Menestystä ja mielenrauhaa
Vuoden 2008 loppu häämöttää. Kulunut vuosi on itselleni ollut täynnä tapahtumia, haasteita, ja monia onnistumisia – olen kuluneesta vuodesta siksi niin kovin kiitollinen. Olen saanut mitä toivoin ja mihin pyrin sekä työssä että politiikassa. Olen myös saanut monia uusia tuttavuuksia, kollegoja, ja ystäviäkin. Monilta heiltä olen vastaanottanut kasapäin energiaa sekä arvokkaita oppeja. Tällaisia ovat eräältä uudelta ystävältäni positiivisuuden asenteen tärkeyden ja neuvon ottaa vastaan onnistumisia, ei liikaa kursaillen, vaan onnellisena ja kiitollisena.
Vuoden loppua kohden alkaa kuitenkin olla kaikille mediaa seuraaville kristallinkirkasta, että ensi vuosi, sitä seuraava ja kenties sitäkin seuraava(t) tulevat olemaan kysymysmerkkejä Suomelle, maailmalle, ja niin monelle meistä. Meneekö työpaikka, tai yritys. Pystynkö maksamaan lainanlyhennykset. Tuleeko tilille palkkaa, jolla sitten saa pötyä pöytään. Miten mielenterveys, tai ihan fyysinen terveys kestää, jos tulee epäonnistumisia. Niin monia kysymyksiä, eikä kukaan osaa vielä sanoa mitä kaikkea maailman, Euroopan ja varmasti jossain määrin Suomenkin talouskriisi eteen tuo.
Olemme erään ystäväni kanssa alkaneet keskustella arvoista. Niin, vanhanaikaista arvokeskustelua. Olen alkanut viime aikoina miettiä yhä enemmän globaalisoituvaa ympäristöämme, kansainvälistymistä ja monenlaisia vaikutteita, ja sitä, mistä me suomalaisen voimme nyt ja tulevaisuudessa ammentaa henkistä voimavaraamme, kasvua, innovaatiota, keksintöjä ja niiden sovelluksia, yhteisöllisyyttä, suvaitsevaisuutta, toistemme tukemista, ja kaikkea sitä, jonka avulla meillä voi paitsi olla hyvä olla myös menestymme kansakuntana.
Pitäisikö meidän palata joihinkin vanhoihin hyviin arvoihin, mutta niitä soveltaen? Koti, uskonto, isänmaa. Vaikka ne kuulostavat vanhakantaisilta ja menneen maailman lumilta, niille voi olla käyttöä tässä ajassa, vaikka kenties hieman tuunattuna. Koti – ystävät, perhe, tai paikka, jossa minut hyväksytään sellaisena kuin olen. Onko koti henkinen tila ennemminkin kuin välttämättä fyysinen? Uskonto – suomalaisista 85 % kuuluu vielä ev.lut. kirkkoon, jokunen prosentti ortodoksiseurakuntaan; uskommeko johonkin? Joka tapauksessa monet meistä uskovat jollain tasolla johonkin syvempään, henkisempään olemukseen, ja haluamme nk. henkisyyttä materian sijaan. Isänmaa – sinivalkoinen sydän sykkii pinnan alla, ainakin heti kun on puhuttava ulkomaalaisille suomalaisesta talvisodan hengestä, euroviisuista, urheilusta, Suomen teknologian tuotteista, tai tuhansista järvistä ja metsistä.
Mitä muita arvoja voimme soveltaa ohjaamaan toimiamme? The Finnish thing called ’reilu meininki’. Kaveria ei jätetä. Kohtuus kaikessa. Voiko meillä olla muita arvoja, jotka yhdistävät parhaat puolet suomalaisuudesta ja kansainvälisistä vaikutteista?
Ja onko arvoista mitään hyötyä silloin kun mietimme miten kansakuntana pärjäämme? Vai koostuuko Suomen talouden ihme vain riviin laitetuista yksilösuorituksista? Vai, lohduttavatko arvot ja henkisyys silloin kun menee huonosti.
Joka tapauksessa, selailin tänään muutama viikko vanhaa Kauppalehti Optiota (kampaajalla, believe or not). Siinä puhuttiin downshiftingistä, eli miten materia ei tuotakaan onnea. Aitous on megatrendi. Pieni on uusi iso. Vähemmän on enemmän. (Kyynisempi sanoisi, että tietenkin, jos ylettömään materiaan on varaa, tai jos kaikki on jo saatu kerran, on helpompi olla hankkimatta lisää.) Mutta olen itse päätymässä samaan ajatuksen kulkuun, elämän hallinnan mahdollistamiseksi (ja vatsahaavan välttämiseksi).
Lisäisin noihin sloganeihin, että keskity olennaiseen. Se onkin tämän nettiinformaatiotulvan aikana haastavaa – mutta oleellista. En täysin allekirjoita kuulemma Osmo Soininvaaran ajamaa luovan joutilaisuuden käsitettä (tai antiikin kreikkalaiset sen kai jo keksivät), mutta on siinä totuuden siemen. Miten paljon paremmin ajatus lähtee uusille urille lentokoneessa, junassa, mökillä, kävelyllä, jossain, jossa ulkopuolelta tulevat virikkeet eivät koko ajan täytä aivokoppaa, vaan aivosolut saavat hetke pyöriä vapaassa pudotuksessa ja asettua uusiin kuvioihin.
En tiedä, auttaako mikään downshifting silloin kun lama iskee päälle. Mutta oman elämän hallinnassa se voi olla avuksi. Vähän kuin zenbuddhalaisuus. Siitä saa melenrauhaa.
Toivotan kaikille lukijoille rauhallista joulua, ja sekä menestystä että mielenrauhaa vuodelle 2009.
One thought on “Menestystä ja mielenrauhaa”
Kommentointi on suljettu.
Nina Suomalainen 
1.1.2009 21:08
Mielenkiintoista tuo arvokeskustelu ja meidän suomalaisten arvojen pohdinta. Tuli mieleen Topeliuksen Maamme kirja ja Matti Klingen haastattelu joskus muinoin. Suomalainen isänmaallisuus ei ole uhoa amerikkalaiseen tyyliin vaan positiivista suhtautumista ja oman maan kauneuden ihailua. Se on nöyrää, positiivista, sopeutumista tilanteisiin – ei päällekäyvää vastustusta. Tässä on meidän suomalaisten voima ja samalla myös heikkous.
Jos taloustaantuma edellyttää downshiftingiä niin tuskin se meille on mikään ongelma. Koti, uskonto ja isänmaa antavat pohjan, downshifting ei vie liian alas vaan ainoastaan perusasioiden äärelle miettimään, mikä todella on tärkeää.
Arvoista tuli mieleen, että jostain olen kuullut, että 70-luvulla nuorille olivat tärkeitä rauha ja demokratia ja nyt 2000 luvulla oma terveys ja parisuhde. Käyntisuunta suomalaisessa jatulintarhassa on muuttunut kohti omaa napaa, kun ennen kierrettiin keskustasta ulospäin.