Blogit

Keinot tavoitteen mukaan, eikä päinvastoin (ruuhkamaksuissa ja muuallakin)

Posted on

Vihdoin joku kysyy sen oikean kysymyksen. YTV eli pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta pyytää selvittämään mihin ruuhkamaksuilla pyritään jos niitä ollaan suunnittelemassa.

http://www.ytv.fi/FIN/tietoa_ytv/tiedotteet/liikenne/lo_09_09_25_a.htm

Tämä on ollut oma vastaukseni silloin kun ollaan kysytty mielipidettä ruuhkamaksuista. En niitä periaatteessa ole kannattanut. Kaikessa päätöksenteossa pitäisi kysyä: mikä on tavoite? Miten siihen päästään?

On siis todettava selvästi mikä on ongelma ja miten ehdotettu ruuhkamaksu poistaa tai vähentää ongelmaa. Nyt liian usein argumentointi on kuten eräällä vasemmistopuolen varavaltuutetulla taannoin: ”Autoilu keskustassa pitää kieltää, no siksi koska kuka keskustassa tarvitsee autoa, ei kukaan, ilmankin voi hyvin sinne päästä!!” Kielletään, koska se nyt vaan on hyvä idea jostain syystä.

Tavoitteeksi on usein mainittu ruuhkien vähentäminen. Missä ruuhkia halutaan vähentää, Helsingin keskustassa? Ovatko oikeasti keskustan ruuhkat niin pahoja kuin väitetään? Minusta eivät.

Pointti yksi, kun valitetaan bussikaistoijen tukkeutumista, ne tukkeutuvat ihan vaan jo busseista ja liikennevalojen huonosta ajastamisesta busseille, yksityisautot kaistoja melko vähän jumittavat. Tätä olen todennut kulkiessani silloin tällöin busseilla keskustaan aamuisin.Bussilla mentäessä työmatkani kotoa töihin kestää jopa 50min – tunti. Helsingin sisällä! Mitä järkeä!?

Pointti kaksi, keskustan alittava autotunneli veisi suuren osan läpikulkuautoilusta, busseista, rekoista, huoltoliikenteestä, idästä länteen tai päinvastoin kulkevista maan alle,  autoista, jotka nyt joutuvat keskustan katujen läpi halkomaan. Monissa maailman metropoleissa ollaan siirretty osa liikenteestä maan alle, se on investointi joka kannattaa.

Pointti kolme, mikä vaikutus keskusta-autoilun maksullisuudesta olisi Helsingin niemelle muualta tuleville, töihin, ostoksille. Ihanko oikein luullaan, että keskustan ulkopuolelta tullaan ostoksille sitten busseilla tai junalla? Ei, vaan nämä ihmiset pysyvät poissa keskustasta. On niitä, joilla työnantaja tulee maksamaan mahdollisesti ruuhkamaksut työmatkoista ja joihin maksu ei vaikuta, paitsi että heillä on enemmän tilaa ajaa keskustassa. Ja sitten on niitä tavallisia ihmisiä, joille kukaan sitä ei maksa, jotka joutuvat mukautumaan maksuihin ihan itse. Kuulostaa reilulta?

Tavoite voi myös olla hiilidioksidipäästöjen vähentäminen. Silloin ruuhkamaksu keskustaan ei ole mikään ratkaisu vaan liikenne, joka menee kehiä myöten itään ja länteen. Mutta jos heille lätkäistään maksu, ei tapahdu muuta kuin että työmatkoihin laitetaan lisäkulu. Tällä hetkellä ei ole mitään kilpailykykyistä keinoa liikkua työmatkoilla pokittaisväylillä. Jokeri I on, mutta se on hidas ja menee vain yhtä reittiä. Jokeri II kenties tulee, mutta se tuo vain yhden rajatun linjan lisää, ja on kuitenkin harva työmatkakulkija, jonka työmatka on juuri linjan varrella.

