Ulkoministeri on lähtenyt, eläköön ulkoministeri

Posted on

Suomella on uusi ulkoministeri – tai viimeistään perjantaina jolloin Tasavallan Presidentti hänet nimittää. Alexander Stubb on henkilö, joka osaa hypätä liikkuvaan junaan eikä jää tavaamaan aakkosia. Hänellä on tietoa, taitoa, kokemusta, dynaamisuutta ja kansainvälisessä politiikassa tarvittavaa sosiaalista osaamista. Onneksi olkoon Alex, tai Stubari niin kuin jotkut häntä kutsuvat! Lempinimiä taitaa tosin olla muitakin.

Ilkka Kanervan lähtö oli surullista, sillä hän hoiti ministeriytensä superhienosti ja häneen oltiin tyytyväisiä niin oman virkamiehistön keskuudessa että ulkomailla. Oma mielipiteeni kuuluisista tekstiviesteistä on, että itse viestittely ja ihmissuhteet kaikissa eri muodoissaan ovat ihmiset oma asia. Jos vanhempi mieshenkilö ja nuorempi nainen vapaasta tahdostaan harrastavat jännittävää flirttiä, mikäs siinä! Arvoliberaaliuuteen, joka on oma maailmankatsomukseni, ei kuulu muiden elämän moralisointi, tiukkapipoisuus ja arvointi siitä, onko joku asia soveliasta tai ei.

Ongelmana oli se, kannattaako ministerin viestitellä tuohon tyyliin naisten kanssa jotka todennäköisesi hakeutuvat julkisuuteen. Silloin poliitikko altistaa itsensä, virkansa ja puolueensa skandaalille. Tässä kohdassa arvostelukyvyn tulisi tulla mukaan kuvioon.

Päinvastoin kuin jotkut tasa-arvokiihkoilijat ovat vouhkanneet, skandaalilla ei ole mitään tekemistä tasa-arvo kysymysten tai vaihtoehtoisesti seksismin kanssa. Ei niin mitään. Meillä haluataan kuitenkin iloisesti sekoittaa käsitteet. Seksismi, tasa-arvo, häirintä, flirttailu, tekstiviestittely, kohublondit, nettideittailu – kaikki vaan samaan laariin ja tuomiolle!

Ja päinvastoin kuin Iltasanomat on halunnut kuvitella, skandaali ei ole jakanut Kokoomusta mies- ja naisleireihin. En kuulu hyvä veli-verkostoon enkä ajattele että pojat-on-poikia ja saavat tehdä mitä vaan, mutta minusta jonkinasteista kohtuuttomuutta on ollut ilmassa.

Mutta tämän päivän mediamaailma on vauhkompi kuin koskaan nettikeskusteluineen, iltapäivälehtineen ja juorujournalismineen. Varsinkin nettikeskustelujen mestauskirveiden viuhumista seuratessa tekee heti kättelyssä olla koskaan sanomatta tai tekemättä julkisesti yhtään mitään. Siksi poliitikkokin joutuu tunnustamaan realiteetit ja elämään sen mukaan.