Blogit

Kesäkurpitsalla ei ole vihreiden jäsenkirjaa

Posted on Updated on

Helsingin koulujen kasvispäivästä nousi kaupunginvaltuustossa talven kiivain keskustelu, jonka varjoon jäi jopa ensi vuoden budjetti. Lähes jokaisella valtuutetulla oli asiaan vahva mielipide: puolesta, vastaan tai jyrkkä ’toisaalta-ja-toisaalta-asia-on-vaikea-ja-haluan-ettei-kukaan-äänestäjistäni-suutu-ja-siksi-olen-päätynyt-seuraavaan’- kanta.

Jälkipyykkiä pestään yhä. Vastustajat kuittailevat muiden facebook-merkinnöille, että ’toivottavasti ateriasi on nyt sitten kasvisruokaa!’ ja valittavat, kun lapsiparkojen valinnanvapaus elämässä on tyrmätty. Kannattajien leirissä jotkut viherpiipertävät nörtit ovat masinoineet Youtubeen kostoksi videon, jossa yritelmänä tehdä naurunalaiseksi valtuustossa asiaa vastustaneet näiden mehevimpien puheenpätkien avulla.

Minä kannatin kasvisruokapäivää kouluihuin. Miksi? Miksipä ei? Minusta aloite edusti uudenlaista positiivisen meiningin kulttuuria. 1) Kasvikset ovat terveellisiä, 2)  Kasvisruoka on hyvin suunniteltuna ja tehtynä aivan yhtä täyspainoista kuin liharuoka, sitäpaitsi hyvää, 3) jos kouluissa jo on kalapäivä, yhtä hyvin voi olla päivä jolloin ruoka on tehty kasviksista, 4) toivon mukaan, jos keittolan tädit saavat kasvisruokalajeista jokseenkin maukasta, lapset ja nuorisokin huomaavat, että se ei ole sen pahempaa kuin lihaa sisältävä, ehkä jopa päinvastoin, ja kasvatuksellinen tavoitekin toteutuu 5) on laajalla alalla todennettu, että liharuoan, etenkin naudanlihan hiilidioksidipäästöt ovat paljon suuremmat kuin tietyt ehdot täyttävällä kasvisruoalla (tiedän että tässä vastustajat ottavat esille Espanjan versus Närpiön tomaatit, kaukaa tuotu soija, jne, mutta siksipä lähiruoka, tietyin ehdoin, olisi vielä parempi juttu).

Nyt jotkut kasvisruokapäivästä katkeroituneet tahot intoilevat ’ideologisella pakolla’, jolla nyt indoktrinoidaan lapsia vihreään aatteeseen, kun heillä on yksi kasvisruokaan perustuva ruokalaji viikossa. Jotkut uhoavat kostavansa syömällä tästedes vain lihaa.

Haloo. Vihannes ei edusta poliittista suuntautumista. Kesäkurpitsalla eikä tomaatillakaan ei ole puolueen jäsenkirjaa, enkä niitä syömällä joudu poliittisen hapatuksen kohteeksi. Lapsikin tietää, että oman aatteen osoittaminen keskittymällä vain lihan syöntiin on typerää ja kostona melko tehoton apuväline.

En ole kasvissyöjä. Syön lihaa silloin tällöin, mutta olen huomannut, että yhä vähemmän. Sen sijaan syön todella paljon kalaa, sekä kananmunia, maitotuotteitakin (joiden tuotannossa kyllä, tarvitaan nautaeläimiä, mutta ei ymmärrettävistä syistä yhtä paljon), papuja, täysjyvätuotteita. En ole mikään rehunsyöjä luonnoltani, salaatti maistuu valikoidusti. Mutta minua ahdistaa tuotantoeläinten tehotuotanto. Söisin enemmänkin kanaa ja possuakin, jos tietäisin, että liha on onnellisena pahnoja tonkineen possun lihaa. Haluan syödä ruokaa, joka saa minut tuntemaan hyvää oloa!

