Teflonpintainen poliitikko
Toinen päivä kansanedustajaehdokkaana on takana. Kampanjani valmistelu on ollut käynnissä jo useampia kuukausia, joten sitä ei ole nyt yhtäkkiä polkaistu käyntiin. Olen muun muassa huomannut, ettei hyvistä ideoista ole puutetta – niitä löytyy kasvavasta kampanjaverkostostani ja niitä putkahtaa omaan mieleenikin tämän tästä. Parhaita aivoituksien syntymispaikkoja näyttävät olevan HKL:n bussit ja Paloheinän peltojen vierestä kulkevat lenkkipolut. Haasteena on vain muistaa täydellinen idea vielä kotona tietokoneen ääressä….
Hyvistä kampanjaideoista on kuitenkin seulottava ne, jotka auttavat ehdokasta – tosiaan, siis minua – parhaiten saamaan sanomansa perille. Erinomaisellekin viestille on löydettävä oikea kanava jotta se saavuttaa kuulijansa, muuten se jää helmeksi aivosolujen kätköön.
Tulevan poliitikon lienee syytä myös unohtaa turha itsekriittisyys. Itse olen varsinkin nuorempana ollut äärimmäisen kriittinen, varmasti muita mutta myös itseäni kohtaan. Musiikkiharrastukseni on tuottanut suunnattomasti hienoja elämyksiä, mutta myös turhautumista ja stressiä, sillä vuosien klassisen musiikin huiluopintojen jälkeen minun oli lähes mahdotonta oppia soittamaan minkäänlaista sooloa improvisoiden saksofonilla, vaikka big band-kappaleissa vetelin nuoteista sujuvasti vaikka mitä. Mutta improvisoimaan joutuessani ahdistuin aina siitä, että nyt taas varmaan kaikki huomasivat että soitin aivan vääriä ääniä, ja voi, olen niin huono! No, onneksi bändin pojat opettivat, että blues-skaalalla voi bluffata jonkin verran silloin kuin siirryttiin kevyempään musiikkiin.
Poliitikon on tunnettava asiat, mutta oma persoona on joka tapauksessa pistettävä likoon. Bluffata voi tietysti joskus, mutta pitemmän päälle se ei taida lyödä leiville. Tärkeintä on kai se poliitikon oma, persoonallinen ja ainutlaatuinen tapa lähestyä asioita ja vankka usko omaan asiaansa ja kykyihinsä. Siihen tyyliin, että en ehkä ole täydellisin kaikessa, mutta joissain asioissa hyvä ja joissain erinomainen! Ja ne asiat joissa olen huono voidaankin sitten jättääkin vähemmälle huomiolle…. Teflonpintainen poliitikko lienee se onnellisin poliitikko!
6.10.2006
Nina Suomalainen 