Politiikka

16: Kokoomus ajaa senioreiden asiaa. Oikeasti.

Posted on Updated on

Yksi tärkeimpiä hyvinvoinnin kysymyksiä tulevina vuosina ovat eläkeläisten tai senioreiden kysymykset. Tähän liittyy sekä riittävän tulotason turvaaminen senioreille, myös monet hoivakysymykset.

Ensinnäkin pari sanaa Kokoomuksen linjoista eläkkeiden tasoon ja verotukseen liittyen. Nykyinen hallitus ja Kokoomus on tehnyt paljon eläkkeiden tason parantamiseksi. Eläkkeiden verotusta kevennettiin jokaisessa budjetissa tällä vaalikaudella. Eläkeverotuksen keventäminen on tuonut keskieläkettä saavalle vähintään 79 euroa kuukaudessa enemmän käteen.

Usein kuulee vaatimuksen nk. taitetun indeksin poistamisesta. Kuitenkin, sen korjaaminen nk. puoliväli-indeksiksi, jota sovelletaan palkansaajille, olisi tuonut tällä vaalikaudella laskujen mukaan 31 euroa. Eläkeläiset ovat siis hyötyneet 2,5-kertaisesti enemmän Kokoomuksen ajamasta eläkeveron oikeudenmukaistuksesta kuin indeksin muuttamisesta!

Usein sanotaan, että eläkeläisten verotus on kireämpää kuin saman tuloluokan palkansaajan. Tämä ei pidä enää paikkansa. Palkansaaja maksaa veroistaan verolaskurin osoittaman prosentin lisäksi työeläkemaksua ja työttömyysvakuutusmaksua. Siksi verolaskurin prosentit eivät ole suoraan vertailukelpoisia. Eläkeläisille jää samansuuruisesta tulosta käteen saman verran tai enemmän kuin palkansaajalle. Kokoomus on ainoa puolue, joka on sitoutunut eläkeläisten verotuksen keventämiseen myös ensi vaalikaudella.

Takuueläke tuli käyttöön tänä vuonna. Se parantaa kaikkein pienituloisimpien eläkeläisten toimeentuloa jopa 170 eurolla kuukaudessa. Kokoomuksessa on linjattu myös, että mikäli inflaatio on jatkossa pysyvämmin korkealla tasolla on voitava harkita eläkkeiden indeksimuutosta kaksi kertaa vuodessa, jolloin hintojen nousu korvautuisi eläkeläisille nykyistä nopeammin.

Vanhusten hoiva-asuat ovat myös merkittävien haasteiden edessä. Olemme kuulleet paljon vanhusten huonosta hoidosta ympäri Suomea. Tapaukset ovat olleet surullisia ja hävettäviä. Vanhuksilla on oltava hyvät, ihmisarvoiset olosuhteet, se on meille kunnia-asia!

Kokoomuksen kantana on, että on säädettävä vanhuspalvelulaki, josta nyt on luonnos valmiina, sekä turvattava riittävät resurssit. Jokaiselle ikäihmiselle on taattava oikeus hyvään hoivaan asuinpaikasta riippumatta ja tarvitaan palveluita ikäihmisen kunnon ja omien toiveiden mukaan. Tarvitaan mahdollisuus asua kotona niin pitkään kuin vanhus haluaa, kotipalvelujen avulla, mutta jos kunto on liian heikko, meillä on oltava tarpeeksi palveluasumista. Kuukausien, saatikka vuosien jonotus palveluasumiseen on käsittämätöntä leväperäisyyttä kunnan puolelta.

Myös mahdollisuuksia omaishoitoon parannetaan jatkossakin. Omaishoidon tuen kattavuutta on parannettava ja tuen saamisen edellytyksiä yhdenmukaistettava. Helpotus omaishoitovapaan pitämiseen on tärkeä apu monelle. Myös kotikuntalain muutos antaa ikäihmisille mahdollisuuden valita oman asuinpaikkansa läheltä omaisiaan

Nämä ovat kaikki tärkeitä toimenpiteitä. Varmasti monia muitakin tarvittaisiin. Jokainen meistä voi aloittaa omat toimenpiteensä heti, omien vanhempiensa ja sukulaistensa kanssa. Ja miksei muuallakin, sillä apua, tukea ja ystävyyttä tarvitsevia vanhuksia on meillä varmasti paljon.

17: Äh ruuhkamaksuille

Posted on Updated on

Ruuhkamaksut tulevat todennäköisesti olemaan jossain muodossa tulevan eduskunnan asialistalla, nimittäin lakia ruuhkamaksujen säätämiseksi on ajettu.En niitä kannata, miksikö, no monesta syystä.

