Maailmanpolitiikassa kuohuu
Kesä 2014 näyttää maailmanpoliittisesti todella surulliselta. Ukrainan kriisi, Malaysian Airlinesin koneen sadat siviiliuhrit, Gazan pommitukset, terroristijärjestö Isiksen eteneminen ja raakuudet Irakissa, eikä lista lopu tähän. On kuitenkin oleellista, että väkivaltaisuuksia vastaan toimitaan.
EU:n pakotteet Venäjää kohtaan eivät ole mukava asia kenellekään. Valitettavasti Venäjän toimet Itä-Ukrainan separatistien sotatoimien tukemiseksi eivät myöskään ole leikkiä ja Krimin nappaaminen alkuvuodesta kahdessakymmenessä päivässä on kaikkien kansainvälisten sitoumusten vastaista. Siksi Suomenkin on seisottava EU:n riveissä.
Raaka terroristijärjestö etenee Irakissa, ja uhkaa tällä hetkellä 300-400,000 Irakin kristityn henkeä. Irakin hallitus ja jotkut naapurimaat yrittävät estää järjestön joukkojen etenemisen. Ja kuten niin usein, ainoa uskottava ja kansanmurhia vastaan toimiva sotilasvoima on Yhdysvallat, joka juuri alkanut avustaa sotilaallisissa toimissa Isistä vastaan.
Myös Gazan kriisi jatkuu. Punaisen Ristin pääsihteeri totesi juuri, etteivät sadat, ja nyt jo yli 13o0 yltävät siviiliuhrit ole mitenkään oikeutettua Israelin toimissa. Israelilla on oikeus puolustaa itseään hyökkäystä vastaan, mutta sen suorittamat toimet ovat ylittäneet mittasuhteet. Mikä muu maa saisi itsepuolustuksekseen pommittaa ilman seuraamuksia tuhansia pieneen tilaan sullottuja siviilejä? Ratkaisuna on vain neuvottelut, mutta vain sellaiset, jossa gazalaisillekin, tavallisille ihmisille, annetaan ihmisarvo. Onko 2010-luvulla normaalia se, että 1,3 miljoonaa ihmistä elävät pysyvästi vailla ulkomaankauppaa, tuontia, vientiä, satamaa, lentokenttää, kontrollia omaan veteensä, energialähteisiin, tai edes vailla pääsyä ulos alueeltaan?
Nina Suomalainen 