Ennen ja jälkeen 080808
Joku väittää, ettei geopolitiikka ole muuttunut sitten 080808. Kyllä se on. Ja samalla ei ole. Mitään mitä ei oltaisi voitu aavistaa elokuun alussa ei ole tapahtunut, kaikki asetelmat olivat silloin viittä vaille valmiina. Tänään Venäjä on tunnustanut Abhasian ja Etelä-Ossetian valtiot. Käytännössä ne nyt jäävät Venäjän vankkaan etupiiriin ja sotilaallisen läsnäolon piiriin. Asiassahan ei ole uutta, nyt se vaan on todettu ääneen. Kosovon itsenäisyyden, ja EU:n ja muiden Kosovon tunnustamisen jälkeen Venäjä katsoo, että kyseessä on sama asia toisin päin. Tämäkin aikomus oli tiedossa, mutta ehkä ei otettu todesta.
USAn muutama avustusalus on kääntynyt takaisin kurssiltaan kohti Georgiaa. On helppo nähdä miksi. Samaan aikaan Ranskan EU-puheenjohtajuus puhuu EU:n rauhanturvaajista Georgiaan. Turvaamaan rauhaa, siis kenenkä välillä. Hmm, ja kukahan sielläkin olisi vastassa.
Venäjään vaikuttaminen lyhyellä aikavälillä on lähes mahdotonta, maassa on sen verran vankkumattomat pyrkimyksen takaisin suurvalta-asemaan ja lähialueiden tuomiseen takaisin helmoihinsa. Nato-yhteystyön lopettamisella uhkaaminen osuu Naton omaan nilkkaan, kun Venäjä sulkee Afganistaniin kulkevan väylän. WTO:hin Venäjä ei ilmeisesti enää kovin haluakaan.
Mutta ehkä pitemmän aikavälin keinoja olisi löydettävä. Lähdetään nyt vaikka energiaomavaraisuuden lisäämisestä. Ei tarjoilla porkkanaa jos se nopeasti katoaa pohjattomaan kitaan. Nyt hieman reaalipolitiikkaa EU:lta ja vaikkapa Suomeltakin ihan ensin turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon laadinnassa. Edetään rauhallisesti ja maltilllisesti, mutta naiviuden voisimme lopettaa.
One thought on “Ennen ja jälkeen 080808”
Kommentointi on suljettu.
Nina Suomalainen 
30.8.2008 17:47
Maailmantalouden kasvava kysyntä nostaa raaka-aineiden hintoja, jolloin tuottajahinnat nousevat ja tuottajat siirtävät kasvaneet kustannukset kuluttajahintoihin. Tuottajahintojen nousu vauhdittaa tarvikkeiden kustannuksia ja kuluttajahintojen nousu puolestaan maanpuolustuksen henkilöstömenoja.
Sotilaallinen liittoutuminen lähivuosina on taloudellinen kysymys, jossa maanpuolustusbudjettimme hyötyy hankinnoissa volyymieduista sekä hinta/laatu -suhteesta kehittyneempänä teknologiana.
Suhteemme Venäjään, suurimpaan kauppakumppaniimme ovat vuosikymmeniä olleet erinomaiset ja sotilaallinen liittoutuminen ei perustu uhkakuvaan, vaan mahdollisuuteen kehittää Suomen, Euroopan Unionin ja maailman turvallisuusyhteisöä, jonka toiminnassa Venäjä on aktiivisesti mukana edistämässä demokratian, vapauden, sivistyksen ja rauhan arvoja.
Raskas kalusto, kehittynyt aseteknologia ja suveneerin valtion oikeus voimatoimiin on pelottava uhkakuva, kun poliittisilta päättäjiltä puuttuu oikeudentajua, näkemystä ja sivistystä. Tietämättömyys on súurin uhkamme.
Keskustelussa esiintyneiden talouspakoitteiden vaikutus olisi Euroopan Unionin ja Venäjän talouteen pieni, mutta Suomeen se olisi tuonut uudelleen 1990-luvun laman.