Mitä saa 3,85 miljardilla
Talous on mediassa lähes kaikkien uutisten pääaiheena. Kuntavaalit ovat vajaan kolmen viikon kuluttua ja siellä pääaiheena ovat kunnalliset palvelut. Eli se mitä rahalla saa, silloin kun sitä on, tai mitä rahalla jota ei ole, pitäisi saada.
Helsingin kaupunginjohtaja esitteli viime viikolla Helsingin ensi vuoden talousarvion.
Kaupungin toimintamenot ovat vuonna 2009 noin 3850 miljoonaa euroa, siis 3,85 miljardia. Menot tästä vuodesta kasvavat 5,4 %. Toimintamenoista 2,13 miljardia menee sosiaali- ja terveystoimeen. Yli puolet siis. Aikamoinen summa.
Seurasin toisessa iltapäivälehdessä sarjaa, jossa nostettiin esiin kuntavaaliteemoja, lähinnä vanhuspalveluja. Niiden perusteemana oli resurssien vähäisyys vanhainkodeissa. Lukiessani pysähdyin miettimään. Luvut menivät jotenkin niin, että 1000 vanhusta kohti oli 700 työntekijää, mutta se ei riittänyt, vaan hoitajat olivat ylityöllistettyjä ja stressaantuneita. Tarvittava määrä olisi ammattiliiton mukaan 1,5 hoitajaa per vanhus, ja alempi arvio, olikohan se laitoksen luku, oli 0,8 hoitajaa per vanhus. Se on paljon. Toisaalta vanhukset on hoidettava. Olisi mietittävä vakavasti, miten saadaan iäkkäät ihmiset pysymään kunnossa mahdollisimman pitkään, itsensäkin takia. Yksinkertaisellakin matematiikalla on helppo päätyä siihen, että jos emme tähän pysty, olemme pian aikamoisessa sopassa. Vanhustenhoidon lisäksi terveydenhoito vie maltaita, ja tulee viemään. Sekin on kulu, joka on välttämätön, vaikka sieltä täältä onnistutaankin tehostamaan.
No, tarkoitus oli kirjoittaa budjetista. Kuulin, että sosiaalitoimen kaupunginjohtajalla on tapana esittää kompakysymys asiaan perehtymättömille: kun Helsingin veroäyri on 17,5 % paljonko siitä menee tuohon sosiaali- ja terveystoimeen? Oikea vastaushan on yli 17,5 % sillä Helsingin veroäyrituotto ei siihen riitä.
Lisäksi stadissa on muutamia muitakin menoeriä kuin terveyskeskukset, päiväkodit ja vanhainkodit. Erilaiset koulut sekä museot ja kirjastot kuluttavat vain noin 826 miljoonaa Helsingin budjetista. Tuntuu aika vähältä verrattuna sosiaali- ja terveystoimen yli kahteen miljardiin! Lisäksi tulevat tietenkin kaupungin kehittymiselle niin tärkeät infrastruktuuri-investoinnit. Tähän tarvitaan ja saadaan tietenkin liikelaitosten ja muuta yksityistä rahaa; eli siis yksityiset rakentavat asunnot, kaupunki mahdollistaa kaavalla.
Verotulojen kasvun odotetaan vuonna 2009 hidastuvan. Talouskasvuennuste on jo prosenttiyksikön alempi kuin tänä vuonna. Työllisyyden kasvu hidastuu. Ja nämä luvut ovat ennen viime aikojen uusia talousongelmia.
Millä kaikella tätä kaikkea tulevaisuudessa rahoitetaan? Hyvä kysymys. Helsingin johto saa tulevaisuudessa tasapainoilla yhä enemmän sen kanssa, että varat riittävät. Yhdessä vaalikoneessa taidettiin kysyä juuri tätä, mistä rahaa lisääntyviin kuluihin. Taisin itse vastata liikelaitoksilta, niistä kaikista huonoista vaihtoehdoista mitä oli tarjolla, veroja kun en halua nostaa, ja kulujen karsiminen ei siinä kysymyksessä ollut vaihtoehtoina. Helsingin Energian voittoja onkin tuloutettu kaupungille viime vuosina kymmeniä miljoonia, ja ilman sitä stadi olisi ollut suurissa vaikeuksissa. Mikäs siinä, lypsävä lehmä. Tulevaisuudessa Helsingin Energia vaan joutunee käyttämään suurempaa osaa tuloksestaan investointeihinkin, ilmastonmuutos muun muassa haasteena.
Talousasioissa olen niinistöläisiä vanhan kansan ihmisiä. Suu säkkiä myöten ja sillä tavalla. Helsingissä pitää tarkkaan seurata ja mietti kaikki keinot miten kaupungin tulot pysyvät vähintäänkin nykyisellä tasollaan, mutta ilman että yksityisten ihmisten taloutta aletaan kurjistaa verotuksella. Ja ehkä me voimme tehostaa sieltä ja täältä. Tässäkään, kuten niin harvoin, ei ole olemassa ‘silver bulletia’, eli yhtä ainoaa ratkaisua, vaan vastauksena on tulojen maksimointi ja menojen kurissa pitäminen monin eri tavoin.
Nina Suomalainen 