Ja seksuaalinen suuntautumisenne on…?

Posted on

Miltä tuntuisi, jos työhaastattelussa sanottaisiin, että ”olet kyllä pätevä tähän tehtävään, mutta mitenkäs tämä puolisosi, ei kai hän ole mitenkään politiikassa mukana?” Varmaan tulisi mumistua yllättyneenä jotain vastausta. Tai entäpä ”olet selvästi ammattinsa osaava henkilö, mutta valintalautakuntaa kiinnostaa myös tietää, oletko homo vai hetero?”.

On uskomatonta, miten yksi Suomen suurimpia mediataloja voi harrastaa rekrytoinnissaan aivan eri sääntöjä kuin mistä yhteiskunnassamme on sovittu.

Vai onko nämä kysymykset yleisiäkin? Eivät kai, kun ei Alma mediakaan osannut asiaa kysyä heti haastattelussa, vaan myöhemmin tulikin huomattua, että oho, onko tuon naisen puolisokin nainen. Heidän mielestään asia olisi pitänyt sanoa heti valintalautakunnalle. ’Ja muuten, seksuaalinen suuntautumiseni on …. jos se teitä työkokemukseni lisäksi kiinnostaa.’

Vai onko kenties niin, että usein ei edes kysytä, ehkä tiedetään tausta verkostojen kautta tai arvoidaan ulkomuodon perusteella, ja voidaan eliminoida hakijoiden joukosta tarvittaessa. Nythän kyseessä on syrjintä sukupuolisen suuntautumisen perusteella, tai sitten muu perusteeton irtisanominen, riippuen siitä kumpaan tarinaan Alma media päätyy.

Mielenkiintoista – tai pikemminkin raivostuttavaa – on ollut lukea nettikeskustelua, eli nk. kansan mielipiteitä aiheesta. On tietysti niitä, jotka ymmärtävät, että yhden henkilön syrjiminen hänen yksityisasiansa perusteella on paitsi loukkaus kyseisen henkilön oikeuksia kohtaan, myös suurempi kysymys. Millä syillä meitä kaikkia voitaisiin työhaastatteluissa syrjiä? Pitääkö ihmissuhdeasiat selvittää työtä haettaessa?

Toisiakin mielipiteitä on, Suomessa vuonna 2008. Hesarissa oli tänään joku herraihminen onnitellut Alma mediaa siitä, miten sentään se ylläpitää perhearvoja. Siis mitä?

Vaikka kaikkien ei tarvitsekaan olla yhtä vapaamielisiä tässäkään maassa, minua ihmetyttää se, että kun tulee kyse Johanna Korhosen kaltaisesta tapauksesta, monilla tuntuu olevan joko nk. maalaisjärkeen tai sitten nk. perhearvoihin nojaava näkemys siitä, miksi joiden ihmisten oikeudet ovat vähemmän arvoiset kuin toisten.

Se mikä on lainkin nojalla syrjintää ja mikä ei, ei tunnu kiinnostavan monia silloin kun spekuloidaan sillä, että olisiko päätoimittajan sukupuolinen suuntautuneisuus vaikuttanut lehden lukijoihin ahdistavasti vai ei.

Ulkomainen tuttavani tuli tällä viikolla kaapista työpaikallaan, jossa hän aloitti vasta vähän aikaa sitten. Hän lähetti kutsun työtovereille, joita tuskin kovin hyvin tunsi ja kutsui tulevaan vihkimiseensä kumppaninsa kanssa. En tiedä miten kollegat suhtautuivat asiaan, kuulin, ettei asiassa ollut mitään ihmeellistä, vaikkakin asia oli varmasti yllätys monelle. Tutulleni asia lienee helpotus, sillä nyt asia on ainakin poissa päiväjärjestyksestä. Kollegoille taas kyseessä on ihan sama tyyppi kuin ennenkin. Mikään ei siis muuttunut, paitsi ehkä muutamat silmät avartuivat hivenen.