Sarkozy ja Euroopan muu bling bling-väki
Ranskan presidentti Nicolas Sarkozyn suosio on vuoden kestäneen presidenttiyden jälkeen pohjalukemissa. Ranskan matkallani totesin lehtikioskien viikkolehdissä kansiuutisen olleen se, minne ihmeeseen Sarkozyn suosio on hävinnyt ja miksi. Vastauksia lienee monia, mutta muutamina talouden tila ja värikäs ja monen mielestä mediaa kalasteleva yksityiselämä.
Ranskalaistunut aluperältään sveitsiläinen tuttuni oli näreissään siitä, että pienet ja keskisuuret yritykset eivät ole mitenkään hyötyneet oikeistolaisen presidentin valtakaudesta. Päivastoin, hänen mielestään monet yhden henkilön yritykset eivät voi kasvaa, koska tuloksesta menee suhteellisesti yhä suurempi osa verotukseen. Kun ihmettelin miten oikeistolainen hallinto ei ollut ajanut yrittäjien asiaa, hän väitti Sarkozyn olevan ennen kaikkea suuryritysten asialla. Presidentillinen superrikkaiden bling bling-kulttuuri jyrää, siitä todistuksena myös supermallivaimo. Näin puhutaan.
Minulle raportoitiin kuitenkin että itse hallitus ja varsinkin pääministeri on vielä suosittu. Pääministeri on kuulemma mitä kyvykkäin henkilö, jonka julkisuusprofiili on kuitenkin matala. Hän on tarkoituksella presidentin valitsema kyvykäs ‘byrokraatti’ joka hoitaa asiat muttei vie mediahuomiota.
Ranskan TVssä oli eilen iltana mielenkiintoinen parin tunnin ohjelma, asiantuntijakeskusteluineen Euroopan kuningashuoneista ja varsinkin niiden rahoituksista. Laadukasta ja viihdyttävää ohjelmaa dokumentaaripätkineen näinkin kevyeltä kuulostavasta aiheesta voidaan tuottaa. Pääsin ohjelmaan vasta Englannin, Espanjan ja Monacon kohdalla.
Monacoa käsiteltiin mafiarahoituksen pesänä, jossa edesmennyt Rainier rakensi epämääräisine bisneskontakteineen koko ruhtinaskunnan sellaiseksi kuin se tänään on, massiiviseksi rahoituksen sijoittamiskohteeksi. Prinsessa Carolinen edellisen aviomiehen jopa todettiin olleen sekaantunut mafiarahoitukseen, mutta hänen kuolemansa veneonnettomuudessa ilmeisesti lopetti tutkimuksen ja myös lähemmän tarkastelun vainajan asioista.
Alankomaisen kunigattaren sanottiin olevan mitä varakkain, lähinnä siksi että hän on sijoittanut oikeaan aikaan varojaan Euroopan suurteollisuuteen. Mielenkiintoista, ja miten vähän normalisti tulee ajatelleeksi näiden keveiden seurapiiriuutisten taustalla olevia talouskytkentöjä. Poliittista vaikutusvaltaahan heillä ei virallisesti enää juuri ole. Tosin Espanjan kuninkaan rooli maansa pelastajana 80-luvun vallankaappauksessa on kai yleisesti tunnustettu.
Nina Suomalainen 