Viime valtuuston kokouksessa Arto Bryggare teki hyvä ponsiesityksen. Sähköautoille vapaa pysäköinti keskustassa. Sitä kannattivat kokoomuslaiset, demarit ja muutama vihreäkin taisi olla mukana. Vihreistä suuri osa kuitenkin oli sitä vastaan. Heille ei taida ilmastopäästäkysymys olla se pääasia, vaan ennemminkintuon suuren pahan mörön, autoilun, poistaminen heidän urbaanivihreästä näköpiiristään, oli autoilu sitten CO2 päästötöntä tai päästöllistä. Silloin tuntuukin, että he yrittävät sovittaa poliittisesti korrektin tavoitteen ajamaansa keinoon, eikä päinvastoin.

Valtuustojorinoita

Posted on

En muistanutkaan, että kuntapolitiikassa seurataan aikaansaamista puheiden lukumäärällä. Näin oli todettava päivän Hesarista.  Itse olin kaiketi jossain keskivaiheilla tuolla saralla, kun en saanut itseästäni lehteen tuppisuu- mutten myöskään äänekkäin-mainintaa. Kuten kaikki tiedämme, lukumäärä harvoin vastaa paljon mitään, mutta ehkä juttu oli taas muistutus monelle meistä, että politiikassa ’näin on jos siltä näyttää’. Eli että, joku nyt oikeasti luulevat, ettö Yrjö Hakanen (skp)  ja Kati Peltola (vas) ovat Helsingin valtuuston aikaansaavimmat ja vaikutusvaltaisimmat henkilöt!

Tai no ei kai…. Ahkeria he varmasti ovat, sitä ei käy kiistäminen.

Valtuuston ’äänekkäin’ kevään aikana oli Yrjö Hakanen (skp). Kiitos hänen, me 85 valtuutettua, monen monta virkamiestä, monta lehtimiestä, vahtimestarit (ed.mainitut palkallisella ajalla) ja koko poppoo istutaan valtuustossa joka kokouskerta kuudesta vähintään yhteentoista illalla tai puoleen yöhön, kuuntelemassa Hakasen 6 minuutin yksinpuhelua joka ikisestä aiheesta. Ja usein äänestetään, muutosehdotuksesta, jota parhaimmillaan pari valtuutettua kannattaa. Ei minulla Hakasta henkilönä mitään vastaan ole, itse asiassa mukava mies. Minuakin pyytää omiin politiikan keskusteluiltoihinsa keskustelijaksi. (Todennäköisesti juuri siksi pahaksi kokoomusblondiksi, joita sitten vaihtoehtoattakkilaiset voivat höykyttää….)

Ai niin, klo 23 jälkeen jatkuvasta kokouksesta saamme korotetut kokouspalkkiot. Eli klo 22:50 kannattaa vielä kiireesti pyytää puheenvuoro oli aihe mikä hyvänsä – sillä kun nettoaa! Siis koko 85:n valtuutetun konkkaronkka.

Oikeastaan minua ei kokouksessa myöhään istuminen haittaa, varsinkin kun siellä voi kuuntelemisen ohessa hoitaa monta muuta asiaa, kun puoluetoverit ja kaikki muutkin ovat kaikki paikalla.  Ja puheita kuullessa oppii koko ajan uuttaa aiheista, joita ei vielä tunne. Välillä tuntuu vaan vähän turhalta, että jaaha, tässä me kaikki kuunnellaan puhetta, josta puhujaa katsomalla tietää etukäteen tasan tarkkaan mikä on sisältö, ja äänestetään asiasta, josta tiedetään etukäteen, että tulos on 81-4 tai jotain siihen suuntaan.

