Sähköistyneet sähkömarkkinat
Suomen sähkömarkkinoilla kiehuu. Fortum päätti, että nyt riittää köyhäily ja korotti sähkön hintoja 10 prosentilla ja Espoossa 15 prosentilla. Ehkä Fortumissa ajateltiin, että viime aikoina on tullut epäilyttävän huonoa tulosta ja asiakkailta on kiireesti rahastettava. Tosin useat pienemmät ja alueelliset sähköyhtiöt näkivät ison serkun vanavedessä mahdollisuutensa tulleen ja ilmoittivat myös hintojen nostoista, tosin pienemmistä ja ensi vuonna (joka on kuukauden päästä).
Koko sähkösektorin keskustelua tuntuvat hallitsevan pienemmät ja suuremmat epäolennaisuudet ja valkoiset valheet. Pekkarinen kehotti jälleen kuluttajia kilpailuttamaan sähkölaskunsa jos ovat hintaan tyytymättömiä. Ministerillä ei selvästi itsellä ole ollut tarvetta tätä tehdä. Jos olisi, hän olisi huomannut, että kilpailuttaa voi vain sähkön osuuden eli vähän yli puolet sähkölaskusta, ei sähkösiirtoa ja että saavutettu etu on ehkä kympin pari kuussa. Tiedän kokemuksesta, tosin sinkulle kuten minä tuo yli 100e vuodessa on jo hyvä säästö. Se on kuitenkin vain pieni osa vuoden sähkölaskustani, jonka kaikista sähkönsäästöoperaatioistani huolimatta ja sähkölämmityksestä johtuen ei voi sanoa olevan pieni.
Muut sähköyhtiöt, vaikkakin pyrkivät peesaamaan Fortumia jättäen sille kuitenkin sen pahan pojan maineen, puhuivat vain 8-11 prosentin nostosta kuten Vantaan Energia. Uusille asiakkailleen se vielä jokin aika sitten hehkutti, ettei huolta hintojen noususta. Siis ennen hintatakuun loppua ensi toukokuun viimeisenä päivänä, johon on noin puoli vuotta. Käytännössä tämä tarkoittaa myös sitä, että kuluttajat kuten minä joutuvat halvempaa sähköä etsiessään vertailemaan hintoja vähintään kerran vuodessa, koska halvin ei välttämättä ole halvin enää vuoden päästä.
Fortum lupasi Espoon kaupungille EOnin ostaessaan, ettei se tule korottamaan hintoja. Kaupasta oli kulunut muutama kuukausi ja Fortum nosti hintoja espoolaisten osalta 15 prosentilla. Hyväuskoisuudesta sakotetaan.
Ministeri uhkasi valtion oman sähköyhtiön perustamisella jos ei hinnat laske. Mitä yksi valtionyhtiö voisi vaikuttaa koko Suomen sähkömarkkinoiden hintaan? Sillä tulisi olla erittäin merkittävät sähkönlähteet toimittaakseen halpaa sähköä tarpeeksi, jotta merkittävä osa kuluttajista voisi siirtyä halvan sähkön asiakkaiksi ja pakottaa nykyiset yhtiöt hinnan alennuksiin. Vai miten yhtälön oli tarkoitus toimia? (Jollei taustalla oikeasti ollut kuudennen ydinvoimalan perustamista pohjustanut ovela esitys.)
Kun viime viikolla hintojen nostoa perusteltiin ’nousseilla markkinahinnoilla ja hintaodotuksilla pohjoismaisessa sähköpörssissä’, tämän viikon alussa Fortum perui hintojen noston kertoen syynä olevan ’viime päivien sähkön tukkuhinnan lasku’. Tukkuhinnan kehityksen suunnan muutos ilmeisesti tapahtui todella marraskuun loppupuolella. Toisaalta tämä asettaa merkittävän kysymyksen siitä, mikä oikein on sähkönsaannin varmuus ja hinnan vakaus Suomessa. Voiko, tai saako hinta heilahdella merkittäväsi yhdestä kuukaudesta toiseen?
Koko sähkönhintaepisodista voi vetää pari johtopäätöstä. Suomen energiamarkkinoilla ei ole aitoa kilpailua, vaan muutama tuottaja määrää tahdin. Sen lisäksi sähkön suhteen huoltovarmuutemme alkaa olla romukopassa. Suomi tuntuu olevan on täysin länsinaapurien jokien vesitilanteen ja niiden oman kulutuksen, pohjoisen talvipakkasten (’taas talvi yllätti!’), sekä itänaapurin tuotantokapasiteetin, sen insinöörien rokulipäivien ja tosiasiassa myös Venäjän poliittisen vakauden armoilla. Tästä tulisi vetää oikeita johtopäätöksiä ja ryhtyä toimiin, eikä ladella toisillemme valkoisia valheita ja epäolennaisuuksia, jopa aivan ministeritasolla.
29.11.2006
Nina Suomalainen 