Helsinki

27: Romanian romanikerjäläiset ja leiriytyminen

Posted on Updated on

Romanikerjäläiset Romaniasta ovat jälleen kevään kynnyksellä saapuneet Suomeen. Kyse on toki melko pienestä joukosta henkilöitä, verrattuna siihen määrään, joka koko Euroopassa liikkuu. Mutta asia herättää tunteita.

Olen itsekin sitä mieltä, että meille saapuvat romanivanhukset eivät ole itse järjestäneet matkaansa, saati romaninaiset, jotka katujen varrelle pistetään istumaan. Matkanjohtajat ovat ihan muita, vaikkapa niitä nuorehkoja miehiä, jotka siirtyvät rautatietorin parkkipaikalta Lanciallaan järjestelemään kerjääjiä eri kohteisiin.

Romanit ovat Euroopan suurin etninen vähemmistö, heitä on arvioiden mukaan noin 10 miljoonaa. Jos katsotaan eri Euroopan maiden romanipolitiikkaa, Suomi yltänee kärkisijoille. Suomen romanivähemmistölle on pyritty järjestämään tukitoimia, jotta lapset voivat mennä kouluun, nuoret saada ammattikoulutuksen, perheet asunnot, ja aikuiset työpaikkoja. On totta, että Suomen romanit usein kokevat syrjintää ja ennakkoluuloja. Yksikin huono kohtaaminen vähemmistöön kuuluvan kanssa luo valtaväestölle ennakkoluuloja. Se on harmittavaa. Niitä vastaan pitäisi kuitenkin taistella, ja syrjintää ei voida hyväksyä.

Romanian romaneilla ei ole kotimaassaan yhtä hyvin asiat. Itäblokkien kaaduttua Itä-Euroopan romanit menettivät niitä työpaikkoja, joita sosialistinen järjestelmä oli heille turvannut. Monet jäivät tyhjän päälle. Ja varmasti on niitä, jotka ovat aina eläneet köyhyysrajan tuolla puolen. Ja nyt en tarkoita 60% keskinettotulosta.

Mutta se, että Romanian romanit saapuvat Suomeen kerjäämään ei ole ratkaisu. Ratkaisu on heidän kotimaassaan, koulutuksen ja työpaikkojen luomisessa, vaikkapa niillä suurilla EU-rakennerahaston tuilla, joita Romaniakin vastaanottaa.

Siksi Helsingin ratkaisu ei voi olla ilmaisen majapaikan tarjoaminen, ei edes ilmaisten leirintäaluepaikkojen tarjoaminen. Italiassa kaupungit ovat joutuneet tarjoamaan leirintäpaikkoja tai lomakylien asuntoja kymmenille tuhansille sinne saapuneille Romanian romaneille – mutta näistäkin paikoista asukkaat joutuvat maksamaan kuten asumisesta kuka tahansa. Joillakin leireillä maksu tulee sähkölaskun ja palvelujen käytön muodossa, toisissa maksetaan päivämaksua huoneista/mökeistä. Tämä on välttämätöntä, sillä kyse ei ole vain pienimuotoisesta leiriytymisestä, vaan kokonaisista perheistä, joilla on käytössään sähköliedet, televisiot ja monet sähkölaitteet, koska he asuvat näissä tiloissa. Jo sähkökulut ovat valtavat, jos kaupunki ne kustantaa perheiden puolesta. Talvella syttynyt tulipalo Vapaa katto ry:n tilojen pihalla liittyi juuri omiin sähkökytkentöihin.

Jos Helsinki lähtee tarjoamaan ilmaista leirintäaluemajoitusta romaneille, kuten Helsingin vihreät ovat esittäneet, se on ensinnäkin vetovoimatekijä, kutsu useammalle saapua, sillä asuminen on ilmaista ja elämiskulut maksaa joku muu. Toiseksi, se kannustaa elannon kerjäämiseen ennen lähtöä työpaikan etsintään, sillä taaskin: asumisen maksaa joku muu. Ei kerjääminen ole ammatti, ei meidän tule tukea sitä sanomalla, että jos saatte sillä ruoan niin me rahoitamme muun.

Kolmanneksi, majapaikan tarjoamista – eli tämä on majoituspaikka romaneille – ei millään konstilla voi perustella etnisellä taustalla eikä edes kansallisuudella, se vasta olisikin etnistä profilointia! Neljänneksi, tämä tarkoittaisi, että kaupunki joutuisi majoittamaan hätämajoitukseen tai leirintäalueelle ilmaiseksi kaikki, jotka sinne pyrkivät. No, eivät kaikki sinne pyri, mutta silti riittävä määrä erilaista väkeä hakisi varmasti ilmaista mahdollisuutta asua ainakin kesän yli käyttäen kaupungin kustantamia palveluja.

