olennaisia Suomen tulevaisuuden kannalta? Sen sijaan, että luotamme vain hiki hatussa reagoimiseen siihen mitä muut tekevät.

Eli siis: eihän ajattelu ole kai ihan eilispäivää ja kai luovuutta tarvitaan tänäänkin? Ja jos näin on, pitäisi funtsia, mitkä ovat otollisimmat olosuhteet suomalaisen luovuuden herättämiseen eri puolilla yhteiskuntaamme.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s