Suomalaiset, Euroopan erilaiset

Posted on

Ulkomailla matkustellessani olen monesti kohdannut saman kuvion. Juuri tapaamani ulkomaalainen, kuullessaan että olen Suomesta huudahtaa: Ah Finland! I once met (knew) a Finn whose name was Pekka (tai Matti tai Juhani…)! Do you know him?He was weird though…  Yleensä ilmenee, että olen peräti toinen suomalainen jonka kyseinen henkilö on tavannut, sen ensimmäisen jo tehtyä lähtemättömän vaikutuksen omaperäisyydellään. Perään kuulen myös tarinoita siitä mitä merkittävää tämä Pekka (Matti, Juhani) on tehnyt saadakseen itselleen omaperäisen – tai oudon – maineen. Monesti Pekan seikkailut liittyvät alkoholiin, joskus vain omituiseen ja eurooppalaisittain erilaiseen käyttäytymiseen. 

Ulkomaalaiset alkavat usein myös innokkaasti kertomaan niistä muutamista suomalaisista asioista, joista he ovat kuulleet tai heillä on kokemusta. Ja myönnettäköön, kokemuksista kuullessa tulee itsellekin tunne, että me suomalaiset todella olemme perin outo kansa. Eräs ulkomaalainen ystäväni tuli Suomeen vain ja ainoastaan mennäkseen filmiryhmänsä kanssa Ouluun kuvaamaan ilmakitaran maailmanmestaruuskilpailuja. Oulun kokemuksille veti vertoja vain saman ryhmän seikkailut helsinkiläisessä Königin kellarissa, jonne heidän oli pakko päästä paikan maineen houkuttelemana. Porukka oli ilmiselvästi kovin innostunut Suomessa kohtaamistaan kummallisista asioista, joihin ei mitenkään kuitenkaan liittynyt gourmet-ruoka, taidekokemukset tai monumentit, eikä muutkaan matkailun edistämiskeskuksen viralliset vetonaulat. 

Toiset ulkomaalaiset taas kertovat minulle auliisti kun ovat lukeneet Suomen koskevan eurooppalaisen uutisen. Tiedänkö missä ne vaimonkantokisat pidetään? Ja olenhan nähnyt sen Jim Jarmuschin filmin jossa kuvataan helsinkiläistä yöelämää, ja varsinkin niitä ympäripäissään olevia miehiä? Ja Kaurismäen filmit ne vasta outoja ovatkin – ovatko kaikki suomalaiset kuten filmien päähenkilöt? Eräs hyvä skottilainen miespuolinen ystäväni muistaa aina kehua suomalaisia naisia. Tarinan ei kuitenkaan kannata antaa imarrella itseään liikaa. Ystäväni muistelee nimittäin aina lämpimästi kohtaamistaan nuoren kauniin suomalaisneidon kanssa yön myöhäisinä tunteina helsinkiläisessä baarissa. Tarinan mukaan kyseinen neito ensin lähestyi ystävääni, sen jälkeen oksensi lattialle heidän väliinsä, pistäytyi huuhtelemassa suunsa ja jatkoi flirttailua siitä mihin oli jääty. Skottiin tämä teki lähtemättömän vaikutuksen. 

Suomalaisten kummallisen maineen aiheuttajina ovatkin usein ylenmääräinen alkoholin kittaaminen ja siitä kehittynyt Euroopan paras viinapää. Mainetta tuo myös saunominen, mukaan lukien oheistoiminnat kuten avantouinti, oksilla itseään piiskaaminen (vihtominen) tai lumessa kieriminen, sekä vähäpuheisuus. Nämä yhdistettynä kieleen, josta kukaan manner-Euroopassa ei ymmärrä sanaakaan, korkeateknologiaan ja matkapuhelimiin, ja omituiseen suomalaiseen taiteeseen mukaan lukien lukuisat hevibändit ovat nostaneet suomalaiset Euroopan erikoisimpien kansojen kastiin. 

Lordin Euroviisuvoitto on jälleen osoitus Euroopalle, että me suomalaiset todella olemme jotenkin outoja. Jopa niin outoja, että olemme hauskoja ja kiinnostavia, ainakin jonkin aikaa. Onko tämä outous sitten osoitus siitä että olemme myös erityisen innovatiivisia ja siksi menestyksekäs kansakunta? No, siitä en tiedä, mutta taatusti meidät huomataan ja muistetaan. Ensi ulkomaanmatkallani kuulen takuulla taas tutun tervehdyksen: So you are from Finland! You have those monsters! Is that a typical Finnish band? 