Valtuuston puheet pidetäänkin yleensä ihan vaan poliittisen retoriikan vuoksi. Päätösten voimasuhteet eivät niistä muutu. Voidaan vähän näpäytellä muita poliittisia ryhmiä, ehkä jopa yksittäisiä henkilöitä tai jopa hallitusta. Se onkin nykyään suosittua. Demarit käyvät valtakunnan politiikkaa kuntatasollakin. Ja vasemmistoliittohan vasta niin tekee!

Käyttämällä puheenvuoron pääsee myös valtuuston suoraan nettilähetykseen. Äänestäjät näkevät – hei katsokaa mä puhun! Puheilla osoitetaan: katsokaa ja kuulkaa, minulla on mielipide – olen siis poliitikko! Puheita voi pitää paikaltaan, jolloin raja on 2 minuuttia. Tai mennä eteen pönttöön, jolloin voi puhua 6 minuuttia. Tämä on suosittua pikkupuolueiden joukossa. Silloin saa olla edessö ja pistää kaikki kuuntelemaan. Tai ainakin odottamaan 6 minuuttia kerrallaan.

Toinen ääripää, Jussi Halla-aho – jonka tekemisiä enkä kirjoituksia muutoin viitsi kommentoida, koska…. en vaan jaksa – ei Hesarin mukaan ole käyttänyt yhtään puheenvuoroa. Itsensä mukaan hänelle ”…ei ole annettu työrauhaa.” No, ei hänen paikkansa siellä valtuustossa nyt niin rauhattomalta näytä, kun istuu siinä seuraavassa rivissä takaoikealla. Ei siellä häntä kukaan hätistele. Minä en ainakaan tunnusta. Halla-ahoa kenties pelottavat ne pahat vihreät, mutta niihinkin hänellä on usean rivin ja metrin väli. Rohkeasti vain puhumaan! Vai onko niin, että Halla-ahon mielikuvitus, tiedot – tai kenties kiinnostus? – ehtyy kun puhutaan mistään muusta kuin pahoista ulkomaalaisista?

Poissaoloja kertyy valtuustosta niille, joilla on joko tähdellistä tai muuten vain parempaa tekemistä. Olin itse pois 1,5 kokouksesta kevään aikana, eurovaalien vuoksi. Yhtenä kertana matkustin Imatralle Etelä-Karjalan Kokoomusyhdistysten kevätkokoukseen, jossa oli mahdollista tavata kaikki paikallisen kokoomustoimijat vaaleihin liittyen. Tuon puoli kertaa olin FST:n vaaliväittelyn nauhoituksessa Kaapelitehtalla, mutta ehdin siellä valtuustoon jo kahdeksaksi illalla. Syksyllä minulle tulee näillä näkymin yksi poissaolo, Nepaliin suuntautuvan työmatkan vuoksi.

On vähän priorisoinnista kyse, onko päättänyt lähteä kuntapolitiikkaan koska se kiinnostaa vai koska joku muu sanoi, että nyt oot kyllä ehdolla että saadaan ääniä. Tietenkin joku asia joskus ajaa valtuustokokouksen edelle. Esimerkki priorisoinnista on asuntoministeri ja kansanedustaja Vapaavuori. Hän on lähes joka valtuuston kokouksessa, vaikka varmasti on ministerikiireitä. Muilla ministereillä on poissaoloja ihan eri tavoin.

Valtuuston kokouksissa on yleensä ihan mukavaakin – huolimatta joskus tuntikausia turhalta tuntuvasta jorinasta, jota joku vähemmän vihkiytynyt voisi luulla aidoksi poliittiseksi väittelyksi. Se on valintakysymys. Minusta politiikassa on mukava olla mukana, koska se nyt vaan on niin perhanan kiinnostavaa.

PS. Ai niin, ja nyt alan todellakin käyttää monia puheenvuoroja joka ikinen istunto. Varokaa Yrjö ja Kati, täältä tullaan!

