Harrastetaan vain hieman anarkiaa
Tuntuu, että viime viikonlopun anarkistien tempausta vastaan kohdistetuihin poliisitoimiin olisi kaikilla oltava selvä kanta, puolesta vai vastaan? Oletko anarkistien/mielenosoittajien vai poliisin puolella, valitse puolesi!
Jos asia pitää ilmaista näin yksinkertaisesti, alun perin olin ehkä poliisien ’puolella’. Miksikö? Monestakin syystä. Näin saman päivän rauhallisen yli tuhannen ihmisen mielenosoituksen kuten myös Falun Gongin erittäin rauhallisen mielenilmauksen. Vaihtoehtoja rautapatukoiden ja pesäpallomailojen ottamiselle mukaan ja hupun naamalle vetämiselle siis on, enkä voi hyväksyä riehumista ja paikkojen hajottamista mielenosoitukseksi. En, vaikka Hesarin yleisönosastokirjoittajan mielestä ei olisi niin vakavaa jos ’muutamia ikkunoita rikotaan’. En halua demokratiaa, jossa paikkojen rikkominen on pätevä ja normaali vaikuttamiskeino, sillä jos tänään rikotaan muutama ikkuna ja sprayataan pari autoa, mitä tehdään huomenna kun tehostetaan tämän demokratian välineen käyttöä? Sitä paitsi tuhottu omaisuus on aina jonkun omaa, yksityisen, minun tai sinun kaupungin tai yrityksen. No, ehkä anarkistit ovatkin juuri ylipäänsä tuota yksityistä omistusta vastaan.
Ennakkoon annetut varoitukset anarkistien tempauksesta antoivat aihetta olettaa merkittävämpääkin sekasortoa, eikä tarvinnut kuin lukea päivän lehti jossa yksityiskohtaisesti kerrottiin anarkistien sloganeista. Sanotaan, että poliisin toimet olivat ylimitoitetut. Mutta kuka haluaa lähteä pysäyttämään mahdollista mellakkaa jo lähtökohtaisesti liian pienillä voimilla? Jos uhka koetaan olevan olemassa, siihen tietenkin reagoidaan ennemmin yli kuin ali ettei jäädä altavastaajiksi. Monin tavoin sympatiseerasin poliisin kanssa.
Nyt olen kuitenkin hieman pettynyt. Suomen kuvalehti kirjoittaa poliisista, joka pisti lehtimiehetkin putkaan eikä muutenkaan tuntunut suhtautuvan kovinkaan ymmärtäväisesti paikalle sattuneisiin sivullisiin. Sitä paitsi, on selvitettävä pikaisesti mitä tapahtuu niiden henkilöiden tiedoille jotka eivät ole syytteessä mistään. Poliisille ei saa jäädä epämääräistä rekisteriä ja kuvagalleriaa henkilöistä, jotka eivät ole tehneet mitään rikosta. Vuosi tietojen säilyttämiselle on pitkä aika. Yksityisyyden suoja on siis taattava, eikä luoda epämääräisiä kansalaisrekistereitä. Poliisin on ymmärrettävä, että rapatessa ei saisi roiskua, ei demokratiassa. SK:n valokuvaajalle poliisi oli ihmetellyt mitä laatulehden edustaja teki sellaisessa paikassa. Mitähän luulisi? Eivätkö poliisit ole saaneet peruskurssia demokratian peruspilareista? Niihinhän kuuluu paitsi vapailla vaaleilla valittu eduskunta, ja pari muuta laitosta, myös itsenäinen lehdistö, joka raportoi asioista kansalle. Kivoista ja ikävistäkin. Suosittelen poliisille vierailua Valko-Venäjälle tai Pohjois-Koreaan, näissä maissa ei lehdistön tarvitse vaivautua paikalle, ja vaikka vaivautuisivatkin, kirjoittelu on ennalta arvattavan kaavan mukaista. Ja kyllä poliisin tehtäviin lähtökohtaisesti kuuluu maltti, vaikkei se varmasti kaikissa tilanteissa ole niin helppo pitää, ihmisiähän hekin ovat. En väitä, että nyt poliisi olisi sinänsä ylireagoinut, mutta pidätyksissä ja muussa jälkitoiminnassa näyttää jotenkin siltä, että poliisi niputti kaikki haaviinsa joutuneet anarkisteiksi ja paikkojen hajottajiksi. Se on tyhmää poliisin oman maineen, julkisuuskuvan ja toimintamahdollisuuksienkin kannalta.
Minä haluan että pääkaupungissa vallitsee perusjärjestys ja turvallisuus, ja sitä poliisit voivat minulle ja muille turvata ja mieluummin niin, että kapasiteettia on tarpeeksi paikalla. Mutta ne voimat jotka eivät epäjärjestystä ole luomassa on jätettävä rauhaan ja niiden on annettava tehdä demokratiaan tarkoitetut tehtävänsä.
16.9.2006
Nina Suomalainen 