Nina Suomalainen

Tunnusta väriä kadulla

Posted on 19.12.2006 Updated on 19.12.2006

Vaaleihin on kolme kuukautta. Minä ja verkostoni olemme tehneet kohdistettuja katukampanjointitapahtumia. Viime lauantaina olimme glögikanisterin ja Kokoomuksen teltan kanssa Helsingin keskustassa. Väkeä riitti eikä joulustressistä ollut tietoakaan! 

Katukampanjointi on alkulämmittelyn jälkeen itse asiassa todella hauskaa. Missä muualla on mahdollisuus huudella tuntemattomia ohikulkijoita glögille tai kahville ja alkaa keskustella ventovieraiden kanssa politiikasta tai maailman menosta? Suomalaiselle perusluonteelle kampanjointi onkin kasvattavaa. 

Tosin saa tottua vaihtelevaan palautteeseen. Joku ilmoittaa ystävällisesti olevansa nyt juuri kiireinen eikä ehdi tulla glögille, toinen kulkee ohi ilmeettömästi mutta ottaa annetun esitteen, kolmas taas ilmoittaa heti ’väärä puolue!’.  Moni tulee kuitenkin uteliaana katsomaan mitä teltalla tarjotaan ja jää juttelemaan. 

Eräs tukiryhmäni jäsen raportoi, ettei pukeutumisesta voi päätellä onko ohikulkija kokoomusmyönteinen. Itse olen huomannut ihmisryhmän, joka kyllä kysyy mitä mieltä olen asiasta X, mutta ehdin tuskin avata suuni kun minulle kerrotaan miten asia oikeasti on. Tämä on kannaltani erinomaista, sillä omaa ääntään jaksaa kuunnella rajoitetun ajan ja sitä paitsi saan tilaisuuden oppia uusia näkökantoja.

On myös ihmisiä, jotka oikeasti etsivät ehdokasta ja nimenomaan haluavat kuulla mielipiteeni Natosta, ydinvoimasta tai perintöverosta. Sekä niitä, jotka ilmoittavat etteivät koskaan äänestä ja että kaikki poliitikot, kuten nyt minä joka satun seisomaan matkansa varrella ovat joka tapauksessa rikollisia. 

Oma lukunsa ovat laitapuolen kulkijat, jotka tulevat mielellään kahville. Jotkut ovatkin mukavia heppuja. Toiset taas esittävät sosiaalidemokratian perinteisen käyttäytymismallin ja valittavat kovaan ääneen huonosta tarjoilusta kun edes makkaraa ei ole kuten demareilla, mutta rohmuavat toisella kädellä lisää keksiä. 

On myös ohikulkijoita, joille poliittisen värin tunnustaminen on punainen, tai tässä tapauksessa sininen vaate. He tuntuvat saavan raivarin jo nähdessään ruiskukan. Pari viikkoa sitten Kolmella sepällä ohitseni kulki tyttöystävänsä kanssa rei’itetyn sukupolven edustaja mustissaan ja annoin hänelle esitteeni. Nuori mies oli astunut muutaman askeleen kun hän huomasi esitteessä jotain epämiellyttävää. Hän heitti sen maahan ja hyppi pari kertaa esitteen päällä. Minua nauratti ja teki mieleni juosta perään kysymään johtuiko pojan mielipaha puolueesta vai ylipäänsä monipuoluejärjestelmästä. 

Viime viikonloppuna eräs julkisuudessa tunnettu filosofipappi yhytti sattumalta juuri telttamme edessä tuttujaan, jotka kehottivat häntä maistamaan glögiä. Pappi kieltäytyi ja sanoi, ettei koskaan tee kahta asiaa; hän ei käy Siwassa eikä juo Kokoomuksen tarjoamaa glögiä. Minua sieppasi tämä väärä todistus ja lykkäsin papin käteen flyerini. Kysyin häneltä voisiko hän kenties harkita juovansa Kirkon Ulkomaanavun työntekijän palkalla ostettua glögiä, ja jos voisi, sitä olisi nyt tarjolla. 

Pappimme ei vastannut, mutta otti esitteeni, taittoi sen ja pisti taskuunsa. Voihan olla, että hän nurkan takana heitti sen maahan ja hyppi pari kertaa sen päällä. 

18.12.2006