Jalat maahan, poliitikot!
Klikkasin juuri tykkää Iltalehden uutiselle ’Ministerit kaukana kansasta’. Olen nimittäin alkanut tulla siihen tulokseen, että sekä politiikan, talouden että järjestömaailman johtoportaassa on väkeä, joilla ei ole hajuakaan siitä, mikä on 20 euron setelin arvo.
Uskon, että useimmat ministerit ja poliitikot tekevät päätöksiä parhaalla tahdollaan, parastaan yrittäen ja kovasti töitä tehden. Tiedän itse kaupunkipoliitikkona – ja toivon mukaan seuraavana kansanedustajana – että työtä riittää ja kiitosta saa harvoin. Kaupunkipoliitikko ei poliitikoinnilla rikastukaan. Ilmaisia aterioita ei montaa ole.
Mutta kyllä se vaan on niin, että jossain vaiheessa päätöksenteon portaita noustessa monella rahantaju häviää ja tavallisen kansan jokapäiväiset huolet muuttuvat kovin teoreettisiksi. Tulee normaaliksi syödä lounasta huippuravintolassa, jossa jonkun toisen piikki – firman, valtion, järjestön – on auki. Viidenkympin lounas ei tunnu missään, satanen ehkä vähän jo hintavalta. Usein työlounaat ovat lounaita ihan tuttujen toimijoiden kanssa.
Valtio-omisteisen junaliikenteen ongelmat ovat tavallisuudesta etääntyneille päätöksentekijöille ikävä, mutta kaukainen ongelma. Sitä voi pahoitella, mutta se ei varsinaisesti kohota omaa verenpainetta, sillä kokouksesta toiseen suhataan virka-autolla, tai vähintäänkin taksilla. Työmatkakin voi sujua reippaasti kävellen viiden minuutin päästä pääkaupungin keskustasta, jossa tavallinen kansa voi vain uneksia omistavansa asuntoa.
Nyt kun pääsin aiheeseen, niin sama ’firman piikkiin’ tauti vaivaa kyllä muuallakin kuin politiikassa. Käsi sydämellä järjestöpomot: onko firman piikki auki lounasaikaan ja taksikortti soi?
Nk. edustamista toki tarvitaan: asiakas tai vieras odottaa saavansa kahvikupillisen, ehkä pullankin, ja usein lounasaikaankin pitää sovittaa jotain työasiaa, jotta päivän ailkataulu ei kaadu. Mutta mielestäni päättäjät ovat velkaa kansalle, yritykset omistajilleen, ja järjestöt tukijoilleen ja rahoittajilleen, että heidän todellisuudentajunsa säilyy sekä että rahoja – huom. usein meidän yhteisiä rahojamme – käytetään vastuullisesti ja säästäväisyydellä.
Tämän vuodatuksen tarkoituksena ei ole osoitella. Sen sijaan haluaisin herättää ministereinä, kansanedustajina, avustajina kabineteissa ja muina tärkeinä valtaportaan edustajina toimivia ihmisiä. Kokeilkaa julkista liikennettä, käykää Kehä I:n ulkopuolella muullakin kuin virka-autolla, syökää tavallisissa lounasravintoloissa, joissa työlounaan saa hintaan 8,50 e – ja maksakaa omia kulujanne. Viekää lounasvieras valtion piikkiin tavalliseen raflaan, tai vaikka kauppatorille lihikselle. Sivuvaikutuksena voi tulla, että ymmärtää paremmin todellisuutta, kuten joukkoliikenteen tarpeen ja ALVin noston vaikutukset keskituloiseen. Ja ylipäänsä alkaisi ymmärtää rahanarvoa, sillä monelle tuo 20 euroa on seteli, jolla eletään monta päivää.
Päätöksentekijöiden päätökset ovat harvoin hyviä silloin, kun niiden tekijät vain kuvittelevat ymmärtävänsä todellisuutta, joka ei heitä koske.
One thought on “Jalat maahan, poliitikot!”
Kommentointi on suljettu.
Nina Suomalainen 
8.2.2011 09:51
Eläminen on kallista Suomessa! Satasen lounailla erittäin harva käy omalla rahalla. Tämä kuvailemasi ilmiö kulminoitui Jouko Ahoseen ihan vastikään.
Mutta yhtä vieraannuttavana tekijänä näkisin vaaran, jos poliitikot viihtyvät vain toistensa seurassa. Ei vähiten siksi, ettei paljon muiden seuraan ehdi. Järjestöihmiset toistensa. Se normaalielämä jää helposti etäiseksi. Tämä on tuttu ilmiö ihan missä tahansa, mutta poliitikoilla on muiden asioista päättävinä mielestäni suurempi vastuu ainakin olla tietoisia tästä. Hyvä nosto!!