Apua, hukun urbaanivirikkeisiin

Posted on

Art goes Kapakka, pallogrillauksen Suomen mestaruus, korkkarijuoksu, Taiteiden yö tuhansine ohjelmanumeroineen, ja mitä niitä olikaan. Joskus ihmettelen mistä kaikki ihmiset kaikkiin Helsingin tapahtumiin löytyvät, ja ennen kaikkea miten ehtivät niihin kaikkiin. Onko urbaanikulttuurimme ’kaikki yhdessä samaan aikaan’ – tapahtumaa, jossa tuhansien muiden samaan aikaan osallistuminen todistaa, että ollaan mukana jossain tärkeässä tapahtumassa yhtenä heistä, jotka tietävät mikä nyt on trendi ja mitkä paikat place-to-be?

Opiskeluaikana lähdettiin suurella haloolla pohjoismaisiin teekkariorkesterifestareihin, niisä torventöräyttelijää velloi sinne tänne. Jos oman orkesterin kaverit hukkasi – ennen kännyköiden aikaa siis – sai viettää loppuillan omituisten trondheimilaisten kanssa löytämättä tuttua kasvoa koko iltana. Parhaimpia bilehetkiä olivat kuitenkin hetket kun oltiin rajoitetussa tilassa, rajoitetun määrän ihmisiä seurassa, mutta rajoittamattoman ajan. Vaikkapa Retuperän WBK:n klubitiloissa Otaniemessä. Tai Åbo Akademin Kårenin saunassa ja pukuhuoneessa, jossa oli aina parhaimmat juhlat. Puhumattakaan ystävieni kanssa viettämästä viikonlopusta Belgian maaseudulla, jolloin kerättiin kaikilta kellot pois ja vietimme aamun sarastukseen keittiön pöydän äärellä.

Olen vähitellen alkanut ymmärtää omaa kulttuuri- ja vapaa-ajan käyttäytymistäni. Sama rajoitetun virikkeiden teema sopii minulle yhä, ja vasta nyt sen ymmärrän. Kaupungissa on ihanaa tehdä pieniä asioita. Istua kahvilassa sateisella säällä. Olla parin ystävän kanssa yöllä pienellä klubilla. Katsoa muutaman huoneen taidenäyttely. Mennä haistamaan Rikhardinkadun kirjaston hyllyjä. Käydä yhdessä kenkäkaupassa Korkeavuorenkadulla. Käydä kuuntelemassa dj:n levyjen soittoa baarissa tai joskus jopa live-bändiä keikalla joka ei ole Hartwall-areenalla eikä Senaatintorilla. Syödä lounas Uudenmaankadun ravintolassa. Käydä kävelyllä Paloheinän keskuspuistossa. Ja hei, vaikka käydä kahvilla Pakilan Teboililla.

New York on yksi lempikaupunkini. Mutta vasta tänä kesänä äkkäsin miksi minulle usein on iskenyt ahistus heti saavuttuani. Virikkeitä on massoittain. Tarttis tehdä sitä ja tätä, nähdä, ostaa, maistaa, liikkua, ja kaikki muutamassa päivässä. Ensimmäinen päätökseni heinäkuun Nykin matkalla oli, että menen vain yhteen vaatekauppaketjuun, siihen, josta olen onnistunut aiemmin löytämään minulle sopivia vaatteita. Se toimi mainiosti! Tunnustan, tosiasiassa yritin paria muutakin liikettä, mutta huomasin nopeasti hukkaavani aikaani. Kirjakauppojen kohdalla onnistuin melkein yhtä hyvin. Vastaisuudessa aion keskittyä pieniin asioihin, hetkeen.

Hei, ehkei meitä kaupunkilaisia kukaan yritäkään mahduttaa yhteen massamuottiin! Vaikka sinne pallogrillaushommaan olisi kyllä ollut kiva ehtiä.

2 thoughts on “Apua, hukun urbaanivirikkeisiin

    panuw said:
    17.9.2014 03:32

    Yksi hymy, hyvä kuppi kahvia ja hyvä ilma. Ei hassumpaa!

    Nina S. responded:
    17.9.2014 07:22

    Niinpä! 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s