Poliittista julkisuutta saa rahalla (tai Kotikadusta)
Poliittisen toiminnan ja kampanjoinnin rahoituksen tarvitse välttämättä olla likaista, paheellista, kauhistuttavaa. Poliittinen kampanjointi maksaa, ja maksaa maltaita. Jos tutustuu lehti-ilmoittelun tai julkisten kulkuvälineiden mainonnan hintoihin huomaa, että parikymmentä tonnia ei ole raha eikä mikään jos haluaa että joku huomaa.
Ilmaista julkisuutta politiikkaan on toki olemassa. Sitä saa jos näyttelee Kotikatu-sarjassa, älysi ottaa nuoruuuden uravalinnakseen hiihdon tai painin, oli tarpeeksi kaunis menestyäkseen missikisoissa, tai työskentelee televisiossa. Meidän muiden on joko 1) oltava rikkaita tai hankkia varakas puoliso, 2) otettava paljon lainaa, 3) saatava rahoitusta yrityksiltä, 4) pyrittävä tekemään niin paljon kuin mahdollinen vapaaehtoistyöllä kampanjaporukan toimesta, säästettävä itse palkasta kymppitonni ja kerättävä kaikilta mahdollisilta rahoittajilta mitä vain onnistuu (allekirjoittanut).
Oleellista rahoituksessa olisi se, että se on läpinäkyvää. Meillä Suomessa ei poliittinen rahoitus ole tähän mennessä ollut läpinäkyvää koska se koetaan paheelliseksi. Kukaan ei halua tulla tiedetyksi rahoituksen antajina. Mutta ihan oikeasti: Totta kai rahoittaja, on se sitten firma tai kampanjaan 50 euroa antanut tuttu haluaa että poliitikko vie eteenpäin juuri hänen asioitaan. Myös kampanjassa mukana ollut vapaaehtoinen haluaa että poliitikko edustaa hänen asioitaan. Mikä ihmettä siinä on niin vaikea ymmärtää? Ja mikä siinä on niin paheellista?
Mutta aletaan avoimeksi! Yritys X antaa poliitikko Z:lle kymppitonnin kampanjaan – ja kaikki sen tietävät. Äänestäjät voivat päättää onko se heistä ok vai ei. Ei sen yrityksen äänillä poliitikkoa vielä minnekään valita.
Täällä pohdin vielä sitä, miksi niitä kymppitonneja kampanjointiin tarvitaan, valitettavasti:
http://eurootikko.blogit.kauppalehti.fi/2008/05/16/mustaako-vaalirahasotku-suomen-maineen-2/
One thought on “Poliittista julkisuutta saa rahalla (tai Kotikadusta)”
Kommentointi on suljettu.
Nina Suomalainen 
20.5.2008 09:52
Laitan tähän kommentiksi jo tuon linkin perästä löytyvän tekstini, jossa vastaan kysymykseen: Menevätkö ne vaalirahat kurkusta alas?
Kyllä ne vaalirahat menevät ihan vaalikampanjoihin – joista yleensä maksetaan veroja. Hesarin yksi mainos, kunnollisen kokoinen muttei massiivinen, vaalipäivänä maksaa 6,000 e, josta veroa 1200. Pienempi ehkä 2,000-3,000 arkena. Ja pääseekö yhdellä ilmoituksella läpi? Pienemmät ilmoitukset pääkaupunkiseudun Uutislehti 100 ja Metrossa ovat noin 600 per kerta. Lisäksi paikallislehdet. Montako lehti-ilmoitusta tarvitaan? Sitä voi laskea miten pitkälle kymppitonni riittää.
Nettisivujen tekeminen, en tiedä, mutta ehkä muutama tuhat euroa? Tosin itse osaa tai joku kaveri osaa, niin säästää, mutta vaaleihin vamistautussa on aika monta asiaa johon aikaa tuhraantuu… Päivittäminen? Ei ole ihan ilmaista. Esitteen/flyerin suunittelu, varmaankin useita satoja euroja, ja painatukset vaikkapa Helsinkiin tarvitaan ehkä 30,000 kpl, olisiko 2000-3000e yhteensä?
Kalleinta on julkisten liikennevälineiden mainonta, kampanja ratikassa tai bussin ikkunassa ei taida irrota alle 6,000 euron, ja bussin kyljet ne vasta kallita on, yli kymppitonni. Entäpä rintanapit ja muu krääsä.
Sitten ihmetellään kun eduskuntaan pääsee julkkiksia – joiden naama on lehdissä ihan ilmaiseksi joka päivä – sillä monet haluavat äänestää henkilöä jonka ‘tuntevat’, vaikkakin Kotikatu-sarjasta, painimatolta tai Miss Suomi-kisoista. Tai sitten varakkaita – joilla on varaa itse laittaa mainontaan 40,000e.
Halvemmallakin toki pääsee, mutta se edellyttää paljon vapaaehtoispanosta. Ja siltikin kadulla voi äänestäjä kysyä: joo sun mielipiteet kuulostaa ihan hyvältä, mutta oletsä jo JOKU?