Kirjoitin tammikuussa 2008 niistä seuraavasti, eikä kysymyksen asettelu ole mielestäni vieläkään muuttunut.
Koko kirjoitukseni löytyy täältä: https://ninasuomalainen.wordpress.com/2008/01/31/liikkuminen-seis-tai-ainakin-kalliiksi-sanoo-vasemmisto/

"Helsingin ruuhkamaksut ovat selvitettävänä. Itse en ole maksuja lähtökohtaisesti kannattanut. Selvityksessä ei tietenkään ole mitään vikaa. Maksut ovat nyt jo niin tapetilla, että mielelläni itsekin näen selvityspohjaa sille mitä ruuhkamaksut käytännössä merkitsisivät. Esimerkiksi keneen ne oikeasti kohdistuisivat ja mitä tuottaisivat? Ongelma on, että selvityksen teettäminen tunnutaan sinällään jo katsottavan päätökseksi ruuhkamaksujen tulemisesta. Minusta sen ei sitä tule olla. Ruuhkamaksujen toimeenpanossa ja vaikutuksissa on monia kysymyksiä avoinna.

Vähentävätkö ruuhkamaksut oikeasti liikennettä keskustassa – vai lisäävät vain kuluja niille, joiden on joka tapauksessa pakko kulkea autolla? Minne tullit sijoitetaan? Jos ajan autolla Oulunkylän asemalle ja siitä junalla keskustaan, säästynkö maksulta? Mitä tehdä idästä länteen kulkeville – hehän eivät lisää liikennettä keskustassa eikä kilpailukykyistä kuljetusta tässä suunnassa ole. Sellainen on luotava ennen kuin tavallisia ihmisiä laskutetaan kulkemisesta moninkertaisesti.

Vai onko ruuhkamaksu vasemmiston luoma maksuautomaatti, jolla voidaan rahastaa ja jonka vaikutuksista esimerkiksi Helsingin verotulojen kertymälle ja keskustan vetovoimalle ei olla vähääkään kiinnostuneita? Keneen maksut oikeasti vaikuttavat eniten: keskituloisiin työntekijöihin, jotka joutuvat tulemaan Helsingin ulkopuolelta keskustaan töihin vai asiakkaisiin, jotka tulevat keskustaan ostoksille? Siten seuraavaksi yrityksiin, jotka asiakkaisen kaikotessa ja kulujen lisääntyessä siirtyvät keskustasta tullien ulkopuolelle.

Mikä on ruuhkamaksujen tavoite – liikenteen vähentäminen keskustassa? Jos, niin pitää muistaa mitkä seuraukset liikenteen vähentämisellä on. Sama väki ei tule keskustaan busseilla vaan suuntaa muualle. Rahan kerääminen? Jos, niin maksut joku maksaa, joko yritykset tai tavalliset keskituloiset veronmaksajat, ja sillä on kerrannaisseurauksensa muualle. Ilmastonmuutoksen torjuminen? Haluamme tai emme, ihmisten on liikuttava, jollemme halua Pentti Linkolan elämäntapaan? Liikenteen päästöjä tulisi vähentää tukemalla tehokkaasti puhtaan teknologian kehittämistä ja päästöttömiä autoja liikenteeseen ja nopeasti. Vähäpäästöisiä autoja on jo nyt, ne pitää saada markkinoille ja käyttöön."

21: Vaalirahaa

Posted on Updated on

Viime syksynä eduskunta sai aikaan uuden vaalirahoituslain. Siinä on monenmoista pykälää, jolla pyritään takaamaan ensisijaisesti se, etteivät hämärämiehet osta poliitikoilta päätöksiä.

Joku voisi väittää, että lainsäädännön tavoitteena oli myös tasoittaa ehdokkaiden välisiä mahdollisuuksia tulla valituksi ja kenties myös lisätä avoimuutta vaalirahoituksen suhteen.

No, onhan lailla puolensa, mutta näin lain käyttäjän näkökulmasta voi vain todeta, että just joo. Tunnollisena ehdokkaana noudatan lain pykäliä, vaikka välillä on funtsittava, onko pykälissä paljoakaan järkeä ja missä pilvilinnoissa laatijat itse pyörivät, koska heillä ei selvästikään ole hajuakaan siitä, miten ehdokkuuden käytäntö ja varainkeruu toimii.

Jo nk. ennakkoilmoitus vaalirahoituksesta, joita ehdokkaat kannustetaan (?) tekemään on osoitus siitä, miten hyvin (siis huonosti) lain laatineet tuntevat oikean ehdokkaan kampanjatodellisuutta. Pilvilinnassahan asiat toimivat siten, että ehdokas ja hänen kymmen- (jollei sata-) päinen vapaaehtoisten kaartinsa keräävät varoja kaksi vuotta ennen vaaleja niin, että neljä kuukautta ennen vaaleja heillä on kassassa muutama kymmentuhatta euroa ja tarkka lista mainospaikoista ja kaikista kulusta.