Sosiaalijohtaja terrierien sukkana

Posted on

Helsingin kaupunkipolitiikassa on pelattu viime viikkoina absurdia näytelmää. Sosiaalijohtaja Paavo Voutilaisen huonekaluhankinnoista on synnytetty ajojahti, jossa vasemmiston terrierit ovat löytäneet pitkään hakemansa sukan, eivätkä saa hampaitaan irti tuosta mehukkaasta saaliistaan. Sylttytehdas löytyy myös sosiaalivirastosta, jossa on Voutilaisen lähtöä hartaasti toivovia tahoja. Valittiin postiin väärä mies ja nyt on tilaisuus pistää hänet pihalle!

Sosiaalijohtajan hankintavaltuudet ovat enintään 200,000 euroa, lautakunnan aiemman päätöksen mukaan vuodelta 2007. Eli hänellä oli valtuutus päättää huonekaluhankinnasta. Totta, kalustehankinta olisi kuitenkin pitänyt kilpailuttaa. Vai olisiko? Helsingin oikeuspalvelu toteaa, että hankintaa ei tietyin edellytyksin tarvitse kilpailuttaa hankintalain mukaankaan. Edellytys täyttyy silloin, jos teknisestä, taiteellisesta tai yksinoikeuden suojaamiseen liittyvästä syystä vain tietty toimittaja voi toteuttaa hankinnan. Ja että hankintayksikkö, eli sosiaalivirasto määrittelee ominaisuudet jotka tavara tulee täyttää.

Lausunnossaan kaupungin oikeuspalvelut, siis juridinen neuvonantaja kaupungille, toteaa yhteenvetona, ettei “asiassa ole ilmennyt sellaista seikkaa, jonka johdosta esitettyjä väitteitä lainvastaisuudesta voidaan pitää perusteltuna.”

Mutta takaisin poliittiseen vauhkoamiseen. Sillähän ei tunnu olevan mitään tekemistä juridiikan kanssa – ainakaan tässä tapauksessa. Sosiaalilautakunnalla, puheenjohtajanaan vihreiden edustaja, kuten kaikilla lautakunnilla, on mahdollisuus katsoa läpi viraston virkamiesten päätökset. Jos se haluaa, lautakunta voi käyttää nk. otto-oikeutta. Esimerkiksi jos lautakunnassa olevat poliitikot haluavat alistaa jonkun virkamiespäätöksen omaan päätökseensä. Tai jos huomaavat jotain outoa. Tässä tapauksessahan lautakunta oli hiljaa. Siis silloin kun päätökseen olisivat voineet vaikuttaa. Asia oli lautakunnan edessä huhtikuussa, muttei se ottanut asiaa käsiteltäväkseen.

Eivät kaikkea seuraavat poliitikot voi kaikkia yksityiskohtia huomata ja kaikkeen tarttua kun detaljeja on miljoona, sen tiedän kyllä varsin hyvin. Virkamiesten päätöksentekoonkin on voitava luottaa. Mutta silloin on syytä katsoa myös peiliin, jos virhe on havaittu, eikä vain verenhimoisena syntipukin päätä pölkylle. Mutta ehkä lautakunta ei tuolloin huomannut mitään outoa tai hankintalakia rikkovaa? Nyt vain poliittinen ajojahti on yltynyt niin kiivaaksi, että siihen on helppo singahtaa mukaan, varsinkin jos lukee poliittisesti vasemmalle värittynyttä Voima-lehteä. Mikä onkaan poliitikolle hauskempi harrastus kuin virkamiehen löylyttäminen!

Toisena syntinä Voutilaisen piikkiin on nostettu Diakonissalaitokselle suoraan toimeksiannettu romanikerjäläisprojekti, joka olisi pitänyt kilpailuttaa. Tai no, itse asiassa tietyin syin perusteltuna sitä ei olisikaan tarvinnut kilpailuttaa. Kaupungin sisäinen tarkastu toteaa, että perusteet olisi pitänyt mainita siinä tapauksessa hankintapäätöksessä. Nuo perusteet olivat ja ovat olemassa ja ne ovat sosiaaliviraston mukaan suunnilleen nämä: asunnottomien kerjäläisten asiantuntijoita, jotka pystyvät nopeasti toteuttamaan kyseisen hankkeen ei joka oksalla kasva. Näitä perusteita ei kuitenkaan valitettavasti muistettu ja tajuttu kirjata alas silloin kun hanke tilattiin.

