Ken on heistä kaikken kaunein
Sosialidemokraateille halutaan johtaja, joka ei ole liian vanha, mutta ei aivan nuori, voi olla mies mutta mieluiten nainen. Kyselyn mukaan ei sisällöllisellä osaamisella eikä johtamiskyvyillä ole niin väliä, tärkeintä on esiintymiskyky.
Puheenlahjat tuntuvat äänestäjäperspektiivistä lähes tärkeimmältä ominaisuudelta politiikolle. Jos jyrätään televisioväittelyssä, ei auta vaikka henkilön tuntevat tietävät hänen olevan mitä fiksuin, tehokkain ja aikaansaavin. Rivipoliitikolle ontuvat esiintymislahjat sallitaan, mutta silloin on oltava muita avuja, kuten kauneus, naistenlehtien kansikuvatausta tai kansallissankarin historia urheilijana.
Toisaalta, viimeaikaiset pääministerimme ovat olleet melkoisen vaikutusvaltaisia miehiä, mutta harva kai voi väittää heidän olleen sujuvasanaisia. Esiintymiskykyisiä ehkä? Muistelen muinoin kuunneelleen ulkomailta käsin lyhytaaltoradiosta entisen pääministeri Lipposen kyselytunteja sunnuntaisin. Mitä piinaa! Radion kautta miltei kuuli Lipposen raskaan hengityksen mikrofoniin hitaasti putoilevien sanojen välillä. Toisaalta ohjelma oli hyvä rentoutumistausta sunnuntaiaskareille, vähän kun olisi aaltojen loisketta kuunnellut – eikä suomalaisen huippupoliitikon lehdistögrillausta.
Onko meillä oikea kuva siitä, miten poliitikassa pystyy vaikuttamaan? Jos näyttää hyvältä televisiossa ja on supliikkimies (nainen) onko samalla myös vaikutusvaltainen omassa puolueessaan ja saa asioita eteenpäin? Ei tietenkään, välttämättä. Matti Vanhanenkaan ei ehkä ole kaikista sujuvasanaisin, muttei hänen voi väittää olevan aivan vaikutusvallaton poliitikkokaan.
Mutta politiikka onkin mielikuvalaji. Todellisuudesta on vaikea saada selvyyttä, siksi myös – ja varsinkin – mielikuvilla on merkitystä.
Nina Suomalainen 