Oikeassa elämässä ehdokas ja muutama aktiivi raapivat rahaa mistä saavat ja vaalipäivänäkin on vielä epäselvää mitä kassassa tarkkaan ottaen on ja usein myös se, mitä laskuja on vielä tulossa. Toki ennakkoilmoituksen jotkut ovat tehneet, tarkoituksenaan joko osoittaa hyveellisyytensä tai saada mediahuomiota massiivisella, vaikka ehkä kuvitteellisella vaalibudjetilla.

Vaalimainoksiin ja esitteisiin määrätty maksajan nimi on absurdismin huipentuma. Periaatteessa maksaja pitää mainita, mutta jos kyse on henkilöistä, jotka ovat lahjoittaneet alle 1500 euroa, heidän nimiään ei tietenkään yksityisyyden suojan takia ole pakko mainita (mikä on aivan oikein). Lopputulos on, että kaikissa mainoksissa ja esitteissä lukee ’maksajana Enni Ehdokkaan tukiryhmä’, joka on kerännyt rahat jostain. Vaihtoehtoinen sanamuoto on ’maksaja Enni Ehdokas’. Koko lain vaatimus on tältä osin pöljä, eikä sen toteutus vastaa alkuperäistä ideaa, (jossa oli ehkä hyvä tarkoitus, mutta ilman ymmärrystä miten vaatimus toteutettaisiin.)

Ehdokkaiden välisten näkyvyyserojen tasaamisen kanssa – eli kuka saa enemmän mediatilaa kuin toinen – lailla ei ole niin mitään tekemistä. Vielä ei ole keksitty mekanismia, miten julkisuuden henkilön saama mediatila hinnoitellaan, eikä sitä ole yritettykään tehdä. Mediakaan ei osoita pennin vertaa kiinnostusta koko epätasapuolisuuden analysoimiseen, saati siitä eroon pääsemiseen. Vaikka kuinka jeesustellaan, että teot merkitsevät eikä julkisuus, fakta nyt vaan on, että äänestäminen on kansan suurille riveille helpompaa jos henkilö on jostain mediasta, vaikka edes pintapuolisesti tuttu.

Julkisuuden piirissäkin on eri standardeja siitä, mikä on hyväksyttävää vaalijulkisuutta ja mikä paheksuttavaa. On tietty ne tavalliset ehdokasjulkkikset, jotka saavat nimensä, kuvansa ja vaatekaappinsa satojen tuhansien lukemaan viikko- tai iltapäivälehteen yhdellä puhelinsoitolla. Sitten on mainonta, joka ei ole mainontaa, eikä paheksuttavaa, paitsi jos kyseessä on automainos ja porvaripoliitikko. Mutta jos kyseessä on vaateliike ja kiinnostavat mediaehdokkaat, mainos ei ole vaalimainos, vaan takkimainos, vaikka siinä lukisikin LUOTA kissankorkuisin kirjaimin neljä viikkoa ennen vaaleja.

Mutta voi olla, että hämärämiesten antamaa vaalirahoitusta vaalilainsäädäntö on hillinnyt. Ei siis itse lainsäädäntö ja sen ’avoimuutta lisäävät’ pykälät, vaan se pelko mitä ehdokkaat tuntevat kaikkea epämääräiseltä kuulostavaa rahantarjousta kohtaan ja siitä seuraavaa mahdollista huonoa julkisuutta.

Hyvää on ollut se, että nyt ehdokkaat saavat julkisesti kerjätä rahaa myös netin kautta. Vielä edellisissä eduskuntavaaleissa nettikeräykseen olisi tarvinnut rahankeräysluvan, jota ainakaan oma kampanjani ei saanut, kyseessä kun oli ’alueellinen vaali (Helsinki) ja rahankeräys olisi ollut valtakunnallinen (internetissä)’. Näin siis Etelä-Suomen lääninhallitus linjasi vuonna 2007. Absurdia ja byrokraattista. Nyt tämä on siis vihdoin muuttunut.

Kansa saa sellaiset päättäjät kuin se valitsee, ja ansaitsee. Ehdokas voi joko vetää herneen nenään kaikesta tasapuolisuuden puuttumisesta, tai sitten uskoa omiin kykyihinsä ja mennä niillä avuilla, joita juuri hänelle on annettu. Ja hei, kyllä siitä vaalirahaa nyt onneksi tutuilta on hieman saatu, ja saadaan? Vaalirahailmoitukseni tulee sitten vaalien jälkeen.

