Uhkana haastava keskustelu?
Kirjoitin edellisen blogimerkintäni kommenteissa suomalaisten suorapuheisuudesta, jolla joskus on mielenkiintoisia seuraamuksia varsinkin ulkomaalaisten kanssa asioitaessa. Nythän voimme todeta että puolustusministeri Jyri Häkämies on ainakin suorapuheinen! Tässä tapauksessa seuraamukset ovat olleet lähinnä herkkähipiäisessä kotimaamme ulkopolitiikan keskustelupiirissä, eikä ulkomaailmassa kukaan olisi puheessa mitään erikoista kai huomannutkaan ellei herkkähipiäiset tarkkailijamme olisi nostaneet asiasta äläkkää.
Monet Häkämiestä kritisoineet ovat joutuneet myöntämään (pitkin hampain), että no hyvä on, ulkopolitiikastakin saa ja voi (ehkä ) keskustella. Heti seuraavassa lauseessa ollaankin sitten vaadittu, että jos on ihan pakko keskustella, pitää katsoa tarkkaan missä ulkopolitiikasta oikein keskustellaan. Eikä siitä varsinkaan saa keskustella – God forbid – ulkomailla! (totesi Kimmo Kiljunen radiossa) Ja jos keskustellaankin niin on tiukasti pidättäydyttävä ’konsensuksessa’! (totesi myös Kimmo Kiljunen radiossa) Takaisin ruotuun siitä mars!
Kertokaa jos olen ymmärtänyt jotain väärin, mutta ymmärtääkseni, ensinnäkin, hallitus on valmistelemassa syksyn aikana uutta ulko- ja turvallisuuspoliittista selontekoa. Toiseksi, tämä selonteko on pohja ulko- ja turvallisuuspolitiikalle heti tuon uuden selonteon hyväksymisestä eteenpäin. Kolmanneksi, kun selontekoa tehdään, siinä tarkastellaan ajankohtaisia (ja jopa tulevia!) ulkopolitiikan haasteita (ja jopa uhkia?). Neljänneksi, haasteet (ja jopa uhat! vaikka niitähän meillä ei tietenkään ole) voivat olla hieman (tai paljon?) erilaisia kuin mitä niiden todettiin olevan neljä vuotta sitten edellistä selontekoa tehtäessä. Viidenneksi, jotta selonteko, ja siis tuleva ulko- ja turvallisuuspolitiikka, on Suomen kansalle mitenkään relevantti eikä vain turvallisuuspoliittista löpinää, siinä tulisi määritellä miten Suomi valmistautuu, ennakoi, suunnittelee, resursoi ja toimeenpanee erilaiset toimenpiteet noiden haasteiden (tai uhkien? no ei vaineskaan) kohtaamiseksi ja voittamiseksi. Kuudenneksi, selontekoa on tekemässä uusi hallitus, joka on (huom!) eri kuin edellinen hallitus, ja saattaa siksi jopa olla analyysissään ja ratkaisuissaan eri linjalla (hui!) edellisen hallituksen kanssa.
Eli, jos koskaan, juuri nyt on oikean keskustelun paikka. Ja keskustelun jossa voi, saa ja jopa pitää olla montaa mieltä, jotta löydetään eri näkemyksiä tutkimalla oikeat ratkaisut.
*******
Aivan eri aihe onkin sitten se, mikä on haaste, mikä uhka, ja onko meillä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa molempia, vai vain haasteita. Ja haetaanko haasteet läheltä ja uhat kaukaa, vai?
********
Lehdissä on koukutettu ihmisiä Facebookiin, viimeksi Nyt-liitteessä. Jotkus ovat kuulemma niin koukussa siihen, että tsekkaavat kännykästään (kuulemma kännykkään saa linkin) monta kertaa tunnissa mitä kunkin kaverit tekevät, mikä on heidän ’statuksensa’ (uimahallissa, töissä, nukkumassa, jne) ja mitä uutta kivaa on tullut ’ilmoitustaululle’.
Tunnustan, minäkin olen siellä. Mutta vain kun kutsuttiin! Liityin siis, yllättävää kyllä, Kokoomuksen verkostoon. Mutta en todellakaan ole ’hooked’ missään määrin. Aika pöllöä itse asiassa kun ajattelee että ihmiset jäävät koukkuun siihen että seuraavat mitä MUUT tekevät, ja oma tekeminen onkin sitten sivuseikkaa.
Tein sivustolla jo ’poliittisen kompassin’ itsestäni ja mielipiteistäni. Sijoituin kompassissa kylläkin ihan oikein selvästi liberaalin puolelle (kauas konservatismista), mutta myös hivenen oikeistoa ja vasemmistoa erottavan linjan vasemmalle puolelle. Huh huh! Luulen tosin, että kompassi ja sen kriteerit ovat amerikkalaisten laatimia, koska pari melko oikealla normaalisti olevaa nuorta puoluekumppaniani yltivät vain nipin napin oikeisto-vasemmistolinjan oikealle puolelle. Amerikkalaisten mielestähän pohjoismainen hyvinvointivaltiokin on täyttä sosialismia.
Yritän seuraavina päivinä keskittyä myös työn tekemiseen, enkä vain warewoolf- tai vampyyriryhmien keskinäiseen kommunikaatioon Facebookissa. Kaikkea ne amerikkalaiset keksii. Mulla ainakin vielä on elämä.
One thought on “Uhkana haastava keskustelu?”
Kommentointi on suljettu.
Nina Suomalainen 
26.10.2007 18:42
Häkämiehen puhe ei ollut kovin hyvä esimerkki puheesta, joka olisi vakavaa keskustelua itse asiasta. Lähinnähän sen tyyli oli erittäin valitettava ja myöskin vahingollinen monessa mielessä.
Kuinka esimerkiksi USA:n sijoittajat suhtautuvat nyt Suomeen, jonka uhat ovat Venäjä, Venäjä ja Venäjä? Miettivätkö, että sijoittajan salkussa uhka sen jälkeen voisi olla Suomi, Suomi ja Suomi?
Itse asia on tietysti juuri kuten Häkämies yritti viestiä, mutta huonolla viestinnällä on kova hinta. Ei auta, vaikka olisi oikeassa, jollei sano sanottavaansa oikein. Onhan sekin keskustelua, mutta ranskalainen tai joku muu keskustelun ammattilainen voisi pitää sitä typeryytenä.