Amerikkalainen matkakirjailija Ted Kerasote kirjoitti hauskan ja koskettavan kirjan elämästään löytökoira Merlen kanssa, Merle’s Door, Lessons from a Freethinking Dog. Wyomingissä asuva Kerasote paitsi vaelsi luonnossa koiransa kanssa, laski suksilla tiettömillä taipaleilla, myös metsästi. Hänen periaatteenaan on syödä lihan osalta ainoastaan itse ampumiensa metsäneläinten lihaa, pääasiassa oli hirveä, jota hänen pakkasensa oli aina täynnä. Toisaalta Kerasote matkustaa joskus Euroopassa, kirjoittaa matkakirjoja tietokoneella ja tuntuu elävän normaalia elämää. Mutta Kerasoten elämäntavassa on ideologiaa. En kylläkään tiedä, onko se metsänvihreää, avoimen taivaan sinertävää vai verenpunaista. Ehkä jotain siltä väliltä.

Parlamentaarinen demokratia, evvk?

Posted on

Naureskelemme venäläisille kun heillä halutaan nyrkkiä pöytään lyövä tsaarifiguuri lähennellen itsevaltiutta, ja muualla maailmassa erilaiset presidentin vallan paaluttamiset tuomitsemme jyrkästi. Hui, diktatuuri!

Kun taas Suomen kohdalla voimme lainata Eppu Normaalia: ’mutta millään muilla mailla, kuin Suomella se ei oo riskiä vailla’.

Onko Suomi palannut tilaan, jossa kansa etsii isä- tai äitihahmoa, sen sijaan, että valtiollinen valta jakautuisi monen ihmisen kesken. Ensin 200:n, joista kullakin heistä kannattajakuntansa, ja tarkemmin noin parikymmenen ihmisen kesken, joilla kaikilla on tuosta 200:sta tukea ja lisäksi kymmenettuhannet kannattajat ympäri maata. Ei, vastahangan kansa haluaa, että joku yksi henkilö hääräilee ja määräilee – ja että hänelle turvataan perustuslaissa tarpeellinen valta. Yhdessä ihmisessä viisaus tiivistyy, kun taas 200 viisaus haihtuu savuna ilmaan väittelyn kahakoinnin mukana. Niinkö? Tähänkö sitä on taannuttu?

Presidentin valtaoikeuksista käyty keskustelu ja uudistamismenettely on absurdia. Demarit, Heinäluoma etunenässä, toistelivat vuoden 2007 vaalitappionsa jälkeen, että ulkopolitiikan linjoista ’on sovittu’ ja niitä ei siksi voi muuttaa. Totta kai voi, se on politiikkaa. Nyt riittävä peruste presidentin nykyisten valtaoikeuksien paaluttamiselle olisi se, että näin joskus on sovittu, eikä siksi niitä voi muuttaa. Totta kai voi. Jos siis halutaan vahvistaa parlamentaarista demokratiaa.

Demarit ovat tällä hetkellä kuin kiukutteleva pikku lapsi, joka suostutellaan sopimaan leikkimissäännöistä hiekkalaatikolla. Hammasta purren ipana suostuu, mutta vetää kuitenkin heti laatikon ulkopuolella lapiolla päähän häntä ärsyttänyttä pilttiä ja sanoutuu irti kaikesta sovusta. Perustuslain uudistusta pähkineessä komiteassa päästiin kompromissiin demareiden edustajien mukana ollessa, mutta heti komitean jälkeen demareiden toinen haara, puolueen uusvanha johto sanotui siitä irti.

