28: Yhden hengen taloudet ja villit sinkut
Äskettäisen tilaston mukaan Suomen on yli miljoona yksin asuvaa. 23% kaikista talouksista on sinkkunaisten ja 16,5% sinkkumiesten talouksia. Sinkkunaisten luku on Euroopan korkeimpia.
Kaikki yksinasuvat eivät taida olla villinä bailaavia sinkkuja – joka sekin on karkea yleistys sinkuista– vaan lukuun taitavat kuulua yksinasuvat seniorit, sekä naiset että miehet ja sitten suuri joukko meitä tavallisia työssäkäyviä eri-ikäisiä aikuisia.
Harvoin, jos koskaan kukaan poliitikko julistautuu sinkkujen asioiden ajajaksi, sillä on aina poliittisesti suositumpaa ajaa perheiden, äitien tai lasten asiaa. Isienkin oikeudet taitavat olla suositumpi vaaliteema kuin sinkut!
Kuitenkin meitä yksinasuvia on monta ja meillä on erityiset huolemme. Joskus tuntuu, että yksinasuville, varsinkin kohtuullisesti toimeentuleville ja omista asioistaan huolta pitäville jää maksumiehen rooli, jolta voidaan kantaa veroja kaksin käsin. Nyt on taas nostettu esiin idea lapsivähennyksestä verotuksessa. Varakkaatkin aikuiset saisivat veroetua siitä, että hankkivat jälkikasvua. Meillä on kuitenkin jo universaali lapsilisä, minkä tehtävänä on auttaa lapsille tarkoitetuissa hankinnoissa, joten mielestäni lapsivähennys ansiotulojen verotuksesta ei ole tätä päivää.
Yhden hengen taloudet joutuvat maksamaan kaikesta enemmän; yhden hengen taloudessa eläminen on joillekin todellinen taloudellinen investointi. Ajatellaanpa vaikka paria keskeistä kulua: päivälehti Hesari ja TV-lupamaksu. Jos sinkku maksaa molemmat yksin, kulu on yli 500 euroa vuodessa, jos taas maksajia on kaksi, kulu on noin 250 euroa per pää. Eli vain kaksi perustalouden peruslaskua, ja kahden hengen taloudessa voi kumpikin säästää 250 euroa vuodessa. Puhumattakaan nettiyhteyden, lämmityksen, sähkön, kodinkoneiden hankintojen, perusvuokran ja monien muiden hinnasta.
Lisäksi suuri osa yksinasuvista ei ole kovin hyvin toimeentulevia, ei suuripalkkaisia, todella moni heistä on pienituloinen eläkeläinen. Kaikista toimeentulotuen saajista noin 70 % on yksinasuvia.
Yksinasuville on kuitenkin vaikea räätälöidä toimenpiteitä, jotka helpottaisivat varsinkin pientuloisempien yksinasuvien asemaa. Verohelpotus? TV-luvan muuttaminen henkilökohtaiseksi Yle-maksuksi? Pieniä pakkauksia kauppoihin ja hinta määrän mukaan eikä pakkauksen? Itse en keksi kovin montaa kohdetta missä realistisesti ajatellen voitaisiin helpottaa yksinasuvien talouden tilannetta.
Jos keksit, kerro minullekin!
PS. Jo vuonna 2006 kirjoitin blogimerkinnän otsikolla Sinkkujohtajuus, se löytyy täältä: https://ninasuomalainen.wordpress.com/2006/12/10/sinkkujohtajuus/
Kyseessä on huumorimielinen vastine käsitteelle äitijohtajuus… Älköön kukaan kuitenkaan pahoittako siitä mieltään, kunnioitan äitejäkin kovasti!
2 thoughts on “28: Yhden hengen taloudet ja villit sinkut”
Kommentointi on suljettu.
Nina Suomalainen 
22.3.2011 11:25
Nina, hyvä aihe!
Asustelen itsekin yksinäni Etelä-Helsingissä, ja välillä kulut aivan peruselämisestäkin ovat kovat. En todellakaan ole mikään kovapalkkainen, mutta tulen ihan kohtuullisesti toimeen.
Tuo pienipakkausidea tuotteissa kuulosti hyvältä, välillä tuntuu, että kaikki kaupassa on tehty isommalle porukalle. Pienemmissä pakkauksissa on tosin reunaehtonsa – enemmän pakkausjätettä ja niin edelleen.
Syytä on tietysti myös ajatella, mitä elämiseen sitten oikein tarvitsee. Telkkari on ihan kiva, muttei välttämätön. Ilman lämmitystä taas on melko hankalaa Suomessa elää ympäri vuoden. Kodinkonehankinnat tekee kyllä ison loven kuukausibudjettiin – näihin pitäisi varautua jo etukäteen. Revi nyt yht’äkkiä jostain se 200-300 euroa uuteen hellaan, jos entinen sattuu hajoamaan.
Ja tämä on totuutta siis itseni kohdalla. Tilanteen luulisi olevan näin paljon haastavampi pelkällä toimeentulotuella yksin elävien kohdalla.
Mutta olisiko verohelpotus sitten niin älytön idea? Olisiko?
8.9.2012 10:41
Pienpakkauksiakin on – ja usein tavaran kilohinta on silloin suuria korkeampi…