Paula ja vallan ottamisen vaikeus
Voi Paula minkä teit. Valtaa tarjotaan naisihmiselle kultatarjottimella, niin hän tekee mieluummin miehelleen syntymäpäiväkakun. Me naiset voimme valitella sitä, että lasikatto estää etenemisen uralla. Sitten kun valtaa tarjotaan, tuntuu syynä sen sivuuttamiseen olevan aina perhe, lapset tai vapaa-aika.
Jotkut poliitikot pystyvät yhdistämään ministeriyden ja perheen, naiset joissain tapauksissa ja miehet aina. Kansanedustajuus ja äitiys ei tunnu olevan ongelma kenelläkään naiskansanedustajalle, miehistä puhumattakaan. Lehtomäelle ei tunnu olevan ongelma jatkaa ministerinä, nostaa mukavaa palkkaa, olla keskustan poliitikkojen kärkikaartissa, yhdistää kaikkea tätä perheen ja lasten hoitamisen kanssa – mutta ei kantaa sitä vastuuta mikä seuraa johtajuudesta. Luopuuhan hän ilmeisesti sanojensa mukaan Keskustan varapuheenjohtajuudesta, mutta me kaikki puolueaktiivit tiedämme, että puolueen varapuheenjohtajuudessa on kyse lähinnä statusnimityksestä, eikä suuresta määrästä työtä, poliittista vastuuta, puhumattakaan vallasta.
Valinta on tietenkin henkilökohtainen. Päätösmyyttiä ”lapset menivät uran edelle” ei kukaan saa julkisesti arvostella. Yksityisesti, ainakin puolueaktiivien kesken tuosta päätöksestä ollaankin sitten montaakin mieltä. Onko nyt oikea syy se, että Keskustaa ei eduskuntavaaleissa odota suuri vaalivoitto, ja tappiota ei kukaan puheenjohtaja halua ensimmäiseksi ansiokseen?Vai se, että Keskustan johtaminen – siis poliittinen johtajuus – on liian suuri taakka? Minusta Keskusta näyttää kylläkin yhdeltä helpoimmista johdettavista puolueista ja lojaaleimmista johtajalleen. Siksi naispuoluejohtaja pienine lapsineen olisi saanut varmasti aivan kaiken tuen. Ja mikä bonus perhe ja pienet lapset olisikaan ollut julkisuudessa. Mutta ei niin ei. Meille kokoomuslaisille Paulan päätös sopii itse asiassa mainiosti…
Mutta mitä ajattelevat äänestäjät? Ehkä niin, että ’onpa hyvä äiti, arvot ovat kohdallaan’, ja äänestävät naispoliitikon takaisin eduskuntaan, vaikkei poliitikko ihan huipulle haluaisikaan. Ainakin keskustalaiset niin tekevät. Itse alkaisin etsimään edustajaa, joka oikeasti haluaa päästä huipulle, saada valtaa ja myös käyttää sitä.
2 thoughts on “Paula ja vallan ottamisen vaikeus”
Kommentointi on suljettu.
Nina Suomalainen 
17.1.2010 01:42
Lisäisin tekstiini vielä tämä kommentin:
Itse näen kyseisen tehtävän, eli puolueen puheenjohtajatehtävän myös muuna kuin uran osana. Sehän on tehtävä, johon oman puolueen jäsenet henkilön toivovat ja pyytävät ja nimittävät – eli ikään kuin kunniatehtävä, pyyntö tulla johtamaan arvoyhteisöä, yhteisten asioiden eteenpäin viemistä, ja ylipäänsä tulla johtajaksi suurelle ihmisjoukolle. Siksi en oikein ymmärrä sitä, että miten siitä voi kieltäytyä. Vähän niin kuin että, kun isänmaa kutsuu, on mentävä.
Ja puheenjohtajaksi henkilö valitaan ominaisuuksineen ja rajoitteineen – silloin äiti-ihminen olisi voinut tehdä selväksi omat rajoitteensa kisassa, mutta myös kaiken sen positiivisen energian jota hän tuo tehtävään ollessaan myös äiti.
18.1.2010 14:39
Paula olis voinut ilmoittaa kuten Päivi Räsänen, että hän on lapsilleen ainutkertainen äiti. Ja lapset tulevat aina ensin. Ottaa sitten ammattitaitoisen lastenhoitajan ja isovanhemmat avuksi. Kyllä siitä olis selvinnyt, kun olis jättänyt kentän kiertämisen sitä niin mielellään tekevälle Jarmo Korhoselle. Ja pääministeri nyt ainakin määrittelee itse mihin osallistuu. Tästä huolimatta annan Paulan itse päättää, mitä ja milloin haluaa, minulle se ei kuulu.