Onko tässä menettelytavassa syy siihen miksi demarit haluavat, yhtenä kiistakysymyksistä, pitää kynsin hampain kiinni presidentin Brysselin lautasesta? Kansainvälisessä päätöksenteossa ja diplomatiassa on tavanomaista ja pikemminkin sääntö kuin poikkeus, että kotona päätetään mitä mieltä ollaan mistäkin ja sitten lähetetään tilanteeseen sopiva henkilö edustamaan kantaa ulkomaille. Tarvittaessa konsultoidaan pääkaupunkia, ja siellä asioita päättäviä tahoja ja jatketaan neuvotteluja ja edustamista sen kannan mukaan. Ilmentääkö demareiden työryhmämenettely sitä, miten he asiaa hoitaisivat Brysselissäkin – ja uskovat, että kaikki muutkin? Puoluetta edustamaan pistettiin pari joviaalia tyyppiä, mutta heidän neuvotteluvaltuutensa olivatkin vailla pohjaa. Tarvittaessa voidaankin todeta, että he puhuivat ihan vaan omissa eikä ollenkaan puolueen mandaatilla.

Presidentin nykyisten ulkopoliittisten (ja miksei muidenkin) valtaoikeuksien perusteeksi toistellaan, että nykyinen presidentti on kansan suoraan valitsema ja hänellä on siksi kansan suora tuki. Tämähän on on myytti. Kuten tiedetään, valittu henkilö sai himpun verran yli puolet äänistä – kun kisassa oli kaksi ehdokasta. Jos hän olisi saanut vain himpun verran vähemmän, toinen ehdokas olisi valittu. Se ei ole aivan sama asia kuin kansa vankka tuki. Kansan vankka tuki olisi ollut, että kahden finaalikierrokselle päässeen ehdokkaan välinen kisa olisi ratkennut toisen ylivoimaiseen voittoon, vaikkapa suhteessa 60-40.

Veto-oikeuden antaminen eduskunnalle – koko kansan valitsemalla pluralistiselle eli monimuotoiselle elimelle – mahdollisissa pattitilanteissa pääministerin ja presidentin välillä ilmentäisi parlamentaarista demokratiaa. Vanhan sanonnan mukaan, demokratialla – ja parlamentaarisella demokratialla – on puutteensa, mutta se on silti paras tähän mennessä keksitty järjestelmä.

Paula ja vallan ottamisen vaikeus

Posted on

Voi Paula minkä teit. Valtaa tarjotaan naisihmiselle kultatarjottimella, niin hän tekee mieluummin miehelleen syntymäpäiväkakun. Me naiset voimme valitella sitä, että lasikatto estää etenemisen uralla. Sitten kun valtaa tarjotaan, tuntuu syynä sen sivuuttamiseen olevan aina perhe, lapset tai vapaa-aika.

Jotkut poliitikot pystyvät yhdistämään ministeriyden ja perheen, naiset joissain tapauksissa ja miehet aina. Kansanedustajuus ja äitiys ei tunnu olevan ongelma kenelläkään naiskansanedustajalle, miehistä puhumattakaan. Lehtomäelle ei tunnu olevan ongelma jatkaa ministerinä, nostaa mukavaa palkkaa, olla keskustan poliitikkojen kärkikaartissa, yhdistää kaikkea tätä perheen ja lasten hoitamisen kanssa – mutta ei kantaa sitä vastuuta mikä seuraa johtajuudesta. Luopuuhan hän ilmeisesti sanojensa mukaan Keskustan varapuheenjohtajuudesta, mutta me kaikki puolueaktiivit tiedämme, että puolueen varapuheenjohtajuudessa on kyse lähinnä statusnimityksestä, eikä suuresta määrästä työtä, poliittista vastuuta, puhumattakaan vallasta.

