21: Vaalirahaa

Posted on Updated on

Viime syksynä eduskunta sai aikaan uuden vaalirahoituslain. Siinä on monenmoista pykälää, jolla pyritään takaamaan ensisijaisesti se, etteivät hämärämiehet osta poliitikoilta päätöksiä.

Joku voisi väittää, että lainsäädännön tavoitteena oli myös tasoittaa ehdokkaiden välisiä mahdollisuuksia tulla valituksi ja kenties myös lisätä avoimuutta vaalirahoituksen suhteen.

No, onhan lailla puolensa, mutta näin lain käyttäjän näkökulmasta voi vain todeta, että just joo. Tunnollisena ehdokkaana noudatan lain pykäliä, vaikka välillä on funtsittava, onko pykälissä paljoakaan järkeä ja missä pilvilinnoissa laatijat itse pyörivät, koska heillä ei selvästikään ole hajuakaan siitä, miten ehdokkuuden käytäntö ja varainkeruu toimii.

Jo nk. ennakkoilmoitus vaalirahoituksesta, joita ehdokkaat kannustetaan (?) tekemään on osoitus siitä, miten hyvin (siis huonosti) lain laatineet tuntevat oikean ehdokkaan kampanjatodellisuutta. Pilvilinnassahan asiat toimivat siten, että ehdokas ja hänen kymmen- (jollei sata-) päinen vapaaehtoisten kaartinsa keräävät varoja kaksi vuotta ennen vaaleja niin, että neljä kuukautta ennen vaaleja heillä on kassassa muutama kymmentuhatta euroa ja tarkka lista mainospaikoista ja kaikista kulusta.

Oikeassa elämässä ehdokas ja muutama aktiivi raapivat rahaa mistä saavat ja vaalipäivänäkin on vielä epäselvää mitä kassassa tarkkaan ottaen on ja usein myös se, mitä laskuja on vielä tulossa. Toki ennakkoilmoituksen jotkut ovat tehneet, tarkoituksenaan joko osoittaa hyveellisyytensä tai saada mediahuomiota massiivisella, vaikka ehkä kuvitteellisella vaalibudjetilla.

Vaalimainoksiin ja esitteisiin määrätty maksajan nimi on absurdismin huipentuma. Periaatteessa maksaja pitää mainita, mutta jos kyse on henkilöistä, jotka ovat lahjoittaneet alle 1500 euroa, heidän nimiään ei tietenkään yksityisyyden suojan takia ole pakko mainita (mikä on aivan oikein). Lopputulos on, että kaikissa mainoksissa ja esitteissä lukee ’maksajana Enni Ehdokkaan tukiryhmä’, joka on kerännyt rahat jostain. Vaihtoehtoinen sanamuoto on ’maksaja Enni Ehdokas’. Koko lain vaatimus on tältä osin pöljä, eikä sen toteutus vastaa alkuperäistä ideaa, (jossa oli ehkä hyvä tarkoitus, mutta ilman ymmärrystä miten vaatimus toteutettaisiin.)

Ehdokkaiden välisten näkyvyyserojen tasaamisen kanssa – eli kuka saa enemmän mediatilaa kuin toinen – lailla ei ole niin mitään tekemistä. Vielä ei ole keksitty mekanismia, miten julkisuuden henkilön saama mediatila hinnoitellaan, eikä sitä ole yritettykään tehdä. Mediakaan ei osoita pennin vertaa kiinnostusta koko epätasapuolisuuden analysoimiseen, saati siitä eroon pääsemiseen. Vaikka kuinka jeesustellaan, että teot merkitsevät eikä julkisuus, fakta nyt vaan on, että äänestäminen on kansan suurille riveille helpompaa jos henkilö on jostain mediasta, vaikka edes pintapuolisesti tuttu.

Julkisuuden piirissäkin on eri standardeja siitä, mikä on hyväksyttävää vaalijulkisuutta ja mikä paheksuttavaa. On tietty ne tavalliset ehdokasjulkkikset, jotka saavat nimensä, kuvansa ja vaatekaappinsa satojen tuhansien lukemaan viikko- tai iltapäivälehteen yhdellä puhelinsoitolla. Sitten on mainonta, joka ei ole mainontaa, eikä paheksuttavaa, paitsi jos kyseessä on automainos ja porvaripoliitikko. Mutta jos kyseessä on vaateliike ja kiinnostavat mediaehdokkaat, mainos ei ole vaalimainos, vaan takkimainos, vaikka siinä lukisikin LUOTA kissankorkuisin kirjaimin neljä viikkoa ennen vaaleja.

Mutta voi olla, että hämärämiesten antamaa vaalirahoitusta vaalilainsäädäntö on hillinnyt. Ei siis itse lainsäädäntö ja sen ’avoimuutta lisäävät’ pykälät, vaan se pelko mitä ehdokkaat tuntevat kaikkea epämääräiseltä kuulostavaa rahantarjousta kohtaan ja siitä seuraavaa mahdollista huonoa julkisuutta.

Hyvää on ollut se, että nyt ehdokkaat saavat julkisesti kerjätä rahaa myös netin kautta. Vielä edellisissä eduskuntavaaleissa nettikeräykseen olisi tarvinnut rahankeräysluvan, jota ainakaan oma kampanjani ei saanut, kyseessä kun oli ’alueellinen vaali (Helsinki) ja rahankeräys olisi ollut valtakunnallinen (internetissä)’. Näin siis Etelä-Suomen lääninhallitus linjasi vuonna 2007. Absurdia ja byrokraattista. Nyt tämä on siis vihdoin muuttunut.

Kansa saa sellaiset päättäjät kuin se valitsee, ja ansaitsee. Ehdokas voi joko vetää herneen nenään kaikesta tasapuolisuuden puuttumisesta, tai sitten uskoa omiin kykyihinsä ja mennä niillä avuilla, joita juuri hänelle on annettu. Ja hei, kyllä siitä vaalirahaa nyt onneksi tutuilta on hieman saatu, ja saadaan? Vaalirahailmoitukseni tulee sitten vaalien jälkeen.

Ai niin, ja lahjoitukset ovat enemmän kuin tervetulleita! Kiitos etukäteen, pienikin summa auttaa! 🙂

Nettipankkimaksun mahdollisuus on täällä:

http://www.lahjoituslipas.fi/kokoomusehdokas/ninasuomalainen/lahjoita/

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s