Helsingissä on leirintäalue, jonne voi leiriytyä sekä asuntovaunuilla että teltoilla pientä korvausta vastaan. Näin on muuallakin. Romanien romaneilla on EU:n vapaaseen liikkumiseen perustuva vapaus matkustaa, mutta se ei tarkoita eikä velvoita isäntämaata tarjoamaan ilmaiset palvelut.

PS Kirjoitin viime vuonna kerjäämiskiellosta näin:

https://ninasuomalainen.wordpress.com/2010/05/04/on-annettava-signaali-kerjaaminen-ei-ole-ammatti/

28: Yhden hengen taloudet ja villit sinkut

Posted on Updated on

Äskettäisen tilaston mukaan Suomen on yli miljoona yksin asuvaa. 23% kaikista talouksista on sinkkunaisten ja 16,5% sinkkumiesten talouksia. Sinkkunaisten luku on Euroopan korkeimpia.

Kaikki yksinasuvat eivät taida olla villinä bailaavia sinkkuja – joka sekin on karkea yleistys sinkuista– vaan lukuun taitavat kuulua yksinasuvat seniorit, sekä naiset että miehet ja sitten suuri joukko meitä tavallisia työssäkäyviä eri-ikäisiä aikuisia.

Harvoin, jos koskaan kukaan poliitikko julistautuu sinkkujen asioiden ajajaksi, sillä on aina poliittisesti suositumpaa ajaa perheiden, äitien tai lasten asiaa. Isienkin oikeudet taitavat olla suositumpi vaaliteema kuin sinkut!

Kuitenkin meitä yksinasuvia on monta ja meillä on erityiset huolemme. Joskus tuntuu, että yksinasuville, varsinkin kohtuullisesti toimeentuleville ja omista asioistaan huolta pitäville jää maksumiehen rooli, jolta voidaan kantaa veroja kaksin käsin. Nyt on taas nostettu esiin idea lapsivähennyksestä verotuksessa. Varakkaatkin aikuiset saisivat veroetua siitä, että hankkivat jälkikasvua. Meillä on kuitenkin jo universaali lapsilisä, minkä tehtävänä on auttaa lapsille tarkoitetuissa hankinnoissa, joten mielestäni lapsivähennys ansiotulojen verotuksesta ei ole tätä päivää.

Yhden hengen taloudet joutuvat maksamaan kaikesta enemmän; yhden hengen taloudessa eläminen on joillekin todellinen taloudellinen investointi. Ajatellaanpa vaikka paria keskeistä kulua: päivälehti Hesari ja TV-lupamaksu. Jos sinkku maksaa molemmat yksin, kulu on yli 500 euroa vuodessa, jos taas maksajia on kaksi, kulu on noin 250 euroa per pää. Eli vain kaksi perustalouden peruslaskua, ja kahden hengen taloudessa voi kumpikin säästää 250 euroa vuodessa. Puhumattakaan nettiyhteyden, lämmityksen, sähkön, kodinkoneiden hankintojen, perusvuokran ja monien muiden hinnasta.

Lisäksi suuri osa yksinasuvista ei ole kovin hyvin toimeentulevia, ei suuripalkkaisia, todella moni heistä on pienituloinen eläkeläinen. Kaikista toimeentulotuen saajista noin 70 % on yksinasuvia.

Yksinasuville on kuitenkin vaikea räätälöidä toimenpiteitä, jotka helpottaisivat varsinkin pientuloisempien yksinasuvien asemaa. Verohelpotus? TV-luvan muuttaminen henkilökohtaiseksi Yle-maksuksi? Pieniä pakkauksia kauppoihin ja hinta määrän mukaan eikä pakkauksen? Itse en keksi kovin montaa kohdetta missä realistisesti ajatellen voitaisiin helpottaa yksinasuvien talouden tilannetta.

Jos keksit, kerro minullekin!

PS. Jo vuonna 2006 kirjoitin blogimerkinnän otsikolla Sinkkujohtajuus, se löytyy täältä: https://ninasuomalainen.wordpress.com/2006/12/10/sinkkujohtajuus/

Kyseessä on huumorimielinen vastine käsitteelle äitijohtajuus… Älköön kukaan kuitenkaan pahoittako siitä mieltään, kunnioitan äitejäkin kovasti!