kansainvälisyys

Minä, ulkopolitiikka ja kansainvälinen kriisinhallinta

Posted on

Minulla on yli 22 vuoden työkokemus kansainvälisestä toiminnasta. Moni saattaa eduskuntavaalikampanjoissa kertoa omasta kansainvälisyydestään vaikkapa vapaaehtoisena kansalaisjärjestöissä tai ystävyysseuroissa. Se onkin hienoa. Mitä enemmän meillä on kiinnostusta kansainvälisyyteen ja toimijoita, sitä enemmän saamme aikaan.

Minä olen toiminut 1993 lähtien asiantuntijana järjestöissä kuten YK, Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö Etyj, Kaakkois-Euroopan vakaussopimus, Euroopan komissio ja parlamentti. Olen asunut Varsovassa, Sarajevossa, Riikassa, Haagissa ja Brysselissä. Olen tehnyt lyhytaikaisempia työvierailuja Ruandaan, Sierra Leoneen, Palestiinaan, Nepaliin, Bangladeshiin, Haitiin. Olen valvonut vaaleja Venäjällä, Valko-Venäjällä, Azerbaidzanissa, Makedoniassa, Albaniassa, Serbiassa. Vuonna 2000 Putinin tullessa valituksi ensimmäistä kertaa presidentiksi olin mukana Moskovassa vaalitarkkailuoperaatioissa. Olen vieraillut myöhemminkin Etyjin asioissa Venäjällä, kuten juuri New Yorkin 9/11 iskujen tapahtuessa, jolloin satuimme olemaan Moskovassa ulkoministeriössä. Olen käynyt Tsetseniassa kaksi kertaa. Venäjä-kysymyksistä minulla on paljon osaamista ja kokemusta.

Palestiinassa olin mukana tiimissä, joka teki YK:n kehitysohjelman toiminnan arviota Elisabeth Rehnin johdolla. Ruandassa vedin YK:n ihmisoikeusohjelmaa arvioivaa tiimiä. Viimeisimmin johdin kakkospäällikkönä lähes kolmen vuoden ajan Etyjin operaatiota Bosnia-Hertsegovinassa, asemapaikkanani Sarajevo, mistä palasin maaliskuussa.

Kehityspolitiikan saralla toimin 2007-11 hallituksen nimittämänä Suomen Kehityspoliittisen toimikunnan puheenjohtajana. Suomessa asuessani olen toiminut Kirkon Ulkomaanavussa naisten oikeuksien ja ruokaturvan edistämisessä Afrikassa, Aasiassa ja Lähi-idässä. Olin myös arvioimassa KUA:n kolera-hanketta Haitissa.

Suomen osallistumista kansainväliseen kriisinhallintaan tarvitaan oli kyse sitten Ukrainasta tai vaikkapa Afganistanista. Ihan kaikkeen emme voi tietenkään osallistua. Mutta vastuuta kansainvälisestä ihmisoikeuksien ja vakauden kehityksestä on Suomenkin kannettava. Suomen on oltava mukana myös EU:n toiminnassa ja sen yhteisen ulkopolitiikan suunnittelussa, päätöksenteossa ja toteutuksessa. EU:n yhteinen ulkopolitiikka on oleellista vaikkapa Balkanilla näiden maiden laajentumispyrkimyksissä. Venäjä-politiikkaa tehdään EU:ssa yhdessäa, mutta Suomella on siinä oma erityinen panoksensa, ja intressinsä.

Ulkopoliitiikka, kansainvälinen kriisinhallinta ja ihmisoikeuksien edistäminen ovat ydinosaamistani. Olen tehnyt niitä koko työurani ja olen niissä hyvä. Toivon pääseväni eduskuntaan, jotta osaamiseni saadaan vielä paremmin valjastettua Suomen, eduskunnnan ja suomalaisten käyttöön.

This entry was posted in Blogit, Kansainvälinen toiminta, Turvallisuus, Ulkopolitiikka and tagged , .

Maailmanpolitiikassa kuohuu

Posted on Updated on

Kesä 2014 näyttää maailmanpoliittisesti todella surulliselta. Ukrainan kriisi, Malaysian Airlinesin koneen sadat siviiliuhrit, Gazan pommitukset, terroristijärjestö Isiksen eteneminen ja raakuudet Irakissa, eikä lista lopu tähän. On kuitenkin oleellista, että väkivaltaisuuksia vastaan toimitaan.

EU:n pakotteet Venäjää kohtaan eivät ole mukava asia kenellekään. Valitettavasti Venäjän toimet Itä-Ukrainan separatistien sotatoimien tukemiseksi eivät myöskään ole leikkiä ja Krimin nappaaminen alkuvuodesta kahdessakymmenessä päivässä on kaikkien kansainvälisten sitoumusten vastaista. Siksi Suomenkin on seisottava EU:n riveissä.

Raaka terroristijärjestö etenee Irakissa, ja uhkaa tällä hetkellä 300-400,000 Irakin kristityn henkeä. Irakin hallitus ja jotkut naapurimaat yrittävät estää järjestön joukkojen etenemisen. Ja kuten niin usein, ainoa uskottava ja kansanmurhia vastaan toimiva sotilasvoima on Yhdysvallat, joka juuri alkanut avustaa sotilaallisissa toimissa Isistä vastaan.

Myös Gazan kriisi jatkuu. Punaisen Ristin pääsihteeri totesi juuri, etteivät sadat, ja nyt jo yli 13o0 yltävät siviiliuhrit ole mitenkään oikeutettua Israelin toimissa. Israelilla on oikeus puolustaa itseään hyökkäystä vastaan, mutta sen suorittamat toimet ovat ylittäneet mittasuhteet. Mikä muu maa saisi itsepuolustuksekseen pommittaa ilman seuraamuksia tuhansia pieneen tilaan sullottuja siviilejä?  Ratkaisuna on vain neuvottelut, mutta vain sellaiset, jossa gazalaisillekin, tavallisille ihmisille, annetaan ihmisarvo. Onko 2010-luvulla normaalia se, että 1,3 miljoonaa ihmistä elävät pysyvästi vailla ulkomaankauppaa, tuontia, vientiä, satamaa, lentokenttää, kontrollia omaan veteensä, energialähteisiin, tai edes vailla pääsyä ulos alueeltaan?

This entry was posted in Blogit, Kansainvälinen toiminta, Ulkopolitiikka and tagged , .