Elämä on verotusta
Hetemäen verotyöryhmän raportilta odotettiin esitystä verotuksen täysremontiksi. Teoriassa esityksen pääpointit kuulostavat hyvälle: työntekoa kannustetaan ansiotuloverotusta keventämällä ja kulutusta hillitään verottamalla. Käytännössä kuitenkin nyt julkaistussa esityksessä on perustavaa laatua oleva ongelma.
Yhdessä kesän väliraportin esityksen kanssa remontti rikastuttaisi keskiarvoa enemmän ansaitsevia, joilla on paljon työsuhde-etuja, ja rankaisisi pieni- ja keskituloisia, asuntovelkaisia ja omalla autollaan liikkuvia. Rankaisu kohdistuisi ylipäänsä heihin, joiden tuloista suuri osa menee peruskulutukseen ja jotka itse maksavat erilaiset menonsa, ilman ’firman piikkiä’ tai työsuhde-etuja.
Kokoomuslaisena kannatan tietenkin sitä, että työtulosta jää käteen enemmän. Verotuksen tulee kannustaa työntekoon. Työstä saa ansaita hyvää palkkaa, ja hyvätuloisten verotuksen ei tarvitse viedä kaikkea tekemällä ansaittua rahaa valtiolle. Mutta, uudet arviot osoittavat, että tietyn tulotason jälkeen työntekijä arvostaa enemmän vapaa-aikaa kuin pitkää lisätuloja tuovaa työpäivää. Kannustaako marginaaliveron laskeminen 2-3%:lla yli 100,000 e/vuosi ansaitsevaa tekemään töitä, vai eikö? Mielelläni näkisin, että tuokin vero voisi olla tuon pari prosenttia alempi, mutta sitten tullaan seuraavaan kohtaan eli: miten palkkaveron alentaminen ehdotuksen mukaan rahoitettaisiin?
Ja sehän rahoitettaisiin nykyisen poliittisen vihreän mantran mukaan: verotetaan kulutusta! Kulutuksen verottamisella on usein kehuttu, ylevä tavoite: vähentää kulutusta. Epäilen kuitenkin, että oikea tavoite on kerätä rahaa. Hetemäen työryhmän ehdotuksen mukaan, veroa nostettaisiin lämmityksen, sähkön, kiinteistöveron, ajoneuvoveron kautta, ja jos oikein olen ymmärtänyt, aiempi ehdotus esittää myös arvonlisäveron nostamista eli käytännössä ruoan, tavaroiden ja palveluiden hinnan nousua. (En muuten ymmärrä mistä aiemman esityksen osuuden löytää uudesta kokonaispaketista, muuta kuin lukemalla Hesaria. Onko se tarkoituksella piilotettu?) Eniten on kohistu asuntolainan korkovähennyksen astettaisesta poistumasta.
Veronnostokohteita katsoessa on helppo nähdä, että useimmilla lapsiperheillä ja sinkuilla on mainittuja kuluja. Olipa perhe minkälainen hyvänsä, voi olettaa että keskimääräisen perheen välttämättömät perusmenot mainittuihin kohtiin ovat suurin piirtein samat: vaikka kuinka pihistäisi, peruskuluja tulee. On asuttava jossain, käytettävä sähköä, lämmitettävä, useimpien on autoiltava ainakin vähän (monikaan keskituloinen huvikseen maksa autokuluja ilman auton tarvetta), ruokaa on ostettava lapsille ja ehkä itsellekin, vaikka makeiset ja alkoholin karsisi minimiin (joiden verotus nousisi myös, puhumattakaan pipareista ja pullasta).
Jokin esitetyssä yhtälössä ei täsmää. Kun korkeapalkkainen ansaitsee vaikkapa 5000 euroa/kk netto ja tuloveron laskun jälkeen ehkäpä 5200 e/kk, 2000 euroa ansaitseva saa veroedun jälkeen ehkä 2100 e/kk. Molemmat kuitenkin maksavat perusruoka- ja kulutuskorista saman verran lisäkuluja, vuodessa ajoneuvoveroa lisää 80 euroa, bensasta lisää 70 euroa, sähkölämmityksestä lisää 50 euroa, välttämättämien ruoka- ja tavaramenojen hinnat nousisivat +2%. Suurituloisen virkamiehen tai poliitikon hyvä heristellä buffalomozzarellansa ja australialaisen shiraz’n ääreltä pienituloiselle, että ’kulutusta on karsittava!’ (ja ilmastoa säästettävä), juuri ennen kuin hyppää Thaimaan lomalennolle. (Tällaisia poliitikkoja löytyy useista puolueista, mutta ehkä vihreiden tämänkaltaiset edustajat pistävät ensin silmään, nimiä nyt mainitsematta.)
Verotusta uudistavien olisi muistettava, että kaikki eivät pysty ansaitsemaan enemmän vaikka heitä kuinka siihen tuloverotuksella kannustettaisiin. Eikä mielestäni valtiota paljon hyödytä, että heidät verotetaan kuoliaaksi.
Nina Suomalainen 