Koplaus kannattaa aina

Posted on Updated on

Koplaus kannattaa aina. Ministeri Väyrysen vedolla on saatu jo monta julkisuuspistettä. Ja totta on, että neuvotteluissa varsinkin itäisen naapurin kanssa on hyvä olla muutama vääntömomentti takataskussa.

Taktisia vetoja kannattaa käyttää. Sen sijaan yleinen kommentointi siitä voidaanko ja halutaanko valtion tuki yhdelle teollisuuden alalle toteuttaa on jäänyt vähäiseksi. Muutamat virkamiehet sitä ovat lepsusti epäillen kommentoineet: näinköhän tuo on mahdollista? Lehdistö on sen sijaan peesannut perässä: jos Väyrynen saa asian vedettyä lävitse, häntä voidaan kohdella sankarina. Siihen asti parempi odottaa ja katsoa. Ovatko toimittajatkin sadetta pitämässä mökeillään ilman toimivia mokkuloita, vai miksi ei mistään muista asiaan liittyvistä osasista saada julkisuuteen analyysiä?

Nyt UM on ministerin mukaan arvioinut, että tuki vientiteollisuudelle voi olla mahdollista, jos vain EU-komissio hyväksyy asian. Kuulemma myös keskustelut komissaari Mandelson kanssa asiasta ovat olleet ’hyvässä hengessä’. Olen tässä EU:n antamassa luvassa vähän epäileväinen, mutta ok, jos näin todella UM:n virkamiehet väittävät että lupa tulee, koska kyse on ’ulkoisen syyn aiheuttamasta häiriöstä maan talouselämälle’, niin voihan ollakin. Seuraava asia onkin, haluaako Suomen valtio tukea maksaa. Summa olisi vuodessa lähteestä riippuen 150 miljoonaa (UM), tai sitten 400 miljoonaa (VM), valtion kassasta. Mutta ei hätää, tähänhän on jo ratkaisu. Kerätään maksu kauttakulusta, siis venäläisistä rekoista.

Olen jo edellisessä blogimerkinnässäni lausunut oman mielipiteeni kauttakulkumaksuista (sinänsä ok) ja mihin ne rahat tulisi käyttää (mm. infran parantamiseen siellä missä kulkua on). Näinhän UMn arviossakin todetaan, maksun tulee olla korvaus transitoliikenteen aiheuttamasta haitasta ympäristölle, liikenteelle, talouselämälle. Mutta olisi melkoinen ohari kaikille itärajan rekkarallin vieressä asuville jos transitosta ja siitä koituvista haitoista kyllä peritään korvaus, mutta rahat katoavat suoraan paperiteollisuuden pohjattomaan kassaan. Tietenkin välillisesti jotkut rekkarallilinjojen vierellä asuvatkin ehkä kokevat hyötyvänsä, kun ainakin paperiteollisuuden työpaikkoja säilyy. Sillä välin tiestö rapautuu entisestään. Vähitellen kauttakulkukin hieman hiljenee, ja sitäsaatavat tulot. Mutta mitä transitorahoilla on saatu? Muutaman vuoden tekohengitystä massiivisille paperifirmoille, jotka joka tapauksessa joutuvat miettimään tulevaisuuden strategiansa uusiksi hyvinkin pian.

Voihan tietty olla, että Venäjä on Suomen taktisesta vedosta pelästynyt ja myöntyykin neuvotteluissa luopumaan osasta puutulleistaan. No, tai ehkä ei. Mutta vääntömomenttia on hyvä ainakin yrittää. Ei se pelaa joka pelkää.