Angry old men
Ennen oli nuoria vihaisia miehiä. Nyt pitää olla vanhempi vihainen mies. Kun nuo nuorison edustajat (nykyiset kärkipoliitikot) alkavat liikaa poikkeamaan vanhoilta hyviltä urilta, alkavat veteraanisarjalaiset ärähtelemään. Räyh! Tuhlaaminen kuuriin ja säästämään ja heti, heristää Niinistö. Murr! Unelmahöttöä, lyttää Tuomioja nuorison visioinnit. Grrr! Nuo napaansa tuijottavat lehtimiehet, urisee Lipponen.
Milloin joku heistä olisi sanonut jotain positiivista? Esimerkiksi, että: Nyt kaikki lapsiperheet välittämäään toisistaan! Lisää visioita ja tekemisen meininkiä! Verohelpotuksien jälkeen kaikki iloisesti töihin! Tai, jotain edes. Kivaa, mukavaa, kannustavaa. Sen minkä muistan nuoruudesta – laaja käsite, siis noin ennen politiikan uraani joka alkoi kuusi vuotta sitten ensimmäisillä vaaleillani – politiikka taisi olla silloin juuri sitä synkkää kekkoslais-koivistolaisuutta. Ei, ei ja vielä kerran ei.
Vanhemmat politiikan areenoilta vetäytyneet naispoliitikot sen sijaan ovat positiivisia. Ajatellaanpa vain: Elisabeth Rehn, Riitta Uosukainen. Ja keitäs niitä nyt olikaan. Tosin nämäkin naisihmiset ovat siirtyneet asioissa eteenpäin politiikan uransa jälkeen, muihin asioihin. Ehkä siksi heillä ei ole tarvetta lytätä nuorempiaan. Päinvastoin, kannustavat! Ja olihan meillä siirtyminen positiivisuuteen myös Ahtisaaren aikana. Hän ei todellakaan jäänyt eikä jää tuleen makaamaan. Eteenpäin sanoi mummo lumessa. Tai Ahtisaari maailmalla. Siksi kai hänkin on saanut aikaan jotain, tuolla maailmallakin.
Viime viikon kopelointiskandaalin jälkeen voimme myös todeta, ettei edes suomenruotsalainen ankkalammikko ole immuuni ikävälle kännikäytökselle. Tosin rkp:ssa pohditaan onko syynä Korppoon saaristolaistuulissa levinnyt vapaa kasvatus. Tuttuni, joka työskentelee maailmanlaajuisessa saksalaisessa firmassa kertoi, että heillä, siis kansainvälisellä yksityissektorilla, riittää yksi väärä kommentti väärään aikaan ja seurauksena voi olla potku persuksiin, oli kyse sitten suuripalkkaisesta johtajasta tai duunarista. ’Lähde hotellihuoneeseeni katsastamaan baarikaapin sisältö’- kysymys väärälle henkilölle voi amerikkalaisen häirinnän vastaisen kulttuurin aikana lopettaa uran ilman kummempia tutkimuksia.
Kaupunkipolitiikon urani sen sijaan on alkamassa, tosin valtuutetun kausi alkaa vasta tammikuussa. En ole siis ollut päättämässä Laajasaloon vievästä, tai sieltä tuovasta raide/kävelysillasta. Mutta kyllä sitä kannatan. Aivan paras olisi ollut tunneli, metro, mutta siihen ei varaa ole. Iltalehti taisi muuten kirjoittaa Vantaan ja Helsingin yhdistymisvisioista, että Helsinginkin on siirryttävä metropolisuunnitelmiin Laajasalon sillan kaltaisen näpertelyn sijaan. Jep jep. Mutta ei kaupunkipolitiikkakaan ole vaan kaikkea suurta, vaan myös paljon pientä, ja tarpeellista.
Sain jo sähköpostitse kyselyn Paloheinän Tuohuskujan liikennevaloista. Yritinkin selvitellä kaupungin virkamieheltä, miksi valoja ei siellä ole. En ole vielä saanut vastausta, joten ehkä puhelinsoitolla saan jotain selville. Tarvitsinkin jo puhelinsoiton saadakseni selville virkamiehen nimen. Kun sanoin kaupungin info-puhelimeen, etten sitä netistä löytänyt, vastaaja totesi, ’juu ei niitä siellä olekaan!’. Niin, miksi nettisivuilla olisikaan asioita hoitavien virkamiesten suoria toimistoyhteystietoja… joku voisi vaikka lähestyä kysymyksellä.
Nina Suomalainen 