Nina Suomalainen

Kriisistä kriisiin

Posted on 5.6.2008

Öljynhintakriisi, ruokakriisi, ilmastonmuutos. Tässä kolme massiivista haastetta juuri nyt. Kuuntelin eilisen Ylen radio Ykkösen Ykkösaamussa keskustelua tohtori Pekka Visurin kanssa. Ihmeellistä, miten yksi ihminen osaa kansantajuisesti selittää koko maailman tämä hetkisen tilan ja haasteet 20 minuutissa. Siinä tuli USAn aseman kehitys lähivuosina, Kiina nousu ja intressit mm. Afrikassa, Venäjän öljyntuotannon haasteet kun öljy on yhä vaikeimmissa paikoissa, ja paljon muuta. Suomessa tosin puhutaan yhdestä asiasta kerrallaan, ja kuten tiedämme, tällä hetkellä se aihe ei ole mikään edellä mainituista.

Totta puhuen, kyllä Suomessakin keskustellaan öljyn/bensanhinnasta ja ilmastonmuutoksesta, vaikkakin pienemmin kirjaimin. (Itsekin tulee sorruttua siihen paheeseen ettei vaivaudu mistään muusta sanomaan tai kirjoittamaan kuin viikon skandaalista. Soo soo – ei saa jäädä mediamyllytykseen vellomaan.)

Ilmastonmuutoskeskustelu sivuaa läheltä myös viikon aihetta. Siinähän oli alkulaukauksena, Kallin tunnusten lisäksi Vihdin Idepark-keskustelu, jota ei tulisi kaavoittaa puskaan koska yhdyskuntasuunnittelun vuoksi ei tule rakentaa massaostoskeskuksia keskelle ei-mitään. Totta, tässä on pointtia, mutta mutta. Kuinka moni meistä lähtee huonekalu-, lamppu-, polkupyörä- ja suksiostoksille tai minnekään paria kauppakassia enempää tilaa vievää tuotetta ostamaan bussikyydillä? Tai metrolla? Tai bussi-metro-yhdistelmällä – jos paikkaan pääsee autolla? Tiivis yhdyskuntarakenne on ihan jees, mutta jotkut meistä kaipaavat vähän tyhjää tilaa ympärilleen. En millään halua, että tiiviyden nimissä aletaan mennä vain yhteen suuntaan – kaikki asukoot tiukkaan ahdetussa kaupungin keskustassa. No, tätä eivät varmasti ainakaan helsinkiläiset kokoomuslaiset haluakaan, joten toivottavasti emme mekään ole ilmastonmuutoksen pysäyttämisen nimissä menossa sanelupolitiikkaan.

Mitäpä jos öljykriisi tulee hyvään aikaan? Bensan hinta nousee, ajelu vähenee, mutta ennen kaikkea autoteollisuus alkaa vähitellen – hitaasti, mutta joka tapauksessa – tuottaa vähäpäästöisiä ja vähän kuluttavia autoja. Nythän jo Suomen autokauppa on vuoden vaihteen jälkeen mennyt merkittävästi siihen suuntaan. Kuulemma Hummerin tuotantoakin suunnitellaan lopetettavaksi.

Samaan aikaan luemme uutisista, että kilo juustoa tuottaa yhtä paljon päästöjä kuin…. kymmenien kilometrien ajo autolla. Ja tänään syyllistettiin koiran omistajia. Kupillinen koiran kuivaruokaa tuottaa päästöjä yhtä paljon kuin, no, en sitäkään muista, pahalta se kuulosti. Tosin koira on ja pysyy lihan syöjänä, eikä elä tofulla vaikka Heinäluoma siihen vaihtaisikin.

Näitä miettiessä tuntuukin itse asiassa paljon hauskemmalta puhua sen sijaan vaalirahoituskriisistä, eikö? Ilmastonmuutosasia on niitä aiheita, jossa on pakko pitää pää kylmänä. CO2-päästöjä voimme kaikki varmasti vähentää, jopa merkittävästikin, mutta ennen kuin syyllistetään kilpaa toistemme elintapoja yritetään pitää joku suhteellisuuden taju. Maailmassa on valitettavasti muutama muukin joka päästöjä tuottaa. Vaikka alkaisin vegaaniksi, kävelisin kauhtanassa 10km töihin, lukisin iltaisin kynttilän valossa, hankkiutuisin eroon koirasta ja tuntisin kalvavaa syyllisyyttä siitä, että joku hiilidioksidi elämisestäni syntyy, ilmasto ei kylmene montaakaan astetta.

Sen sijaan suunnitelmalliset toimet energian tuotannossa ja kulutuksessa, liikennöinnissä, ja niin, myös yhdyskuntasuunnittelussa ovat tarpeen. Sekä uuden teknologian nopeammassa kehittämisessä ja käyttöönotossa! Tietenkin koko maailman siirtyminen Pentti Linkola-visioon, jossa ihmiskunnasta jää jäljelle pari tuhatta, päästöt varmasti poistuisivat nopeastikin. Mutta kuka haluaisi kääntää kehityksen pyörää taaksepäin.