Nina Suomalainen

Sinkkujohtajuus

Posted on 10.12.2006 Updated on 2.1.2007

Asevelvollisuus ja erityisesti RUK:han ovat miesten mielestä yleispäteviä johtajakouluja. Nyt lehdissä sanotaan, että äitiys valmentaa johtajuuteen vieläkin paremmin. Olemmeko menossa aikaan, jossa ydinperhe – yksi tai useampia lapsia ja puoliso – automaattisesti pätevöittää naisia, myös työelämässä? Onko naisten oltava äitejä, jotta heidät otetaan vakavasti urallaan, kun miehillehän riittää se armeija? 

Sinkkuus pätevöittää työelämän johtotehtäviin vähintään yhtä paljon kuin armeija ja äitiys. Ei pelkkä perheellisten muistama iloinen ja huoleton nuoruusaika sinkkuna, vaan oman elämän suunnitteleminen ja eläminen pysyvästi yhden hengen taloudessa, elämäntapasinkkuus. 

Sinkku suunnittelee ja tekee elämänsä suuret päätökset yksin. Hän kantaa yksin vastuun päätöksistään koskien työtä, asuinpaikkaa, asunnonhankintaa, lainoja, kaikkia muitakin hankintoja ja lomia. Hänellä ei ole taloudellista turvaa puolisossa ja sinkun pöytään ei viime kädessä tuo leipää kukaan muu kuin hän itse. Sinkku oppii strategista ja talouden suunnittelua, käytännön päätöksentekoa ja tehtävien oma-aloitteista toimeenpanoa. Hän joutuu joskus ottamaan päätöksissään henkilökohtaisia riskejä, mutta kantaa vastuun yksin. 

Sinkku kehittää sosiaalisia taitojaan ystävien ja sukulaisten kanssa, esimerkiksi konsultoidessaan heitä päätöksenteossa. Sinkku oppii miten ostetaan asunto, huolletaan auto, porataan reiät seiniin, teetetään remontti, kilpailutetaan sähkö ja pankkilaina, laitetaan lasagnea, pestään villapyykki, leikataan koiran kynnet, tilataan sähkömies ja monia muita taitoja, kun kahden hengen taloudessa tehtävät voidaan jakaa. Sinkku on moniosaaja. 

Sinkun taloudelliset menot ovat usein jopa kaksi kertaa suuremmat kuin parisuhteessa asuvan, sillä hän vastaa yhden hengen palkallaan koko talouden kuluista. Hän ei voi puolittaa maksuja, jotka koskevat TV-lupaa, internet-liittymää, autoa, kahvinkeitintä, astianpesukonetta tai päivän lehteä vaikka käyttäjiä on kahden – tai useamman – sijasta yksi. Tämä opettaa taloudellista suunnittelua sekä kannustaa työntekoon ja vaurastumiseen. 

Jos äiti johtaa työssä alaisiaan samoin keinoin kuin lapsiaan tai puolisoaan – ehkä vanhempien joskus kehumin keinoin kuten lahjonta, kiristys, uhkailu –  sinkku oppii jakamaan työtehtäviä ystävien, perheensä ja sukulaistensa kanssa ja joskus jopa saamaan muut tekemään asioita puolestaan. Mutta koska sinkulla ei ole hierarkkista määräyssuhdetta yhteistyökumppaneihinsa, hän oppii käyttämään rakentavampia johtamis- tai yhteistyökeinoja.  

Ylipäänsä sinkku oppii yhteistyö- ja neuvottelutaitoja ,jotka ovat erinomaisia niin tiimityöskentelyssä ja johtamisessakin. Sinkku oppii erottamaan tosiystävät ja hyvän päivän tutut, sekä loppujen lopuksi myös petturit ja hyväksikäyttäjät. Hänestä tulee erinomainen ihmistuntija. Sinkkuudesta taitojaan ammentanut johtaja ei anna työpaikan eikä kenenkään muunkaan höynäyttää itseään, vaan hän pitää puolensa.  

Vai olisiko kuitenkin niin, että johtamiseen valmentautuu ja pätevöityy työkokemuksen ja henkilökohtaisten vahvuuksien perusteella, oli sitten reservinupseeri, äiti tai sinkku?

10.12.2006