Nina Suomalainen

Tytöttelyä ja pojittelua

Posted on 31.1.2008 Updated on 31.1.2008

Naiset: milloin itse pojittelemme miehiä tai yleistämme miehiä sukupuolen perusteella? Onko käytöksemme joskus sukupuolista vähättelyä, häirintää, tai vain huumoria?

Täälläkö ne pojat jo istuu? (kokouksessa) Ukkokööri päättämässä (kuten Ben Z kertoi naisten luonnehtineen mieskokousta, miltä kuulostaa siis akkalauma?). Testosteroni jyllää! (Miehisestä porukasta, mutta saisiko naisporukasta sanoa että siinä hormonit päättävät?)

Tai milloin taputamme työpaikan miestä kädelle, olalle. (Naiselle ei samaa saa tietenkään tehdä, sehän on kähmintää.) Tai korjaamme työpaikan miehen solmiota (vrt. presidentti Halonen ja Bush; olisiko miespresidentti voinut tehdä saman naispresidentille?)

Tai muistellaanpa kuinka usein me naiset käymme keskenämme vaikkapa ruokatunnilla naisporukassa keskusteluja tunnetuista miehistä, joissa näitä TODELLA esineellistetään? (Itse muistan useita keskusteluja, jopa kirkon porukassa.) Humoristisesti tosin, mutta suvaitsisimmeko tosiaan naisista puhuttavan avomesti samalla tavoin?

Tai: Mennään tyttöjen kanssa oluelle. (Itse voimme tytötellä itseämme, mutta mies ei niin saa sanoa.)

Naiset: lopettakaa kaksinaismoralismi ja tiukkapipoisuus!

Lähes kaikki joskus nuorina työelämässä olleet naiset tietävät, että epäasiallista kommenttia miesten taholta silloin tällöin tulee (nuorille naisille ja vähän vanhemmillekin), vartalon kaaria arvelevia katseita, ja seksistisiä kommentteja. Ja joskus ehkä häirintääkin. Siihen puuttumiseen pitää kannustaa sekä naisia että miehiä. Seksuaalinen häirintä työpaikalla, sekä kollegoihin että etenkin alaisiin kohdistuvana on väärin ja rangaistavaa. Mutta, ei ihan kaikesta pidä loukkaantua tai vetää heti vääriä johtopäätöksiä. Naisillekin vähän jäitä hattuun.