Sosiaalilautakunta sai tiedon myös tästä virkamiespäätöksellä Diakonissalaitokselle annetusta hankkeesta jo kesäkuun alussa. Tekikö se mitään, ottiko se asiaa käsittelyyn, nostiko se asian esille? Ei.

P.S. Huonekaluhankinnassahan ei hankittu mitään oman keittiön henkilökohtaisia huonekaluja, vaan huonekalut kaupungin johtavan virkamiehen virastoon, yhteensä neljään huoneeseen, sisältyen rahdit ja yhden asentajan palvelut. Huonkalut hankittiin instituutiolle, ei henkilölle. Mikä firma tai julkinen taho hankkii edustushuonekalut julkiseen tilaansa paljon tuota halvemmalla, Suomessa, alv 22%? Kertokaa minulle.

P.S. Hankintalakia ei tunneta kovinkaan hyvin monessa muussakaan paikassa. Se kun on yksiselitteinen – ja samaan aikaan ei. Nyt olisi hyvä niin poliitikkojen kuin virkamiestenkin saada hankintalain oppitunti. Mitä pitää kilpailuttaa, mitä taas ei tarvitse, ja milloin.  Ja tietenkin on hyvä muistaa miksi koko hankintalaki on olemassa…

Mammanpoikien kosto

Posted on Updated on

Huh huh minkä hulabaloon edellinen blogimerkintäni sai aikaan. Kiitosta sateli vasemmalta ja oikealta. (Tai no, ehkä ei vasemmalta.) Minulle kerrottiin esimerkeistä, joissa lapsille on hankittu kaikki pelit ja vehkeet, ja siltikin, tai juuri siksi, aikuiset piltit ovat olleet tyytymättömiä eivätkä suoriutuneet minkään alan osaajiksi eikä minkään alan töihin.

Ja soopaa satoi sisään niiltä, joiden mielestä asioita ei saa sanoa niin kuin ne selvästi ovat. Lainaukset kirjoituksessani olivat suoraan esimerkkitapauksen suusta ja tuosta alkuperäisestä jutusta Hesarista. Joidenkin suuttuneiden mielestä on ilmeisesti ihan ok, että 22-vuotias aikamies elää viidettä vuotta suoraan sossun luukulta, eikä viitsi mennä  minnekään opiskelemaan koska ei tiedä miksi isona haluaa.

Tuo esimerkkitapaus ei jutun perusteella tuntunut minusta mitenkään raasulta – vaikka näinhän monet kommentaattorit tuntuvat surkuttelevan. Voi voi ja oi voi, poikaparkaa, ei ole löytänyt kutsumustaan! No parin vuoden kuluttua ehkä tuleekin herätys, että haluaakin vaikkapa..lääkäriksi, tai Idols-tähdeksi!

Ja myös se taisi älähtää johon se kalikka kalahti. Ainakin mammapojat ovat ryhtyneet netissä hyvinkin aktiivisiksi vastarintataisteluun. Tai näin päättelin, sillä samana päivänä Facebook-sivuilleni hakkeroitiin, kuin myös spostiin ja MySpace sivuille. Myös www.uusisuomi.fi sivuilla oleva blogini – jonne tänä iltana oli tullut puolentoistasataa kommenttia! – oli joutunut hyökkäyksen kohteeksi.  Salasanani, jotka varmaankin olivat liian heikkoja, oli murrettu.

Oliko kyseessä itäeurooppalainen virus vai suomalaisten mammapoikien kosto?