Ulkopolitiikka
Muistellaanpa, vaikkapa Fennovoima-päätöksiä 2014
Samaan aikaan kun Fennovoiman hanke on nyt vihdoin pistetty jäihin (vai vieläkö sitä pohditaan), voimme myös hieman muistella miten vuonna 2014 toimittiin ja miksei silloin asiassa voitu tehdä käännöstä.
Kuten muistetaan, tuolloin Venäjä oli jo vallannut Krimin ja liittänyt sen itseensä, samoin itä-Ukrainassa oli aloitettu taistelut ilman maatunnuksia liikkuvien separatistien toimesta, joiden kaikki josta asiaa yhtä tunsivat tiesivät liikkuvan sujuvasti itärajan ylitse.
Se, että nyt sanotaan että ”jälkikäteen on helppo olla viisas” on asian selittämistä parhain päin ja sen hetkisen tiedon unohtamista. 2014 ja 2015 oli jo tietoa Venäjän toimista. Se tieto vain haluttiin jättää huomioimatta koska se olisi tarkoittanut ikävien johtopäätösten tekemistä.
Politiikassa on osattava myös tehdä johtopäätöksiä muuttuneissa tilanteissa. Tuolloin tilanne oli jo täysin muuttunut, ikävästi tähän suuntaan missä nyt ollaan.
Kirjoitin 2014 ja 2015 muun muassa tässä linkkeinä olevat kirjoitukset.
https://ninasuomalainen.fi/2014/09/17/esitetty-ydinvoimalalogiikka-ei-ei-voi-ymmartaa/
https://ninasuomalainen.fi/2014/03/04/lyhyesti-fennovoimasta-uusi-paatos/
Minä, ulkopolitiikka ja kansainvälinen kriisinhallinta
Minulla on yli 22 vuoden työkokemus kansainvälisestä toiminnasta. Moni saattaa eduskuntavaalikampanjoissa kertoa omasta kansainvälisyydestään vaikkapa vapaaehtoisena kansalaisjärjestöissä tai ystävyysseuroissa. Se onkin hienoa. Mitä enemmän meillä on kiinnostusta kansainvälisyyteen ja toimijoita, sitä enemmän saamme aikaan.
Minä olen toiminut 1993 lähtien asiantuntijana järjestöissä kuten YK, Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö Etyj, Kaakkois-Euroopan vakaussopimus, Euroopan komissio ja parlamentti. Olen asunut Varsovassa, Sarajevossa, Riikassa, Haagissa ja Brysselissä. Olen tehnyt lyhytaikaisempia työvierailuja Ruandaan, Sierra Leoneen, Palestiinaan, Nepaliin, Bangladeshiin, Haitiin. Olen valvonut vaaleja Venäjällä, Valko-Venäjällä, Azerbaidzanissa, Makedoniassa, Albaniassa, Serbiassa. Vuonna 2000 Putinin tullessa valituksi ensimmäistä kertaa presidentiksi olin mukana Moskovassa vaalitarkkailuoperaatioissa. Olen vieraillut myöhemminkin Etyjin asioissa Venäjällä, kuten juuri New Yorkin 9/11 iskujen tapahtuessa, jolloin satuimme olemaan Moskovassa ulkoministeriössä. Olen käynyt Tsetseniassa kaksi kertaa. Venäjä-kysymyksistä minulla on paljon osaamista ja kokemusta.
Palestiinassa olin mukana tiimissä, joka teki YK:n kehitysohjelman toiminnan arviota Elisabeth Rehnin johdolla. Ruandassa vedin YK:n ihmisoikeusohjelmaa arvioivaa tiimiä. Viimeisimmin johdin kakkospäällikkönä lähes kolmen vuoden ajan Etyjin operaatiota Bosnia-Hertsegovinassa, asemapaikkanani Sarajevo, mistä palasin maaliskuussa.
Kehityspolitiikan saralla toimin 2007-11 hallituksen nimittämänä Suomen Kehityspoliittisen toimikunnan puheenjohtajana. Suomessa asuessani olen toiminut Kirkon Ulkomaanavussa naisten oikeuksien ja ruokaturvan edistämisessä Afrikassa, Aasiassa ja Lähi-idässä. Olin myös arvioimassa KUA:n kolera-hanketta Haitissa.
Suomen osallistumista kansainväliseen kriisinhallintaan tarvitaan oli kyse sitten Ukrainasta tai vaikkapa Afganistanista. Ihan kaikkeen emme voi tietenkään osallistua. Mutta vastuuta kansainvälisestä ihmisoikeuksien ja vakauden kehityksestä on Suomenkin kannettava. Suomen on oltava mukana myös EU:n toiminnassa ja sen yhteisen ulkopolitiikan suunnittelussa, päätöksenteossa ja toteutuksessa. EU:n yhteinen ulkopolitiikka on oleellista vaikkapa Balkanilla näiden maiden laajentumispyrkimyksissä. Venäjä-politiikkaa tehdään EU:ssa yhdessäa, mutta Suomella on siinä oma erityinen panoksensa, ja intressinsä.
Ulkopoliitiikka, kansainvälinen kriisinhallinta ja ihmisoikeuksien edistäminen ovat ydinosaamistani. Olen tehnyt niitä koko työurani ja olen niissä hyvä. Toivon pääseväni eduskuntaan, jotta osaamiseni saadaan vielä paremmin valjastettua Suomen, eduskunnnan ja suomalaisten käyttöön.
- ← Edellinen
- 1
- 2
- 3
- …
- 8
- Seuraava →
Nina Suomalainen 