Ai niin, ja lahjoitukset ovat enemmän kuin tervetulleita! Kiitos etukäteen, pienikin summa auttaa! 🙂

Nettipankkimaksun mahdollisuus on täällä:

http://www.lahjoituslipas.fi/kokoomusehdokas/ninasuomalainen/lahjoita/

24: Tuo vaikea S-sana

Posted on Updated on

Suvaitsevaisuus on merkillinen sana. Se on joskus ollut muodissakin, mutta jos tänä päivänä edes mainitset tuon S-sanan on joidenkin ihmisten varmistin poistettu alle minuutissa ja täystuli päällä. Ainakin nettikeskusteluissa.

Kuitenkin, jos unohdetaan hetkeksi perussuomalaiset, homma-foorumi, maahanmuuttokriittisyys ja mitä niitä viime aikojen kohkaamisen aiheita onkaan, suvaitsevaisuus on aika hyvä ja jopa ihan erinomaisen käyttökelpoinen periaate ihmisten kanssakäymisessä. Sillä maailma koostuu toinen toisistaan erilaisemmista, ja jopa kummallisimmista ihmisistä.

Joku toinen on erilainen kuin minä, pukeutuu ihan toisenlaisin releisiin, näyttää ehkä omituiselta, puhuu mielestäni käsittämättömyyksiä, ja ylipäänsä harjoittaa elämäntapaa, jota itse en voisi kuvitellakaan. Itse asiassa koko elämäntapa näyttää minusta pölloltä ja tyypin jutut raivostuttavat minua suunnattomasti.

Mutta hei, se on nyt tuollainen ja that’s it. Niin kauan kuin tuo toinen pysyy lain sallimissa rajoissa eikä tuota ympäristölleen muuta haittaa kuin ehkä oman mentaalisen tilani häiriytymisen, mikä oikeus minulla on kertoa hänelle, että eläpä nyt näin tai noin. Tosin toivoisin mielelläni, että myös minua ehkä raivostuttavat tyypit kävisivät töissä ja olisivat muutoinkin kontribuutiona ympäristölleen, eikä vain saamapuolella.

Suvaitsevaisuus ei kyllä ole helppoa. Aika monesti sitä saa itsensä kiinni eri tilanteissa ajattelemasta suvaitsemattomuutta läheneviä ajatuksia. Ihmisenä oleminen kun tuntuu olevan paljon helpompaa jos voi tuomita toisia. Mutta suvaitsemattomuus ei vie meitä eteenpäin, vaan taannuttaa.

Ja on totta, että erilaisuuden sallimisen rajoja pitää pohtia. Palatakseni maahanmuuttajateeman, johon luulen, että kaikki suvaitsevaisuuskeskustelut vääjäämättä nykyään johtavat, on selvää kuin pläkki, että meidän ei pidä suvaita vieraita – eikä kotimaisiakaan – tapoja, jota loukkaavat yksilöiden oikeuksia. Näitä tapoja liittyen erityisesti naisten ja tyttöjen oikeuksiin on olemassa meille saapuvien kulttuurien parissa, ei sitä voi kieltää. Mutta niitä ei voi sallia meillä edes näiden ryhmien parissa, sillä Suomessa noudetetaan Suomen lainsäädäntöä ja ihmisoikeusperiaatteita. Niiden eteen on tehty paljon työtä, eikä niitä saa rapauttaa.

Seksuaalivähemmistöjen ’suvaitseminen’ taas kuulostaa jopa alentuvalta; kyseessä ovat ihmiset joiden ainoa merkittävä ero meihin muihin on se, että he hankkiutuvat romanttiseen suhteeseen ennemmin samaa sukupuolta kuin toista sukupuolta olevan kanssa. Suoraan sanottuna en ymmärrä mitä siinä pitää ’suvaita’ kun heidän yksityiselämänsä ei muille mitenkään edes kuulu. Mutta suvaitsevaisuus tulee ehkä peliin silloin kun seksuaalivähemmistöt lähtevät vaikkapa Pride-paraatiin ja iloitsevat erilaisuudellaan. Homoseksuaalisuusteemojen näkyminen katukuvassa tuskin sekään vaarantaa heteroiden omaa seksuaalisuutta.

Itselläni on monenlaisia erilaisia ystäviä ja tuttuja, on maahanmuuttajia, ulkomaalaisia, suomalaisia romanitaustaisia ihmisiä, homoja, heteroita, senioreja, nuorisoa, ja onpa ystävinänikin ihan eri puolueiden edustajiakin, jotka mielestäni ovat ihan hyviä tyyppejä! Minusta tuo vaikea S-sana on loppujen lopuksi ihan käyttökelpoinen ja moderni sana, sillä erilaisiahan tässä kaikki ollaan.