Valinta on tietenkin henkilökohtainen. Päätösmyyttiä ”lapset menivät uran edelle” ei kukaan saa julkisesti arvostella. Yksityisesti, ainakin puolueaktiivien kesken tuosta päätöksestä ollaankin sitten montaakin mieltä. Onko nyt oikea syy se, että Keskustaa ei eduskuntavaaleissa odota suuri vaalivoitto, ja tappiota ei kukaan puheenjohtaja halua ensimmäiseksi ansiokseen?Vai se, että Keskustan johtaminen – siis poliittinen johtajuus – on liian suuri taakka? Minusta Keskusta näyttää kylläkin yhdeltä helpoimmista johdettavista puolueista ja lojaaleimmista johtajalleen. Siksi naispuoluejohtaja pienine lapsineen olisi saanut varmasti aivan kaiken tuen. Ja mikä bonus perhe ja pienet lapset olisikaan ollut julkisuudessa. Mutta ei niin ei. Meille kokoomuslaisille Paulan päätös sopii itse asiassa mainiosti…

Mutta mitä ajattelevat äänestäjät? Ehkä niin, että ’onpa hyvä äiti, arvot ovat kohdallaan’, ja äänestävät naispoliitikon takaisin eduskuntaan, vaikkei poliitikko ihan huipulle haluaisikaan. Ainakin keskustalaiset niin tekevät. Itse alkaisin etsimään edustajaa, joka oikeasti haluaa päästä huipulle, saada valtaa ja myös käyttää sitä.

JOULUEVANKELIUMI STADIKSI

Posted on Updated on

JOULUEVANKELIUMI STADIKSI

1. Sillon Augustus, joka oli niinku keisarina, anto käskyn, ett jengin koko valtakunnas tarvii pistää sille verot. 2. Tää oli eka kerta ku se verotti ja sillon tää Kvirinius oli Syyrias dirikana. 3. Kaikki jengi lähti hoitaan hommat verovirastoon, jokanen omaan stadiinsa. 4. Niin toi Joosefkin lähti Galileasta, Nasaret-Citystä, ja meni kynittäväks Juudeaan Daavidin stadiin, koska se kuulu Daavidin porukoihin. 5. Se tsöras sinne yhdessä Marian, sen gimmafrendin kanssa, joka venas beibii.

6. Ja ku ne oli siellä, se Maria alko synnyttää. 7. Se oli sen eka, ja se oli kundi, siis se skidi. Maria pisti sille kapalot ja duunas sen seimeen, koska ne ei päässy paikalliseen moteliin ku se oli ihan täys.

8. No, siellä lähellä oli jotain ihme paimenii yöllä tsiigaan niiden elukoita. 9. Ja äkkiä niiden edessä stondas Herran enkeli ja Herran lysis ympäröi ne. 10. Mutt se enkuli alko heittää läppää: ”Ei mitää hämminkii hei. Mä ilmotan teille karseen ilon, ja se koskee koko jengii. 11. Just tänään teille on Daavidin stadissa syntyny Vapahtaja. Se on Kristus. 12. Tää on teille niinku merkkinä: se skidi bunkkaa seimessä pamperseissa.”

13. Ja samalla hetkellä enkelin ympärillä oli tosi hevi taivaallinen sotajengi, joka präis tö Loord ja sano: 14. ”Jumalan on kunnia ylhäällä ja rauha täällä alhaalla meikäläisten joukossa, joita se diggaa.”

15. Kun enkelit siit sitt silpas takas taivaaseen, paimenet funtsi: ”Lets kou to Piitlehem. Siellä me nähdään, mikä homma tää oikein on, tää mistä Herra meille kerto.” 16. Ne lähti kiitään ja löysi Marian ja Joosefin ja sen skidin, joka bunkkas seimessä. 17. Kun ne näki tän, ne kerto kaiken mitä ne tiesi skidistä. 18. Jokanen, joka kuuli paimenten jutut, oli ihan ulalla.

19. Mutt Maria stikkas kaikki sanat ja happeningit sydämeensä ja funtsi siellä näitä juttuja. 20. Paimenet lähti takas ja ne kiitti mennessään Jumalaa siitä, minkä ne oli kuullu ja mitä nähny. Kaikki oli just niin siistii ku niille oli sanottu.

(Henkilö nimeltä Olli Seppälä slangintanut. Sain tekstin sähköpostitse tutulta, en tunne slanginnoksen tarinaa tarkemmin. Hyvää joulua joka tapauksessa!.)