30.5.2006 

4 thoughts on “Suomalaiset, Euroopan erilaiset

    ruso said:
    30.5.2006 11:30

    Itse olen aina ihmetellyt Suomi-kuvan vaalijoita eli niitä, jotka pelkäävät kuvan tahriintuvan milloin mistäkin (Lordi viimeisenä esimerkkinä kunnes kävi kuin kävi)

    JOKO

    mitään kuvaa ei ole (mikä ihmeen Suomi; tää maahan on kuin hyttysen pieru saharassa)

    TAI

    sitten se on hyväntahtoinen juuri Ninan kuvaamalla tavalla.

    Koskaan en ole kokenut, että Suomi olisi herättänyt minkäänlaisia kielteisiä tuntemuksia. Vilpitöntä uteliaisuutta kohtaa sitäkin enemmän.

    Mirjami said:
    31.5.2006 17:05

    Nimenomaan, Ruso. Suomalaisena on helppoa ja hauskaa olla ulkomailla: Helppoa, koska harvalla on mitään negatiivista sanottavaa mikäli edes tietävät missä Suomi on, ja hauskaa, koska jos ulkomaan elävillä jokin kuva Suomesta on, se on juuri sellainen hullunhauska kuin Nina kuvaili. Olen iloinen suomalaisten erilaisuudesta Euroopassa juuri tämän hassuuden takia. Suomikuvaa ja sen ’tahrautumista’ on turha ottaa liian vakavasti, koska se on alunperinkin aika olematon kun lähdetään kyselemään muiden, isompien maiden asukeilta.
    Toisaalta suomalaiset tunnetaan usein myös asiallisuudestaan ja hyvästä asenteestaan työelämässä, mistä sopii myös olla tyytyväinen. Ainakin täällä Briteissä työhaastatteluissa nousee yleensä puheenaiheeksi suomalaisten kunnioitettavan hiljainen puurtaminen ja ammattitaitoisuus. Tiedä sitten pitäneekö aina paikkansa, mutta aina se mainitaan. Vapaalle vaihtaneista suomalaisista on sitten ihan muita juttuja kerrottavana.
    Lordi on mielestäni erityisen hyvä esimerkki tästä suomalaisten hauskasta outoudesta: asialliset hommat hoidetaan hirviöinä ja muuten ollaan ihan taviksia!
    Joskus toki joutuu ymmälleen Suomikuvan suhteen: Japanissa minulle selitettiin jatkuvasti, kuinka hyvät ja monipuoliset maitotuotteet Suomessa ilmeisesti on. Tokihan piimä ja viili hyvältä maistuvat, mutta kuinka ihmeessä ne japanilaiset sen tiesivät??

    afrodisiax said:
    11.6.2006 17:00

    No kylla te suomalaiset olette ihaan outoja:) Mutta onneksi me, virolaiset, olemme viellakin outompia:D

    Tämähän on se suomalais-ukrilainen paradoksi tässä indogermaanisessä Euroopassa:)

    Nina responded:
    12.6.2006 12:33

    Niin, mutta kyllä teillä virolaisilla taitaa olla vähän mannermaisempi meno, olette sentään Euroopan mantereen puolella! Eikös se näy jo niissä kaikissa suomalaisissa joita siellä Tallinnassa ramppaa…. 😉

    Niin siis tarinani ydin oli juuri siinä että se meidän Suomikuva kyllä muotoutuu kaikkien meidän suomalaisten antamista vaikutelmista, ja nuo Lordit ja tangokuningaskilpailut ovat se kuriositeetti siinä päällä. Esimerkiksi Helsingillä on kyllä Euroopassa asian tasalla olevan nuorison parissa oikein viileä – cool – maine, juuri siksi kai että meno ei ole perinteisen keskieurooppalaista.

    Siltikään ei ole sitä mieltä että suomalainen ruoka -siis se mitä ravintoloissa valitettavasti usein saa – on mitään gourmet’ta, ei todellakaan! Se raaka-aineiden puhtaus ei paljoa paina jos kaikesta tehdän mautonta einestä, tai matkitaan eurooppalaisia ruokalajea, vaikkakin huonosti. Toisaalta taas suomalainen kotiruoka on usein TOSI hyvää. Tämä muuten pätee monessa muussakin maassa – esim Balkanilla voi ravontoloiden matkittu ’eurooppalainen’ ruoka olla todella mitäänsanomatonta, mutta oman maan ruoka on todella maistuvaa.

    Eli, ollaan Euroopassa omana itsenämme ja käännetään omituisuudetkin vahvuudeksi. Ei kaikki meikäläinen ole hienoa innovaatiota, mutta jos me uskomme siihen mitä me olemme ja teemme, saattaa joku muukin tehdä niin!

    Ja parhaimmat terveiset eteläiselle naapurikansalle sinne Itämeren yli!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s