Yritä edes!
Yrittämisen on kannatettava. Yrittänyttä ei laiteta. Yrittäjä kantaa riskin. Yritä edes! Mikä siinä on, että yrittämisen välttämättömyyden ymmärtäminen on Suomessa niin vaikeaa? Demareita ja vasemmistolaisia äänestävä neljännes väestöstä kuvittelee yhä menestyvään talouteen riittävän sen, että duunari paiskii kahdeksasta puoli neljään ilman kummempia suunnitelmia ja joku kasvoton entiteetti ’johtaa’ laitosta – toisin sanoen heidän mielestään vetää lonkkaa.
Itselläni on suuri kunnioitus yrittäjiä kohtaan. Heillä on ideoita, keinoja toteuttaa tavoitteensa, pyrkyä ja vauhtia. Itse harkitsin ja tutkin pari vuotta sitten mahdollisuuksiani aloittaa oman konsulttifirmani pyörittäminen toiminimenä. Ensimmäisellä naisyrittäjäkurssilla toitotettiin kerta kerran jälkeen hyvän bisnessuunnitelman teon merkitystä. Yritystä ei kannata edes perustaa ellei ole miettinyt tarkkaan onko idea hyvä, onko asiakkaita, mistä kunnon pesämuna, ja riittääkö tuotto edes pakollisiin menoihin tai veroihin.
Heti tehtiin myös selväksi se, että omasta palkasta ei aluksi kannata edes haaveilla. Mutta onhan sitä starttirahaa saatavilla? Todella – starttiraha on 650 euroa kuukaudelta. Sillä rahalla asuntovelallinen helsinkiläinen sinkku maksaa tuskin asumistaan. Yritystoiminnan aloittajan on ensimmäisestä päivästä saatava business kunnolla käyntiin ja tulovirtaa sisään, otettava hurjasti lainaa ensimmäisiin kuukausien kuluihin tai pistettävä omaisuuttaan likoon kulujen kattamiseksi. Toisaalta, ehkä systeemin etu on se, että motivaatio työntekoon ja ideointiin kummasti nousee. Tämä koskee varsinkin myös työttömänä ennen yrittäjän uraa ollutta, sillä työttömyyskorvaus lakkaa juoksemasta heti yrityksen perustamisen jälkeen.
Koska oma yrittäjän urani ei totuuden valjettua ja sen sulattelun jälkeen vielä päässyt alkamaan minulla ei ole omakohtaista kokemusta siitä, mitkä ovat erityisesti yrittäjiä koskettavat tai raivostuttavat politiikan Top Ten kysymykset. Olen yrittänyt tehdä kyselytutkimusta asiasta.
Hyvä ystäväni on yrittäjä ja häneltä kysyessä saan heti massiivisen ryöpyn asioita mitkä hänen mielestään mättävät yhteiskunnassamme, lainsäädännössä, päätöksenteossa, ja ties missä, juuri hänen näkökulmastaan. Lisäksi hän ei voi millään ymmärtää politiikan teon hitautta ja sitä, miksi asioita ei voida heti korjata kuntoon. Yritän selittää, että politiikan teossa ei valitettavasti (ja onneksi) ole, ainakaan meillä Suomessa käytössä diktatuuria tai suoraviivaisia omistajapolitiikan keinoja.
Kerron hänelle myös sen realiteetin, ettei politiikka todellakaan ole parhaiden toimenpiteiden ja testattujen ja tuloksellisten keinojen loogista yhteensovittamista. Poliittinen päätöksenteko on sen sijaan kuin korttipyramidin rakentamista kymmenen eri ihmisen toimesta. Yksi suunnittelee ensin minne pyramidi rakennetaan, mitä kortteja käytetään, kenellä on vakain käsi ja kuka lähetetään heti ostamaan pizzaa. Toinen taas ei halua leikkiä mukana vaan katsoo mieluummin telkkaria, kolmas ja neljäs lisäilevät kortteja huterasti pinoon, viidennellä särkee selkää joten hän siirtyy sohvalle kun kuudes ja seitsemäs lähtevät pizzan ostoon. Loput kolme nahistelevat ja valittavat millä oikeudella ensimmäinen yrittää määräillä kaikkia muita. Kuka näistä on se yrittäjä?
21.11.2006
6 thoughts on “Yritä edes!”
Kommentointi on suljettu.
Nina Suomalainen 
22.11.2006 23:26
Mitä tarkoitat suoraviivaisella omistajapolitiikalla? Sitäkö, että omistajat itseasiassa saisivat päättää, mitä omaisuudellaan tekevät? Jos tarkoitat tätä, niin mitä ihmeen hyvää siinä on?
22.11.2006 23:27
Siis, mitä hyvää on siinä, että meillä ei ole suoraviivaista omistajapolitiikkaa?
24.11.2006 01:00
Suoraviivainen omistajapolitiikka on tietenkin yrityksessä hyvä. Sen sijaan valtiossamme ei ole suoraviivaista omistajapolitiikkaa, niin että joku – yksi tai muutama henkilö – omistaa Suomen ja johtaa sitä visioidensa mukaan. Toisaalta voi ehkä sanoa että Suomellakin on omistajia, sen kansalaiset. Mutta näiden suorittama omistajapolitiikka on kaukana suoraviivaisesta. Se on juuri mitä tuossa kieli poskella kuvailinkin eli vastaa demokratian perusolemusta: vetoa, työntöä, sivuliirtoa, pakkia. Ja joskus ehkä hidasta etenemistä tai jopa sprinttejä eteen päin.
24.11.2006 09:08
Ok, ymmärsin sinut väärin.
12.1.2007 01:11
Ei aina ole pakko perustaa omaa yritystä ja ottaa sen käynnistämiseen valtavaa velkaa. On olemassa parempikin vaihtoehto.
Yrityksen voi myös ostaa valmiina, asiakkineen ja työntekijöineen päivineen. Puolenmiljoonan euron liikevaihtoa tahkovan yrityksen parilla työntekijällä ja hyvällä kannattavuusprosentilla saa vaivaisella 100 000 eurolla! Ei tarvitse murehtia ´kuoleman laaksoa´, ei tarvitse vaivata päätään aseman vakiinnuttamisella kuluttajien sydämessä. Kaikki on valmiina. Sen kun vain ryhtyy yrittämään.
Näin yksinkertaisiakin vaihtoehtoja on olemassa, mutta eihän niistä missään kerrota, koulunpenkillä varsinkaan.
18.1.2007 01:05
Siis Suomessa yrittäminen on helppoa. Hyviä ideoita vain ei ole. Ei hyviä tuotteita. Sisällöntuottajia sen sijaan on yllin kyllin. Ja heillä firmoja. Mikä ihmeen juttu on firman ostaminen? Tietysti ratkaisu jollekin, mutta useimmiten halutaan se oma juttu. Suomessa ei työnteko yrittäjänä tai työläisenä yksinkertaisesti ole kovin kannattavaa. Se on kummallinen noidankehä joka monesti on saanut pienen pääni ylikuumenemaan. Suomessa ei ole asiakkaita, ei halua kasvaa, ei halua panostaa itseensä. Ja kaikki tuntemattomat ovat varkaita viemässä rahat, mutta kaikki mikä on päätynyt lehteen on täysin rehellistä. Iso bisnes Suomessa on hyvä bisnes. Maailmalla on kyllä ryysyistä rikkauksiin tarinoita, joissa pelkästään hyvällä idealla on tehty miljoonia. Suomesta en sellaista tiedä.