Nina Suomalainen

Kovaa peliä Bangladeshissa

Posted on 15.11.2006 Updated on 15.11.2006

Olen ollut yli viikon työmatkalla Bangladeshissa. Matkalla olen saanut tutustua eteläaasialaisen demokratian erityisyyksiin. Olen kolmen tavallisen kenttämatkapäivän jälkeen olen istunut kolme päivää jumissa pohjoisen Rangpurin pikkukaupungissa guest housessa. Lakkoilu, epämääräiset tiesulut ja autojen kivitykset pistivät isäntäjärjestöni päättämään, että meidän ei ole turvallista autoilla maaseudulla eikä paljon muuallakaan.  

Bangladesh on maailman kolmanneksi suurin muslimivaltio ja sen väitetään olevan ainoa oikea demokraattinen muslimivaltio. No, ainakin vallasta taistelee kaksi pääpuoluetta, joista molempia johtaa vahva nainen. Äkkinäinen voisi tästä luulla kyseessä olevan todellinen tasa-arvon mallimaa. Tosiasiassa molemmat naiset ovat saaneet vallan miehen kautta ja suvun perintönä, ja vaikka heilläkin varmasti on jotain sananvaltaa, puolueissa asioista päättää myös ’neuvonantajien’ joukko.

Äskettäin pääministerin paikalta eronnut Khaleda Zia on entisen presidentin, kenraali Zian leski. Zia itse oli toisen vahvan puolueen perustaja, mutta hänet murhattiin armeijan kapinallisten toimesta 1981.  Tämän hetkistä mielenosoitusliikehdintää yllyttävä Sheikh Hasina (nimestään huolimatta nainen) taas on vuonna 1971 itsenäistyneen Bangladeshin ensimmäisen pääministerin ja perustajan tytär. Tämä Sheikh Mujibur Rahman (Mujib) murhattiin vuonna 1975 lähes koko perheensä kanssa, myös armeijan toimesta.  

Viime vuosina poliittiset murhat eivät ole enää olleet tavanomaisin vallanvaihdoksen keino Bangladeshissakaan, mutta puolueiden vallankäytön ja jopa vaalikampanjoinnin muodoksi ovat sen sijaan tulleet lakot, saarrot ja väkivaltaiset mielenosoitukset. Tällä kertaakin on poltettu autoja, junavaunuja ja busseja, ja ihmisiä on pääkaupungissa saanut surmansa. Kansainvälinen ICG (International Crisi Group) kirjoittaa, että mellakat ovat täysin tietoinen keino jolla puolueet pelaavat itselleen julkisuutta ja päättäväistä ja edustuksellista imagoa.  

Mellakat ovat keskittyneet pääkaupunkiin, 10-miljoonaiseen Dhakaan ja sen eristämiseen. Itse en kokenut varsinaista turvallisuusuhkaa, vaan suurin ongelma oli maalta pääkaupunkiin pääsy, kun autoilu oli teiden motittajien silmätikkuna. Kaduilla liikkui kuitenkin massoittain rikshoja ja kymmenittäin ambulansseja. En usko, että maaseudulla oli yllättäen paljon sairauskohtauksia tai mellakoissa loukkaantuneita. Ambulansseja käytetään silloin kuin muita keinoja päästä pitempiä matkoja ei ole, sillä ne päästetään tiesulkujen läpi.   Muutaman päivän odottamisen jälkeen sain lopulta viiden tunnin kyydin ambulanssissa pääkaupunkiin kun muita kulkuvälineitä ei ollut tarjolla. Kyyti olikin melkoista menoa, tietenkin ilman turvavöitä, vasemman puolisessa liikenteessä, rikshoja, mopoja ja pyöräilijöitä väistellen. Onneksi autossa oli torvi, ja niin, se sireeni. 15.11.2006