Attac ja uusliberalismin kritiikki
Attacin Mikko Sauli kirjoitti HS:n Sunnuntaidebatissa Nokian ja Stora Enson tehtaiden toimintojen alasajosta vanhoissa EU-maissa ja miten tämä hänen mielestään ilmentää uusliberalismin nousua ja demokratian tappiota. Kommentoin juttua HS:n Jälkipelissä lyhyesti, mutta lehdessä julkaistiin vain emeritusprofessorin Martti Tiurin ja erään toisen kirjoittajan kommentti. Kirjoitin seuraavaa:
Tehdastyöpaikkojen katoaminen on surullista etenkin heille, joilta työpaikka menee alta. Mutta milloin Attacin kaltaiset järjestöt iloitsevat siitä, että työpaikat ovat siirtyneet alikehittyneisiin maihin ja luovat siellä vaurastumista? Tässä kohtaa on helppo langeta seuraavaan populismin kuoppaan ja syyttää yrityksiä liian pienistä palkoista uusissa kohteissaan. On selvää, että Nokian Clujin tehtaalla Romaniassa palkat ovat vain osa siitä mitä Suomessa. Tai Stora Enson paperitehdas Latinalaisessa Amerikassa tai Kiinassa maksaa pienempiä palkkoja ja työpäivät saattavat olla pitempiä kuin Suomessa. Nämä ovat kuitenkin se kilpailuetu, jolla köyhät maat kuten Romania voivat saada investointeja, kehittää talouttaan ja nostaa kansalaistensa elintasoa.
Sauli pohtii kansalaisvaikuttamista kännyköiden ostoboikotin kautta. Boikotoidaanko tuolloin romanialaista työntekoa? Onko boikotin motiivina omien länsimaisten etuisuuksiemme säilyttäminen vai menestyvän teollisuusyrityksen rankaiseminen jo periaatteen vuoksi kapitalismissa pärjäämisestä? Attac voisi tunnustaa suoraan, että se viis veisaa muiden maiden köyhän väen vaurastumisesta ja kerää mieluummin irtopinnoja populistisella filosofoinnillaan demokratian rappiosta.
Nina Suomalainen 